Internet - muutostekijä (c) Petteri Järvinen
Luku 5
Yritykset kaikkialla maailmassa odottavat innokkaina netin tuomia bisnesmahdollisuuksia. Markkinointi ja tuotteista tiedottaminen on jo havaittu toimivaksi, joten seuraavana askeleena on tavaroiden myyminen verkossa ja tilausten vastaanotto.
Yritysten kannalta tilanne tuntuu houkuttelevalta — onhan verkolla mahdollista tavoittaa miljoonia potentiaalisia asiakkaita eri puolilta maailmaa. Todellisuudessa verkkobisnes ei ole aivan niin yksinkertaista. Useimmissa tapauksissa verkko-ostaminen on pikemminkin ostajan kuin myyjän etu. Myyjät joutuvat kuitenkin siirtymään verkkomediaan asiakkaittensa painostuksesta.
Verkossa toimii jo lukuisia kauppoja. Niistä isoimmat toimivat omalla nimellään omassa osoitteessa, kun taas monet pienemmät ovat ryhmittyneet kauppiastavarataloiksi (mall) ja tarjoavat tuotteitaan yhteisessä WWW-palvelimessa.
Tätä kirjaa varten Rissa & Järvinen Oy:n henkilökunta tilasi verkosta erilaista tavaraa testatakseen, miten kaupat toimivat.
CDNow (http://www.cdnow.com) on suuri amerikkalainen levykauppa, jonka listoilla on musiikkia kaikilta aloilta. Haluttua CD-levyä voi etsiä nimen, esittäjien tai muiden tekijöiden mukaan. Joitakin levyjä voi myös kuunnella ennen ostoa Real Audio-ohjelman avulla.
CDNowista tilattiin kaksi oopperalevyä, jotka sisälsivät otteita Puccinin Toscasta ja Bizetin Carmenista. Tosca-levyn hinta oli 14,77 dollaria ja se tilattiin torstaina 20 kesäkuuta. Toimitustavaksi valittiin UPS-kuriiripalvelu, joka lisäsi summaa 26,62 dollarilla. Paikallinen UPSin edustaja ilmoitti levyn saapuneen tiistaina 25 kesäkuuta ja samana iltapäivänä se toimitettiin perille. Maksu tapahtui VISA-kortilla heinäkuun lopussa ja loppusumma oli 195,94 markkaa.
Agnes Baltsan tulkitsema Carmen-valikoima maksoi 15,76 dollaria. Levy tilattiin 25 kesäkuuta ja toimitustavaksi valittiin 9,51 dollarin arvoinen lentoposti (Air Mail). Levy saapui postissa kotiin kannettuna toinen heinäkuuta. Heinäkuun lopun VISA-laskussa oli ostoksen kokonaissummana 119,39 markkaa.
Kannattiko ostos? Suomessa vastaavat levyt maksavat 120-135 markkaa. Levy kerralla tilattaessa hintaetu ei ole kovin suuri, mutta tilaamalla useampi levy kerralla on mahdollista päästä todellisiin säästöihin. Lisäksi valtava valikoima on arvo sinänsä. Kokeilu osoitti myös, että koska levy on kevyt kuljettaa, lentoposti toimittaa sen suoraan kotiin lähes yhtä nopeasti kuin kallis kuriiripalvelu.
Kesäkuun lopussa CDNow järjesti muuten erikoistarjouksia juhlistaakseen perustajiensa (Jason ja Matt Olim) 27-vuotispäiviä.
Seattlessa, Yhdysvaltojen länsirannikolla sijaitseva Amazon-verkkokirjakauppa (http://www.amazon.com) ylpeilee yli miljoonan nimikkeen valikoimalla, joka koostuu lähinnä englanninkielisestä kirjallisuudesta ja äänikaseteille puhutuista kirjoista. Kirjoja voi etsiä tekijän, alan, nimen tai kuvauksen mukaan ja kun teos on löytynyt, kauppaohjelma näyttää myös muita saman tekijän tai saman aihepiirin kirjoja. Jos kirja tulee lahjaksi, tilauksen yhteydessä voi valita halutunlaisen lahjapaperin.
Amazonista tilattiin 9 toukokuuta CGI-ohjelmointia käsittelevä kirja, joka saapui tavallisella postilla 22 toukokuuta kotiin toimitettuna. Kesäkuun lopun VISA-laskussa ostoksen hinnaksi tuli 148,93 markkaa.
Kannattiko ostos? Sen testaamiseksi kirjasta lähetettiin 9 toukokuuta myös tilaus faksilla kotimaiseen kirjakauppaan. Kirjaa ei ollut varastossa, joten kirjakauppa ilmoitti tilaavansa sen. Kesäkuun 12 päivä postissa tuli ilmoitus, että kirja oli toistaiseksi loppunut kustantajalta, mutta että tilaus oli yhä voimassa. Kirja tuli heinäkuun lopussa kirjakauppaan, josta se piti noutaa 183 markan hintaan.
Kotimaisten kirjakauppojen on mahdotonta kilpailla suoraan ulkomailla toimivien kauppojen kanssa jo siitäkin syystä, että amerikkalaiset kustantajat käyttävät monihintajärjestelmää. Eurooppalaisten kauppojen sisäänostohinta on korkeampi kuin amerikkalaisten kauppojen. Siksi suoraan Yhdysvalloista tehty ostos on selvästi halvempi.
LotusScript-ohjelmointikieltä käsittelevä 17,99 dollarin hintainen kirja tilattiin 10 heinäkuuta ja se saapui tavallisella postilla ("world mail") kotiin tuotuna kolmen viikon kuluttua. Toimituskulut olivat 12,95 dollaria sekä kahden dollarin lisähinta lahjapaperista. Kirjan loppuhinnaksi tuli 156,22 markkaa.
Virtual Vineyards (http://www.virtualvin.com) on Palo Altossa, piilaaksossa, lähellä Kalifornian kuuluisia viinilaaksoja toimiva viinikauppa, joka toimittaa paikallisia viinejä kaikkialle maailmaan. Kaupasta tilattiin yhdeksän hyvää valkoviinipulloa kolmas heinäkuuta. Pullojen yhteishinnaksi tuli 226,50 dollaria, jonka päälle tulivat 94 dollarin kuljetuskustannukset. Laatikko ilmestyi kuriirin tuomana kotiovelle viiden päivän kuluttua. Muutaman viikon kuluttua huolintaliike otti yhteyttä kysyäkseen yrityksen LY-tunnusta ja lähetti laskun alkoholin tuontimaksusta (126 mk). Lisäksi piti maksaa arvonlisäveroa 282 markkaa sekä tullia 5 mk.
Loppusummaksi tuli 1963 markkaa eli 218 markkaa pulloa kohti laskettuna. Pulloa kohti lisämaksua alkuperäishintaan kertyi 86 prosentin verran.
Kannattiko ostos? Ei ainakaan hinnan puolesta. Toisaalta viinit olivat sellaista laatutavaraa, jota Suomesta ei saa.
Video Online Expressistä (http://www.videoexpress.com) tilattiin 9 heinäkuuta La Cinderella-oopperan LaserDisc-kuvalevy hintaan 49,96 dollaria. Tilaus vaati muutaman sähköpostilla pyydetyn lisätiedon, ennen kuin myyjäliike hyväksyi suomalaisen VISA-kortin. Toimitustavaksi valittiin Fedex-kuriiri, jonka hinta oli 40,01 dollaria. Levy saapui kotiin tuotuna 24 heinäkuuta. VISA-kortilta veloitettiin elokuun lopussa 414,78 markkaa.
Kannattiko ostos? Levystä jätettiin tilaus puhelimella suomalaiseen erikoisliikkeeseen vuoden 1995 lopulla. Tilauksesta ei koskaan kuulunut mitään eikä levyä koskaan saapunut.
Cyberian Outpost (http://www.cybout.com) on viihde-elektroniikkaa ja tietokoneita myyvä verkkokauppa. Kaupasta tilattiin juuri ilmestynyt Kodakin pienikokoinen digitaalikamera DC-20, jonka nimellishinta oli 299 dollaria. Toimituskulujen jälkeen hinnaksi tuli 1800 markkaa toimitusajan ollessa noin viikko.
Kannattiko ostos? Kun tilaus tehtiin, kameraa ei vielä saanut Suomesta. Myynti alkoi syyskuussa 2990 markan ohjehinnalla.
Edellä kuvatut esimerkit osoittavat, miten kuka tahansa kuluttaja voi tilata itselleen ulkomailta verkon kautta erilaisia tuotteita — ja usein vieläpä halvemmalla kuin mitä niiden ostaminen Suomesta maksaisi.
Tilaamisen edellytyksenä on kuitenkin Visa tai jokin muu kansainvälinen luottokortti. Sen numero, kortissa oleva nimi sekä viimeinen voimassaolokuukausi kysytään tilausta tehtäessä. Luottokorttimaksu on myyjän kannalta vaivatonta, sillä laskutus siirtyy asiaan erikoistuneelle yritykselle, jolla on maailmanlaajuinen palveluverkosto ja pitkä kokemus eri valuutoilla tapahtuvasta kaupasta.
Luottokortin vaatimus rajaa Suomessa ostajien määrää, koska kansainvälisiä luottokortteja on meillä suhteellisen vähän. Aikanaan kortteja myönnettiin vain henkilöille, jotka pystyivät osoittamaan riittävän suuret ja säännölliset kuukausitulot. Tämä rajasi esimerkiksi opiskelijat kokonaan korttien ulkopuolelle.
Tilattu tavara toimitetaan joko postilla tai kuriirilla. Tavallinen posti tuo kirjekuoreen mahtuvan tavaran noin viikossa, jonka jälkeen se pitää noutaa tullipostista. Ennen luovutusta kuoren sisältö tarkistetaan ja valtio perii tavaraan liittyvät tullit, verot ja muut maksut. Isommat tavarat kulkevat postipaketteina, mutta varsinkin Yhdysvalloista tilattaessa saa varautua jopa kuukausien toimitusaikaan.
Kannattaa huomata, että tulleja ja veroja ei peritä, jos niiden määrä jää alle 50 markan. Tällöin posti saattaa tuoda ostoksen suoraan kotiin. Helpotus ei koske tupakka- eikä alkoholituotteita. Tulleja ei myöskään peritä EU-maista tehdyistä tilauksista.
Pitkästä toimitusajasta johtuen luottokortin veloitus saattaa tulla ennen tavaran saapumista, jolloin kokematon ostaja luulee jo tulleensa huijatuksi. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, vaan myyjä on veloittanut summan kun tavara on lähtenyt häneltä eteenpäin.
Kuriirilla tavarat kulkevat huomattavasti nopeammin. Federal Express (Fedex, http://www.fedex.com), Universal Parcel Service (UPS) ja monet muut kuriirifirmat toimittavat tavaran kotiovelle ja hoitavat tullaukseen liittyvän paperityön tilaajan puolesta. Mukavuudesta ja nopeudesta saa tietenkin maksaa ja jos tilattava tavara on halpa, toimituskustannukset nousevat helposti tavaran hintaa korkeammiksi.
Fedex käyttää itsekin tietoverkkoa asiakaspalvelun apuna. Kun asiakas syöttää paketin lähetyksen yhteydessä saamansa toimitusnumeron WWW-sivulla olevalle lomakkeelle, ohjelma ottaa yhteyden yrityksen operatiiviseen tietojärjestelmään ja kertoo sen jälkeen reaaliajassa, missä kuljetettavaksi jätetty paketti parhaillaan on. Sivulta näkyy myös, milloin vastaanottaja on kuitannut paketin vastaanotetuksi.
Mikä sitten on luottokorttimaksun turvallisuus? Käyttäjiä on varoitettu kirjoittamasta luottokorttinsa numeroa mihinkään verkon palvelimeen, koska hakkerit saattavat väijyä verkon liikennettä ja napata ohikiitävien luottokorttien numeroita.
Käytännössä luottokorttinumeroiden poimiminen miljardien bittien tietovirrasta on likipitäen mahdotonta. Paljain silmin numeroita ei voi kalastaa, mutta joku voi tehdä sitä varten ohjelman, joka seuraa verkon liikennettä ja poimii virrasta luottokortilta näyttäviä numerosarjoja. Tällaisen ohjelman tekeminen on kuitenkin hankalaa ja sen toimivuus kyseenalaista, koska nimi- ja numerotiedot eivät välttämättä kulje peräkkäin.
Lähes kaikki sähköiset kaupat käyttävät salattua tiedonsiirtoa, joka tekee tietojen suoran poimimisen mahdottomaksi. Suojatun tiedonsiirron aikana tilauslomakkeen osoitteessa näkyy protokollana https tavallisen http:n sijasta ja Netscapen selaimessa lomakkeen ylä- ja alarivi muuttuvat siniseksi. Tällaiselle lomakkeelle annetut tiedot koodataan ja siirretään palvelimeen salattuna. Tavallinen SSL-salaus käyttää 40-bittistä symmetristä salausta, joka on riittävän turvallinen tavallisen kaupankäynnin tarpeisiin.
Jos joku haluaa varastaa luottokorttien numeroita, siihen on useita helpompiakin tapoja. Aina, kun kortti viedään omistajansa näköpiirin ulkopuolelle, on teoriassa mahdollista, että joku kirjoittaa sen numerot ylös. Numeroita voi metsästää myös maksukuittien hiilikopioista.
Pelkästä luottokortin numerosta ja käyttäjän nimestä ei vielä ole suurtakaan hyötyä. Tehokkainta on varastaa itse kortti, jolloin sillä voi maksaa perinteisessä kaupassa. Hämärähenkilöillä on myös laitteita, joilla luottokortin magneettiraita saadaan luettua ja kirjoitettua se toiseen korttiin.
Vaikka kuvitelma verkossa vaanivista luottokorttivarkaista onkin pitkälti myytti, verkkokauppiaat ovat ottaneet asian vakavasti. Kaikki eivät hyväksy luottokortteja lainkaan tai vaativat, että luottokortin numero pitää ilmoittaa puhelinsoitolla, sähköpostilla tai lähettää erillisellä faksilla — ikään kuin faksilähetys olisi sen turvallisempaa. Kortin omistajan nimessä olevat Ä- ja Ö-kirjaimet saattavat joskus tuottaa ongelmia. Joku toinen kauppias saattaa hyväksyä korttitilauksen vasta, kun on varmistunut Merita-nimisen pankin todella olevan olemassa.
Toinen yleinen keino on rekisteröidä ostajat niin, että luottokorttitiedot ilmoitetaan vain kerran. Seuraavalla kerralla tilaus tehdään itse valitulla käyttäjätunnuksella ja salasanalla, eikä arkaluonteista luottokorttinumeroa tarvitse enää ilmoittaa. Käyttäjätunnuksen ja salasanan voi tietenkin napata verkosta, mutta niillä tehdyt tilaukset tulevat aina osoitteeseen, joka on ilmoitettu rekisteröitymisen yhteydessä.
Viime kädessä vastuu luottokortin väärinkäytöksistä on myyjällä. Jos myyjä päättää hyväksyä luottokorttitilaukset, hän ottaa riskin kortin oikeellisuudesta. Käytännössä väärinkäytösten määrä on jäänyt niin pieneksi, että kortin käytön edut ovat myyjällekin haittoja suuremmat.
Mahdollisissa riitatilanteissa todistusvastuu on myyjällä, ei ostajalla. Myyjän on osoitettava, että juuri kortin omistaja teki ostoksen. Ostajan ei tarvitse todistaa, etteikö hän olisi tehnyt. Todistusvastuun vuoksi suomalaiset kauppiaat hyväksyvät luottokorttiostoja nihkeästi ja saattavat esimerkiksi varmistua ostajan aitoudesta kysymällä postinumeroa luottokorttiostoksen yhteydessä. Amerikkalaiset kauppiaat ottavat isomman riskin ja hyväksyvät usein kyselemättä myös ulkomailta tulevat luottokorttitilaukset. Käytäntö vaihtelee kunkin maan luottokorttiyhtiön politiikasta riippuen.
Käyttipä luottokorttiaan sitten reaalimaailmassa tai verkossa, on aina hyvä tarkistaa maksuerittely ja säilyttää ostosten kuitit tai verkosta tilattaessa tilausvahvistukset. Ainahan on mahdollista, että myyjä veloittaa summan vahingossa kahteen kertaan tai kirjoittaa laskun liian suureksi. Mutta tämäkin riski on liki sama riippumatta siitä, jättikö tilauksen faksilla, netillä vai paikan päällä käymällä.
Ulkomailta kannattaa ensisijaisesti tilata tavaraa, jota Suomesta ei saa. Pienet, mutta suhteellisen arvokkaat esineet, kuten kamerat, paristokäyttöiset laitteet, levyt ja kirjat ovat otollisia tilauskohteita. Lisäksi niissä on se hyvä puoli, että tavara on kaikkialla maailmassa samanlaista, joten ostaja tietää etukäteen mitä tulee saamaan.
Huonosti sopivia tuotteita ovat esimerkiksi helposti pilaantuvat elintarvikkeet, vaatteet tai hyvin isokokoiset tavarat. Viinipulloissa suuri koko, paino ja särkyvyys nostavat kuljetuskustannukset helposti pilviin. Lääkkeet ovat mielenkiintoinen ryhmä, koska niiden kauppa on Suomessa tarkkaan säädeltyä. Verkosta voi kuitenkin tilata valmisteita, joita Suomessa ei saisi edes myydä.
Verkkovirralla toimivat laitteet ovat ongelmallisia, koska suomalainen verkkopistoke ja käyttöjännite poikkeavat monista muista maista. Lisäksi verkkokäyttöiset laitteet saattavat vaatia eurooppalaisten viranomaisten hyväksyntää, jotta esimerkiksi kotivakuutus kattaisi niiden vikojen mahdollisesti aiheuttamat seuraukset. Myös yleiseen puhelinverkkoon liitettävien modeemien pitäisi olla erityisesti Suomessa hyväksyttyä mallia. Sen sijaan takuu tai varaosien saanti ei ole ongelma ainakaan kansainvälisesti tunnetuilla merkeillä.
Videoita tai videokameroita tilattaessa on muistettava, että Euroopassa käytetään PAL-järjestelmää, kun taas Yhdysvalloissa ja Japanissa on yhä käytössä väreiltään ja tarkkuudeltaan heikompi NTSC-järjestelmä. Sama kahtiajako liittyy videoelokuviin, olivatpa ne sitten kasetti- tai kuvalevymuodossa. Amerikkalaisen NTSC-elokuvakasetin saa näkymään vain joissakin nauhuri/televisio-yhdistelmissä, eikä kuvaa silloinkaan pysty nauhoittamaan toiselle kasetille PAL-muotoon.
Tietokoneissa kannattaa muistaa, että suomalaisessa näppäimistössä on Ä- ja Ö-kirjaimet, joita useimmat muut maat eivät tarvitse. Maa- tai aluekohtaisia järjestelmiä käytetään myös ISDN-korteissa.
Erikoisasemassa ovat tavarat, jotka voidaan toimittaa suoraan linjaa pitkin. Alkuvaiheessa kyse on lähinnä tietopalveluista tai tietokoneohjelmista, mutta jatkossa myös äänitteistä ja jopa videoista.
Ennen tilausta kannattaa varmistaa, tuleeko tavara verojen, tullien ja kuljetuskustannusten jälkeen todella edullisemmaksi kuin Suomesta ostettuna. Varsinkin ATK-laitteissa ajateltu säästö voi helposti kääntyä tappioksi, koska oman maamme hintataso on niin alhainen. Hintavertailua vaikeuttaa se, että varsinkin amerikkalaisissa kaupoissa hinnat ilmoitetaan maan tavan mukaan ilman liikevaihtoveroa.