Tietokone-lehti 4/2000

Poikamme maailmalla

Suomi elää parhaillaan historiallista aikaa. Tietoverkko- ja mobiiliajattelu leviää maailmalla kulovalkean tavoin ja ensi kertaa historiansa aikana Suomi on mukana kehityksen eturintamassa. Asemasta etulinjassa seuraa tietenkin mainetta ja kunniaa, mutta myös rahaa ja taloudellista hyvinvointia koko maalle.

Suomalaiset ovat aina omaksuneet hanakasti uutta tekniikkaa. Oululainen apteekkari teki ensimmäisen kuumailmapallolennon vain vuosi Montgolfierin jälkeen vuonna 1784. Sähkövalo syttyi Finlaysonin Tampereen tehtaalla ensimmäisenä Euroopassa 1882. Matkapuhelinten ja Internetin käytössä Suomi on ollut maailman kärjessä alusta pitäen.

Mutta vasta nyt olemme alkaneet aidosti hyötyä tekniikkamyönteisyydestämme.

Hyvinvointia Suomeen

Tähän asti suomalaiset ovat lähinnä ostaneet ensimmäisten joukossa muiden kehittämää tekniikkaa. Historiallista nykytilanteessa on, että me suomalaiset olemme eturintamassa kehittämässä uusia järjestelmiä ja myymässä niitä ulkomaille.

Suomalaisten teknologiayritysten menestys näkyy pörssikursseista. Maahan virtaa rahaa ulkomaisilta sijoittajilta, jotka uskovat suomalaisten yritysten maailmanvalloitukseen. Osa yritysten omistajista - kuten JOTin Lesonen - on jo ehtinyt rahastaa satojen miljoonien markkojen voitot. Lesonen on nyt puolestaan rahoittamassa uusia yrityksiä, jotka menestyessään luovat lisää hyvinvointia. Vaikka paljon puhuttu teknokupla puhkeaisi, tulevaisuus on turvattu.

Osittain ansio menestyksestä kuuluu Suomen teknologiamyönteisille päättäjille. Ensimmäisenä maailmassa käyttöönotettu sähköinen henkilökortti sekä maailman edistynein, paperittoman kirjanpidon sallima lainsäädäntö ovat tekijöitä, joita hyödyntämällä voimme menestyä jatkossakin. Tarvitaan vain innovatiivisia yrityksiä, jotka pystyvät tuotteistamaan tämän henkisen etumatkan ja markkinoilta saadut kokemukset.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan antama taustatuki on ollut tärkeä tukijalka. Ilmainen koulutus ja erinomainen kirjastolaitos ovat levittäneet sivistystä, kielitaitoa ja osaamista koko kansalle. Ilman niitä yrityksillä ei olisi tänään osaavaa henkilökuntaa.

Tämän hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito on elintärkeää, jotta Suomen menestys jatkuisi tulevaisuudessa. Tehtävän pitäisi olla helppo, sillä teknologiaosaaminen luo runsaasti uutta vaurautta. Verokertymät ylittävät odotukset, joten niukkuutta ei enää tarvitse jakaa.

Poliitikkojen haasteena on valjastaa osa tästä vauraudesta koko Suomen parhaaksi, jotta Yhdysvalloista tutut lieveilmiöt eivät alkaisi nakertaa kansakunnan yhteistä etua. Vaikka Yhdysvallat on tietoverkkojen johtava maa, sen on sanottu hukkuvan tietoyhteiskunnassa kymmensenttiseen veteen, koska kansalaisten väliset tulo- ja osaamiserot ovat niin suuret.

Hyvät pojat!

Teknologiayritysten menestys on tapahtunut äkkiä ja yllättäen. Kun Nokia uhosi 1980-luvulla ryhtyvänsä Euroopan omistajaksi, tarina sai nolon lopun. Sen jälkeen tuli lama, joka tuhosi hetkeksi rohkeimpienkin uskon tulevaisuuteen.

Vasta 1990-luvulla syntynyt kansainvälinen ilmapiiri ja TV-sukupolven työikään tulleet nuoret ovat pystyneet viemään suomalaista osaamista ulkomaille. Sitä eivät enää rasita muistikuvat verkkaripukuisista, kaljaa ryystävistä häiriköistä ja ujoista insinööreistä, jotka eivät saa sanaa suustaan. Lenitakin olisi ylpeä nyky-Suomen pojista maailmalla!

Ja juuri poikia he usein ovatkin. Joukossa on vain muutamia - joskin sitä parempia - tyttöjä.

Insinöörin ei tarvitse hävetä kertoessaan olevansa Suomesta. Päinvastoin, monet ovet avautuvat jo pelkällä Suomen ja Nokian mainitsemisella. Arvostettujen lehtien, kuten Fortune, Time ja Wall Street Journal, Suomea ylistävät jutut ovat tehneet Suomea tunnetuksi paljon tehokkaammin kuin mitä urheilusankarit koskaan.

Menestys on aina myös psykologiaa. Se, joka uskoo menestyvänsä, usein myös menestyy. Se joka uskoo epäonnistuvansa, todennäköisesti epäonnistuu. Nokian uskomaton menestys on antanut suomalaisille itseluottamusta. Jos Nokia on menestynyt maailmalla, miksi emme mekin?

Esikuvat ovat aina olleet tärkeitä urheilussa. Suomalaisista on tullut hyviä juoksijoita, hiihtäjiä ja mäkihyppääjiä, koska nuorilla on ollut esikuvia, joita seurata. Nyt urheilumenestys on hiipunut, mutta Torvalds, Siilasmaa ja Ollila ovat esikuvia monille 15-25 vuotiaille nuorille, jotka uneksivat oman yrityksen perustamisesta ja kansainvälisistä markkinoista.

Vielä 10-20 vuotta sitten yritystoiminnan käynnistäminen oli vaikeaa, koska perustaminen vaati suuria investointeja ja rahoitusta. Tämän päivän teknologiayrityksen menestys on kiinni lähinnä ideoista ja osaamisesta, joten kynnys on matalampi. Ilmaista kansainvälistyminen ei ole koskaan, mutta parin viime vuoden aikana Suomeen on syntynyt kymmeniä riskirahoittajia, jotka tulevat apuun, mikäli idea vaikuttaa lupaavalta ja suunnitelmat realistisilta. Rahoitus ei enää ole ongelma.

Kun vielä yleinen ilmapiirikin on kääntynyt yrittämiselle suopeaksi, voi 1970-80-lukuja muisteleva vain kadehtia tämän vuosituhannen nuorten yrittäjien lähtökohtia.

Resurssipula uhkaa

Suomalaiseen luonteeseen kuuluu etsiä kaikesta uhkia ja vaaroja. Teknologiayritysten suurin uhka on pienen maan rajallisissa resursseissa. Meillä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi ihmisiä, joita palkata töihin. Ohjelmoijista ja insinööreistä on jo nyt huutava pula, mikä jarruttaa monen yrityksen kasvumahdollisuuksia.

Siksi on sääli, että tytöt eivät ole kiinnostuneita insinööritieteistä. He kouluttavat itsensä yhä aloille, joilla ei ole markkinakysyntää eikä kasvumahdollisuuksia. Suomen vähiä opetusresursseja tuhlataan tuottamalla tehtäviinsä nähden ylikoulutettuja henkilöitä, vaikka ammattitaitoisen henkilöstön kysyntä tulevaisuuden aloilla on huutava.

Teknisille aloille kasaantuu tulevaisuudessa yhä enemmän sekä taloudellista että epäsuoraa vaikutusvaltaa. Hylkäämällä matematiikan ja tekniset alat tytöt jäävät tämän kehityksen ulkopuolelle.

Resurssipula vaarantaa myös teknisten alojen koulutuksen. Yritysmaailma kaappaa yliopistojen ja korkeakoulujen opettajat, jotka ovat kyllästyneet alhaisiin palkkoihin ja niukkoihin määrärahoihin. Opetuksen tason laskiessa opiskelijoiden motivaatio laskee ja houkutus yritysmaailmaan siirtymiseen käy ylivoimaiseksi.

Liekö sitten syynä resurssipula vai kangistunut ajattelu, mutta opetuksen muodot kaipaisivat uudistusta. Koulussa menestyy yhä samanlaisuudella, vaikka elämässä menestyäkseen pitää erottua muista. Koulu palkitsee uurastuksen ja ulkoaoppimisen, elämä rohkeuden ja ideat. Ne ovat olleet Nokiankin menestyksen takana.

On myös kummallista, että gradut, diplomityöt ja muut vastaavat opinnäytteet tehdään yhä tutkielman muotoon ja kirjoitetaan paperille. Yritysmaailmassa tuotteet ja ajatukset myydään kuitenkin puhumalla ja presentaatioilla - ei papereilla. Miksei graduakin voisi arvostella sen mukaan, miten hyvin tekijä osaa esittää tutkimuksensa tulokset arviointiraadille? Entä jos gradu tehtäisiinkin Wordin sijasta PowerPointilla?

Suomalaisten kyky puhua ja esiintyä on toki kehittynyt vuosien saatossa, mutta parantamisen varaa on vielä paljon. Siksi esiintymiskoulutuksen ja ryhmätyön osuutta kaikessa koulutuksessa pitäisi lisätä tuntuvasti.

Ryhmätyö on välttämätöntä, koska menestyminen kovassa kilpailussa ja monimutkaisessa maailmassa edellyttää nykyään ainakin insinöörin, ekonomin ja juristin taitoja. Yksi ihminen ei voi mitenkään hallita kaikkea.

Sisältökin menestyy

Kaiken teknologiamenestyksen varjossa on tapahtunut jotain aivan hämmästyttävää: suomalaiset sisältötuotteet ovat ensi kertaa alkaneet menestyä kansainvälisesti.

HIM ja Bomfunk sekä kotimaisen elokuvan katsojamenestykset ovat osoittaneet, että remmiin astunut uusi sukupolvi hallitsee myös sisältötuotannon. Sitä ei enää paina 1970-lukulaisen sosialismin, epäkaupallisuuden tai synkän mollivoittoisuuden riippa.

Vaikka suomalaiset itse arvostavat edelleen laite- ja tekniikkaosaamista, sisältömarkkinat ovat lähes rajattomat ja siksi vielä merkityksellisemmät. Niillä menestyminen on paitsi taloudellisesti kannattavaa, myös suomalaisen kulttuurin kannalta välttämätöntä.

Hyvä esimerkki sisällön voimasta ovat Hitchcockin elokuvat. Eräät niistä ovat pyörineet teatterissa ja televisiossa jo 50 vuotta, tuoden filmiyhtiölle rahaa yhä uudelleen ja uudelleen. Eikä tuotetta ole tarvinnut päivittää eikä korjailla julkistuksen jälkeen, sillä Hitchcock teki sen kerralla kuntoon.

Kännykkää ei voi myydä kuin kerran ja sen käyttöikä on lyhyt. Sisältötuotteita voi kuitenkin myydä moneen kertaan. Yhä tylsemmäksi käyvät työtehtävät ja lisääntyvä vapaa-aika takaavat, ettei kysyntä jatkossa ainakaan vähene.

Todellinen happotesti on edessä lähiaikoina. Kaikkein vakuuttavin osoitus uuden ajan alkamisesta Suomelle olisi, jos tänä vuonna emme jäisikään viimeiseksi Eurovision laulukilpailuissa.

<takaisin