Internet - muutostekijä (c) Petteri Järvinen
Luku 8
Nettifriikit ennustavat, että verkko leviää muutamassa vuodessa kaikkialle maailmaan ja että jonain päivänä kaikki ihmiset ovat kiinni verkossa.
Verkon kasvukäyrät sojottavat tukevasti koilliseen, joten on suuri kiusaus ekstrapoloida kehitystä tulevaisuuteen ja uskoa, että kasvu jatkuu kunnes kaikki ihmiset ovat mukana verkossa. Ennusteet ovat kuitenkin täysin epärealistisia. Verkko tulee vielä pitkään säilymään harvojen etuoikeutena.
Siksi onkin hyvä muistaa joukko tosiasioita. Puolet maailman ihmisistä ei ole koskaan käyttänyt edes puhelinta. Miljardi maailman ihmisestä ei osaa lukea, joten vaikka he jostain ihmeen syystä pääsisivät verkkoon, heillä ei olisi mitään käyttöä sille.
Epäselvää on, tuleeko verkko edes Suomessa, nettikäytön edelläkävijämaassa, koskaan tavoittamaan kattavasti koko kansaa.
Netti vetää puoleensa tietyntyyppisiä ihmisiä. On mielenkiintoista havaita, että käyttäjien ikä-, tulo- ja sukupuolijakauma on kaikissa maissa hyvin samanlainen. Verkko yhdistää eri maissa asuvat hyvätuloiset, koulutetut ja kielitaitoiset ihmiset, mutta syventää entisestään juopaa maan hyvä- ja vähempiosaisten välillä.
Mistä erot siis johtuvat ja onko jotain tehtävissä niiden poistamiseksi?
Suurin osa verkon käyttäjistä on miehiä. Tarkkaa prosenttilukua tai syytä miesten ylivoimaan ei tiedä kukaan. Arvioita voidaan kuitenkin esittää.
Joku on arvellut miesten yliedustuksen johtuvan verkon sotilaallisesta varhaishistoriasta. Todennäköisempi selitys on kuitenkin siinä, että koko 70- ja 80-lukujen ajan verkkoa saattoivat käyttää vain ne, joilla oli pääsy yliopiston tietokoneelle. Koneita oli vähän ja jonot olivat pitkiä; siksi Internetin käyttö rajoittui lähinnä miesvaltaisille ATK- aloille. Miehet myös tekivät verkon käytön ohjelmista tarkoituksella vaikeita käyttää, jotta verkko ei olisi houkutellut uusia käyttäjiä.
Vasta 1990-luvulla tapahtunut kaupallistuminen muutti kaiken. Nyt käyttäjien määrä lisääntyminen nähtiin tilaisuutena myydä entistä enemmän ohjelmia ja yhteysaikaa, jolloin helppokäyttöisyydestä tulikin äkkiä myyntivaltti. Silti yhä vieläkin verkkoyhteyden hankkiminen ja sen käyttö vaatii luvattoman paljon teknistä osaamista.
Eräs käyttäjä kertoi saaneensa omalta operaattoriltaan ohjeet nettiohjelman asennusta varten. Hän oli pudonnut kärryiltä jo ensimmäisessä kohdassa. Ohje nimittäin alkoi sanoilla "Asenna TCP/IP normaalisti..."
Naiset itse pitävät ajan puutetta syynä vähäiseen verkon käyttöönsä. Silloin kun miehet ja pojat surfaavat verkossa, naiset hoitavat käytännön tehtäviä tai huolehtivat lapsista ja perheen taloudenhoidosta. Aika ei kuitenkaan riitä selittämään kaikkea, sillä tutkimusten mukaan naiset katsovat päivässä hieman enemmän televisiota kuin miehet. Naiset viettävät myös miehiä enemmän aikaa puhelimessa kommunikoiden. Viime kädessä kyse on siis oman ajankäytön ohjauksesta ja siitä tärkeysjärjestyksestä, johon kukin haluaa asiat asettaa.
Naisten ahkerampi TV:n katselu saattaa olla osittain tilastoharha, joka johtuu eläkeläisten osuudesta. Tässä ikäryhmässä naisia on paljon enemmän kuin miehiä, eivätkä eläkeläiset yleensä ole kovinkaan innostuneita verkon käytöstä — TV:n katselusta kylläkin. Ahkerimpia verkon käyttäjiä ovat 20-35 vuotiaat miehet ja tässä ikäryhmässä olevilla naisilla on usein paljon muutakin tekemistä kuin verkossa surfailu.
Naiset surfaavat verkossa yleensä päämäärätietoisesti, jotain asiaa etsien, kun taas miehille surfailu on usein itsetarkoitus; eksistentiaalista vaeltelua tiedon ja humpuukin valtameressä.
Viimeinen vaikuttava tekijä on työ- ja opiskelupaikan valinta. Pojat ja miehet hakeutuvat teknisiin opiskelu- ja työpaikkoihin, joissa netin käyttö on luontevaa ja mahdollista talon puolesta.
Miesvaltaisesta historiasta johtuen nettikäytön kulttuuri on muovautunut pitkälti miesten ohjauksessa. Tuloksena on maailma, jonka monet naiset kokevat itselleen vieraaksi. News-alueilla vallitseva päällekäyvä kirjoitustapa ja maskuliininen oikeassa olemisen tarve saattavat jopa tuntua naisista vastenmielisiltä.
Miesten on vaikea ymmärtää, miltä tuntuu olla nainen miesten sähköisessä maailmassa. Esimerkiksi seksistiset kirjoitukset tai alastonkuvat ärsyttävät naisia tavalla, jota miesten on vaikea ymmärtää. Vaikka yleensä naisia kohdellaankin verkossa ystävällisesti ja kohteliaasti, naiset voivat kohdata myös häirintää, josta miehillä ei ole aavistustakaan.
Olen par'aikaa xxxx -kurssilla xxxx:ssä (työvoimakurssilla). Ainoakaan opettajistamme (kaikki miehiä) ei ilmeisesti ole tullut ajatelleeksi tietoverkkojen seksismi-ongelmaa, tai se ei yksinkertaisesti kiinnosta eikä kosketa heitä. Naisethan nyt eivät satunnaisia höyrypäitä lukuun ottamatta suhtaudu miehiin riistana. Naiivisti kirjoitin minäkin osoite- ja puhelinnumerotietoni kotisivulleni, ja laitoin sinne jopa kuvani. Sillä seurauksella, että muutama mies soitteli kotiini ja ehdotteli treffejä. En todellakaan ollut imarreltu, vaan tunsin kotirauhaani loukatun.
Miespuoliset netin käyttäjät ja netistä kirjoittavat toimittajat suhtautuvat verkon seksimiin suurin piirtein vitsinä. Aamulehden Allakan otsikko oli kuvaava (syksy 95): "Lempeää tyttösotaa netissä". Jutussa käsiteltiin verkon tyttölistoja, kauneus- ja rumuuslistoja, joita kuulemma ylläpidetään siellä täällä.
Olen tietysti asiallisen raivoissani: esimerkiksi mahdolliset työnantajat, jotka selaavat kurssimme kotisivua ja sitä kautta myös minun kotisivuani, eivät saa sitä kautta muita yhteystietojani kuin sähköpostiosoitteen. En tiedä, mitä asialle voisi tehdä. Joka tapauksessa kulkijan vapaus ei jakaannu netissäkään tasan naisten ja miesten kesken. (Ja en ole puhunut edes erotiikka- tai pornotarjonnasta yhtään mitään!) Lisää naisia verkkoon? Sekö parantaisi tilannetta? ärsyttävää, että joutuu jälleen ajattelemaan tällä sukupuoliakselilla, vaikka kuvitteli tämän nyt sentään olevan jotenkin neutraali väline.
Nainen, 32 vuotta
Kannattaa silti muistaa, että verkossa on hyvätkin puolensa. Hyvä veli-ajattelu, sukupuoli, perinteet, hiusten pituus, äänen voimakkuus tai fyysinen koko eivät ratkaise mitään — tärkeintä on se, mitä osaa ja miten ilmaisee itseään verkossa kirjoittaessaan. Tässä suhteessa verkko on reaalimaailmaa tasapuolisempi. Vain omat kyvyt ratkaisevat.
Vanhan vitsin mukaan verkossa kukaan ei tiedä, vaikka olisit todellisuudessa koira. Sukupuolella on vielä vähemmän merkitystä.
News-keskustelut muodostavat oman maailmansa, jossa on monia kiintoisia piirteitä. Jo puitteet ovat mahtavat: keskustelualueita on noin 20000 erilaista; osa niistä maiden sisäisiä, suurin osa kuitenkin kansainvälisiä, ja niillä käsitellään kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä: harrastuksia, politiikkaa, urheilua, oopperaa, kirjallisuutta, vitsejä, lasten kasvatusta, ruuanlaittoa sekä tuhansia eksoottisia aiheita, kuten kahvia, poliittisia salaliittoja, homoseksuaalisuutta, diabetesta, kissoja tai parisuhteen ongelmia. Julkisten news-alueiden ohella on tuhansia postituslistoja, jotka toimivat samalla tekniikalla, mutta leviävät normaalina sähköpostina ja ovat vain listalle liittyneiden jäsenten luettavissa.
Kuten netissä yleensäkin, myös news-keskusteluissa ovat pääasiassa "äänessä" miehet. Alueiden seuraaminen osoittaa, etteivät suomalaiset (sen paremmin kuin muidenkaan maiden) miehet ole niin sulkeutuneita kuin naiset valittavat heidän olevan. Miehet vain tietävät, että he jäävät yleensä toiseksi alkaessaan keskustella tai väitellä naisten kanssa.
News-viestiä saa kirjoittaa kaikessa rauhassa, eikä kukaan keskeytä tai loukkaannu sanoista niiden ollessa vielä puolivalmiita. Kirjoittaessaan on helppo kuvitella olevansa kahden kesken koneen kanssa, jolloin tulee kirjoitettua hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Silti viestillä saattaa olla tuhansia lukijoita kaikkialla maailmassa.
Kylläpä naiset hämmästyvät, kun huomaavat miten valmiita miehet ovat keskustelemaan kokemuksistaan ja mielipiteistään sfnet.keskustelu.seksi tai sfnet.keskustelu.lapset-alueilla. Miehet eivät olekaan juroja ja hiljaisia; heilläkin on tunteet ja he osaavat myös kirjoittaa niistä.
Eräänä syynä keskustelun helppouteen on news-tekniikan sopivuus miehen tapaan toimia ja käyttäytyä. Naiset, jotka ovat tunnetusti valmiimpia puhumaan ja kommunikoimaan, olipa välineenä sitten suora kontakti tai puhelinyhteys, ovat päässeet määrittelemään, miten miesten heidän mielestään "pitäisi" keskustella ja puhua asioistaan. News-alueilla keskustelu käydään miesten ehdoilla, koska säännöt ovat miesten luomia ja suurin osa mukana olijoistakin on miehiä.
News-keskusteluissa on omat ongelmansa. Vain harva meistä on saanut minkäänlaista harjaannusta kirjalliseen ilmaisuun sitten koulun ainekirjoitustuntien. On hyvin vaikea ilmaista itseään täsmällisesti, kun saa käyttää vain pelkkää tekstiä, sillä kaikki normaalissa puheessa esiintyvät vivahteet, tauot ja eleet jäävät pois. Jos erehtyy kirjoittamaan saman, minkä aikoisi sanoa puhumalla, tuloksena on helposti muita ärsyttävä — jopa loukkaava — viesti (flame), joka saa muutkin kirjoittamaan samoin, vaikka puhuttuna, eleiden ja äänenpainojen pehmentämänä viesti ei herättäisi mitään reaktioita.
Lisäksi käytännön syistä monet kirjoittavat viestejä iltamyöhään väsyneenä, kiireessä ruokatunnilla tai jopa pari lasia nauttineena. Kun toiset sitten lukevat näitä viestejä ottaen kaiken kirjaimellisesti, yhteentörmäykset ovat väistämättömiä.
News-keskustelut ovat kirjallista viestintää, ei kirjoitettua puhetta.
Valitettavan usein keskusteluista paistaa myös miehinen jääräpäinen asenne, joka tekee omien virheiden tunnustamisen vaikeaksi. Keskustelu jämähtää inttämiseksi tai sitten toisen viestistä otetaan vain yksi irrallinen lause, jonka murskaamiseen keskitetään kaikki oma osaaminen. Miehet takertuvat mielellään yksityiskohtiin, jolloin kokonaisuudet unohtuvat.
Ulkopuolinen lukija saattaa pitää news-keskusteluja jopa vihamielisinä. Kyseessä on kuitenkin näköharha. Tavallisessa keskustelussa osapuolet nyökkäilevät ja myöntelevät toisen kantoja, vaikka olisivatkin eri mieltä suurista linjoista. News-keskusteluissa kukaan ei kerro, että toinen on ollut oikeassa ja että on muuttanut sen vuoksi omaa kantaansa, vaikka niin tapahtuu koko ajan. Vain erimielisyydet kirjataan viestiin ja myönnytyksistä vaietaan. Siksi viestejä lukemalla saa helposti kuvan, että kaikki vain riitelevät keskenään ja ettei kukaan opi mitään.
Voidaan tietenkin kysyä, miksi naisten ylipäätänsä pitäisi olla mukana verkossa. Kiinnostaako verkon kautta tapahtuva steriili ja persoonaton kommunikointi lainkaan naisia? Ja onko koko asialla loppujen lopuksi edes mitään merkitystä? Tarvitseeko verkko naisia tai naiset verkkoa?
Sähköpostissa, news-keskusteluissa tai WWW-sivujen lukemisessa ei ole mitään, mikä ei sopisi naisten ajatusmaailmaan. Kautta aikain naiset ovat olleet miehiä ahkerampia kirjeen kirjoittajia, eikä sähköposti eroa juurikaan perinteisestä kirjeestä. Verkko on henkilökohtaista viestintää, vaikka se tapahtuukin uudessa sähköisessä muodossa.
Kotikäyttäjälle hurjan kallista touhua. Mitään positiivista en tällä hetkellä löydä, aikaa ja rahaa vain kuluu ja tiskit seisoo pöydällä.
Nainen, 46 vuotta
Verkossa käytävät kansainväliset keskustelut, kokemusten vaihdot ja mahdollisuus kysyä neuvoa muilta ovat mahtava henkinen resurssi, jota naisten ei kannata ohittaa. Elleivät naiset ota verkkoa omakseen, netti tulee vain lisäämään sukupuolten välistä eroa ja henkistä epätasa-arvoa.
Jos erot naisten ja miesten lukutaidossa olisivat yhtä suuria kuin erot verkon käytössä, asiaa varten olisi jo perustettu toimikunta ja tilanteen korjaamiseksi olisi käynnistetty lukuisia projekteja. Kuitenkin tietoverkon käyttötaito on tulevaisuuden lukutaitoa, joka jokaisen olisi syytä hallita.
Lisäksi tietoverkot ovat yhä teknistyvän yhteiskunnan ilmentymä. Vaikka naiset suorittaisivat miehiä enemmän akateemisia loppututkintoja, heidän vaikutusvaltansa todella tärkeisiin asioihin jää vähäiseksi ilman uuden teknologian hallintaa. Kulttuuri- ja sosiaaliasiat voivat olla mukavia, mutta niillä ei tätä maata johdeta, eikä niiden työllisyyskään ole taattua.
Tasa-arvon toteutuminen edellyttää naisten lisääntyvää panosta teknisissä asioissa. Kuitenkin naisten osuus teknisten korkeakoulujen opiskelijoista on pysynyt jatkuvasti 20 prosentissa, eikä näytä siitä edes kasvavan. Tytöt rajaavat tekniset alueet pois jo lukiossa, valitessaan kielet tai taideaineet fysiikan ja matematiikan sijaan.
Kukaan ei voi myöskään väittää, etteikö verkossa olisi naisille suunnattuja palveluita. Verkossa ovat mukana niin naistenlehdet, kosmetiikka-alan yritykset, Tampax kuin vaatekaupatkin.
Erot miesten ja naisten suhtautumisessa tietotekniikkaan ja verkkoihin syntyvät jo lapsina. Kyse ei ole pelkistä kasvatuksen eroista: tytöt ovat alusta pitäen kiinnostuneita nukeista ja eläimistä, kun taas tekniikka ja autot kiehtovat erityisesti poikia.
Suurin osa mikroharrastajista on poikia. Tytötkin kyllä käyttävät laitteita, mutta se ei ole heille poikien tapaan itsetarkoitus. Tyttöjen ja äitien on vaikea ymmärtää, mikä saa pojat istumaan tuntikausia mikron ääreen kumartuneena, jotain ohjelmoiden tai linjalla roikkuen.
Vaikea sitä on poikien itsensäkään ymmärtää. Todennäköisesti kyseessä on miesten atavistinen kiinnostus työkaluja ja ympäristönsä hallintaa kohtaan. Ohjelmoinnin keinomaailma on helppo hallita, eikä siinä ole reaalimaailmasta tuttuja epävarmuustekijöitä. Jos ohjelma ei toimi, vika on aina tekijässä itsessään. Oikein toimiva ohjelma on palkkio sinänsä, jossa on mukana myös tekijän luova panos. Eikä mikroilu ole lainkaan huono harrastus; se on siistiä, kustannuksiltaan melko edullista, hyödyllistä tulevan elämän kannalta ja ovatpahan pojat senkin aikaa poissa pahanteosta.
Joillakin pojilla mikron käyttö rajoittuu valitettavasti yksistään pelien pelaamiseen. Pelit ovat usein ammunta- ja taistelupelejä, joissa vastustajaa räiskitään säälittä ja armottomasti. Yhä realistisemmaksi tulevat pelit eivät ole ongelmattomia: ne lisäävät lapsen rauhattomuutta, vaikeuttavat keskittymistä ja saattavat aiheuttaa jopa henkisiä ongelmia. Väkivaltavideoiden katselua on kritisoitu runsaasti julkisuudessa ja monet vanhemmat osaavatkin rajoittaa sitä; väkivaltaiset pelit asettavat pelaajan itsensä tekijän paikalle, aktiiviseksi väkivallan toteuttajaksi, jolloin haitalliset vaikutukset korostuvat. Tulevaisuuden pelit, jotka käyttävät keinotodellisuutta, virtuaalikypärää ja elokuvatasoista grafiikkaa, ovat tässä suhteessa vielä paljon pahempia.
Siksi vanhempien pitäisi tarkkailla myös lastensa pelejä ja kokeilla pelittömiä viikonloppuja. Aiemmin lasten sosiaaliset taidot kehittyivät yhteisissä pihaleikeissä; nyt pojat istuvat sisällä ammuskelemassa hirviöitä joko yksin tai jonkun kaverinsa kanssa. Ruudun tuijottaminen ei kehitä sosiaalisuutta, eikä paikalla istuminen tarjoa nuoren kaipaamaa liikuntaa. Syyttä eivät urheilupiirit ole huolissaan, mistä tulevaisuudessa saadaan huippu-urheilijoita, kun nuoret eivät enää liiku.
Jos tyttöjen on vaikea ymmärtää poikien tietokonetouhua, poikien on vaikea ymmärtää ratsastusta, joka on tyypillinen tyttöjen harrastus. Poikien mielestä hevoset ovat isoja, haisevat pahalle ja voivat lisäksi olla vaarallisia. Hevosen pillastumisesta tai kaatumisesta johtuvissa onnettomuuksissa kuolee lähes joka vuosi yksi tyttö tai nainen. Pojat voivat ymmärtää, että tytöt haluavat hoitaa jotain eläintä ja osoittaa sille kiintymystään, mutta miksi juuri hevonen? Miksei kissa tai koira riittäisi? Edes hevosiin liittyvä symboliikka ja alkava seksuaalinen herääminen ei riitä selittämään hevoshulluutta yhtään sen paremmin kuin poikien ohjelmointihulluuttakaan.
Eroa on myös harrastuksen hinnassa. Tyypillinen ratsastustunnin hinta on 120 markkaa. Samalla summalla saa 10 tuntia Internet-yhteysaikaa.
Tyttöjen ja poikien kiinnostusten erilaisuus juontaa kaukaa esihistoriasta, eikä vanhempien pidä tuntea syyllisyyttä kuvitellessaan, että ovat huomaamattaan johdattaneet tytöt ja pojat perinteisille urille. Teollinen aika, sen jälkeen tulleesta jälkiteollisesta palveluyhteiskunnasta puhumattakaan, on pelkkä ohut kuorrutus ihmistä muovanneessa kehityksessä. Miesten ja naisten erikoispiirteet ovat muovautuneet lähes miljoonan vuoden kuluessa. Miesten oli hankittava ruokaa metsästämällä, joten heistä kehittyi fyysisesti voimakkaampia, väkivaltaisempia, päämäärätietoisempia ja heille kehittyi parempi kyky hahmottaa tilaa ja kolmiulotteisia rakenteita. Metsästys puolestaan vaati työkalujen käyttöä. Samaan aikaan naiset istuivat ryhmänä nuotion ääressä, lapsia ja perhettä hoitaen, jolloin heidän sosiaaliset taitonsa kehittyivät miehiä paremmin.
Kehityshistoriallisista eroista huolimatta on tärkeää tarjota molemmille tasapuoliset mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ja mielekkään harrastuksen löytämiseen. Niitä, jotka haluavat rikkoa oman sukupuolensa perinteitä — olipa kyse sitten tekniikan alan naisista tai lastenhoitajiksi ryhtyvistä miehistä — on tuettava ja rohkaistava, koska alojen jako sukupuolen mukaan ei ole kenenkään edun mukaista.
Varsinkin tietotekniikassa tytöt tarvitsevat erityistä rohkaisua, koska muuten pojat omivat käytössä olevat laitteet ja opettajan huomion itselleen. ATK-opettajat ovat usein miespuolisia, joten heidän on helpompi samaistua poikien ongelmiin ja puhua samaa kieltä heidän kanssaan.
Jotta verkon käytöstä tulisi luonnollinen osa elämää, sen käyttö ei kuitenkaan saisi rajoittua pelkkään ATK-opetukseen, vaan verkkoa pitäisi käyttää osana kaikkien aineiden opetusta. Varsinkin kieltenopetukseen ja kansainvälisyyskasvatukseen verkon tarjoamat reaaliaikaiset ulkomaanyhteydet sopivat erinomaisesti. Pienellä vaivalla jokaisen aineen opettaja pystyy löytämään verkosta jotain alaansa ja opetukseensa liittyvää — kunhan vain osaa itse käyttää verkkoa.
Erityisen tärkeää olisi harjoitella verkon vaatimaa kirjallista esitystä.