Tietokone-lehti 1/2002

Käytettävyydestä kilpailuetua

Insinöörivetoinen tietotekniikka-ala on vasta hiljattain havahtunut huomaamaan, ettei hienoista järjestelmistä saada täyttä hyötyä, ellei niiden käytettävyys ole kunnossa. Käytettävyydestä onkin tullut suosittu oppiaine teknisissä korkeakouluissa ja yliopistoissa.

Aikana, jolloin eri valmistajien tekniikassa tai laadussa on vain marginaalisia eroja, brändi ja käytettävyys ovat nousemassa keskeisiksi tekijöiksi, kun yritykset yrittävät erottaa omia tuotteitaan kilpailijoiden vastaavista.

Käytettävyys on tieteenalana varsin tuore, mutta kehittynyt nopeasti.

Mitä meillä oli ennen?

Moni sovellusten toiminto on tänään itsestäänselvyys. On vaikea uskoa, että ne on lähes kaikki keksitty kymmenen viime vuoden aikana. Miten ihmeessä pärjäsimme sitä ennen?

Ajatellaanpa vaikka kumoa-toimintoa (undo), joka oli jo Wordin 1.0-versiossa. Sitä ennen yksikin väärä komento tai näppäimen painallus riitti tuhoamaan koko tekstin tai poistamaan lopullisesti tärkeän kappaleen. WordPerfectin dos-versiossa peruutusmahdollisuutta ei ollut lainkaan, mutta ohjelma oli silti Suomen suosituin teksturi.

Toinen merkittävä läpimurto oli tulostuksen esikatselu, jonka keksi mukavuudenhaluinen Microsoftin koodaaja kehittäessään ensimmäistä Excel-versiota Macintoshiin. Hän kyllästyi juoksemaan käytävän päässä olleen kirjoittimen luo ja lisäsi sen vuoksi Exceliin toiminnon, joka näytti tulostuvan sivun ulkoasun ruudulla jo etukäteen.

Esikatselu on säästänyt miljoonia kuutioita metsää, vuosikaupalla aikaa ja rajattomasti käyttäjien hermoja.

Pienempiä innovaatioita on ollut lukuisia. Hiiren kakkospainikkeen käyttö vakiintui Word 6:n mukana, ja se otettiin osaksi Windows 95:tä. Samasta lähteestä ovat peräisin työkaluvihjeet, joita ilman painikkeiden merkitys jäisi usein arvailtavaksi. Lennossa toimiva oikoluku oli Word 95:n suurin hitti.

Valikoiden, terminologian ja käyttötapojen yhdentyminen on helpottanut ohjelmien käyttöä tavalla, josta mikrojen pioneerikäyttäjät osasivat tuskin edes uneksia.

Ja silti me emme ole tyytyväisiä.

Paisuva Word

Microsoft on ollut ohjelmistojen käytettävyystutkimuksen edelläkävijä. Se perusti omat tutkimuslaboratorionsa ja aloitti järjestelmälliset tuotetestit jo vuosia sitten. Silti varsinkin Wordin käytettävyys on monen mielestä pelkkä vitsi. Missä on menty pieleen?

Toisin kuin ohjelmointi, käytettävyys ei ole eksaktia tiedettä. Käyttäjät ovat erilaisia; heidän tapansa, tottumuksensa ja työtehtävänsä vaihtelevat maasta, yrityksestä ja päivästä toiseen. On mahdotonta miellyttää kaikkia samanaikaisesti.

Joku käyttää mieluiten pikanäppäimiä tiedoston tallentamiseen (Ctrl+S), toinen valitsee valikosta Tiedosto/Tallenna ja kolmas painaa levykkeen kuvaketta. Word yrittää miellyttää kaikkia tarjoamalla useita eri tapoja saman tehtävän suorittamiseen.

Ohjelma, joka sopii satasivuisen raportin luomiseen, ei voi samalla olla paras työkalu myös yhden sivun muistioihin. Markkinasyistä ohjelmien valikoima on kuitenkin supistunut, joten yhteen työkaluun yritetään sisällyttää kaikki mahdollinen.

Mitä monimutkaisempi ohjelma on, sitä vaikeampi tehtävä sen käytettävyyden suunnittelu on. Esimerkiksi tyylien hallinta tai kuvien upottaminen tekstiin on väistämättä monimutkainen toimenpide, jota ei millään käytettävyyssuunnittelulla saada kovin helpoksi.

Kaupallisista syistä Wordistä on tehty yhä monimutkaisempi. Jokainen uusi versio tuo mukanaan uusia toimintoja, jotka täyttävät yhä pienempien marginaaliryhmien toiveita. Välillä herää epäilys, että osa toiminnoista on tehty vain toimittajia ja messukävijöitä varten: ne näyttävät hienoilta demoissa, mutta ovat käytössä hyödyttömiä.

Microsoftilla tähän kategoriaan kuuluvat ainakin automaattinen tekstin korjaus, valikoista poistuvat harvemmin käytetyt komennot ja animoitu klemmari. Itse en ainakaan tunne ketään, joka pitäisi typerästä tanssivasta paperiliittimestä.

Sinänsä kaunis ajatus hauskasta tekoälyhahmosta, joka auttaisi käyttäjää ongelmien ilmaantuessa, ei toimi käytännössä, koska tekoäly on nimensä mukaisesti vain tekoälyä. Älykkyydellä tai hauskuudella on turha yrittää parantaa ohjelmien käytettävyyttä.

Ne ovat ihmiselle kuuluvia ominaisuuksia.

Äly takaisin ihmisille

Moni inhoaa Wordiä juuri sen keinotekoisen älykkyyden vuoksi. Word sisentää ja numeroi kappaleita käyttäjän puolesta, poistaa komentoja valikoista, korvaa väliviivat ajatusviivoilla ja yrittää täydentää päivämääriä väärään muotoon.

Hyvää tarkoittavat automaattitoiminnot aktivoituvat väärään aikaan ja väärällä tavalla. Osaava käyttäjä kytkee kaikki löytämänsä automaattitoiminnot pois käytöstä.

Sama älyvillitys vaivaa muitakin kodin ja toimiston laitteita. Esimerkiksi faksit ja kopiokoneet olivat ennen paljon helpompia käyttää, koska ne eivät yrittäneetkään ajatella käyttäjän puolesta. Nyt pelkän faksin lähettäminen tai kopion ottaminen saattaa tuntua ylivoimaiselta, vaikka koneet osaavat skannata, pienentää, suurentaa, tulostaa, toimia yksi- ja kaksipuolisesti ja melkein keittää kahviakin.

Miksi älykkäitä ominaisuuksia sitten kehitetään? Ainakin ne näyttävät hyvältä demoissa ja tuotevertailuissa. On vaikuttavan näköistä, kun näkymätön käsi korjaa tuote-esittelijän demossa tekemiä virheitä. Tällöin unohtuu, että kyse on etukäteen harjoitelluista liikkeistä, joilla ei ole paljonkaan tekemistä todellisen käytön kanssa.

Ohjelman ei pitäisi yrittää olla älykäs, koska nykytekniikalla emme pysty luomaan aitoa älykkyyttä. Pystymme luomaan vain mekaanisia maneereita, joista on yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Joskus automatiikka voi suorastaan tuhota käyttäjän toimintatapoja. Koska Word tuottaa pisteen jälkeen automaattisesti ison kirjaimen, moni on luopunut isojen kirjainten käytöstä kokonaan ja tottunut kirjoittamaan kaiken pienellä - silloinkin, kun käytössä on ihan toinen ohjelma. Valitettavan yleisiä ovat esimerkiksi sähköpostiviestit, joissa ei ole lainkaan isoja kirjaimia.

Hyvä ajatus on kääntynyt itseään vastaan, kun tekoäly on saanut yhteistyökumppanin ihmisen luontaisesta laiskuudesta.

Käytettävyyttä myös netissä

Pahimman askeleen taaksepäin ovat kuitenkin ottaneet Lotus Notesin ohjelmoijat. Olin tottunut ohjelman nelosversioon, mutta erehdyin päivittämään 5.0.2:een. Uusittu käyttöliittymä on kerrassaan käsittämätön ja epälooginen vielä vuoden totuttelun jälkeenkin.

Lomakesuunnittelua en ole löytänyt uudesta versiosta lainkaan - onneksi yhteen koneistani jäi vanha versio, jolla joudun nyt muokkaamaan kaikkien Notes-kantojeni lomakkeita. Kaiken huipuksi uusi versio kaatuilee edeltäjäänsä herkemmin.

Vaikka käytettävyys yleensä liitetään juuri tietokoneohjelmiin, sanan merkitys on huomattavasti laajempi ja kattaa kaiken aina käyttöohjeita myöten. Erityisen suosituksi aine on tullut kouluissa sen vuoksi, että se liittyy läheisesti myös hyvien www-palvelujen ja -sivujen suunnitteluun.

Internet on tehnyt monesta sisältötuottajan. Nekin, jotka eivät ikinä suunnittele laitteita tai ohjelmoi, joutuvat pohtimaan käytettävyyden perusongelmia suunnitellessaan lomakkeita, sivujen navigointia, sisällön järjestämistä tai käytettyjä väriyhdistelmiä.

Arjen vitsauksia

Amerikassa on syntynyt termi "gadget burnout" kuvaamaan sitä tuskaa, jota kuluttaja tuntee uusien vimpainten edessä. Laitteista voisi olla paljonkin hyötyä, jos niiden käyttö vain olisi helpompaa. Kuluttajista tuntuu usein, että heistä on tehty itsensä tukihenkilöitä, kun jo tavallisen matkapuhelimen hienouksien käyttö tuntuu monelle ylivoimaiselta.

Eivätkö Nokia ja Ericsson uskalla valmistaa peruskännyköitä, joissa olisi kunnollisen kokoiset näppäimet ja pelkät perustoiminnot? Tavallinen käyttäjä ei tarvitse mitään puhumista ja tekstiviestejä monimutkaisempaa.

Jatkossa käytettävyyteen on pakko kiinnittää entistä enemmän huomiota, jos kuluttajille mielitään myydä älypuhelimia, digibokseja tai kotiteattereita. Viime mainitun järjestelmän säätämiseen ei riitä edes tukihenkilö, vaan siihen tarvitaan jo nyt täysiverinen insinööri.

Tietotekniikka-ala on sentään tunnustanut ongelman ja ryhtynyt ratkaisemaan sitä. Monet tahot eivät ole vielä näinkään pitkällä.

Miksi esimerkiksi huonekalujen kokoamisohjeet ovat vieläkin niin vaikeaselkoisia? Miksi kalliinkin hyllysarjan mukana on kokoamisohjeena vain yksi tekninen A4-kaavio, jossa ei ole sanaakaan selittävää tekstiä tai kuvaa valmiista tuotteesta? Kustannuskysymys se ei voi olla.

Toinen käytännön esimerkki ovat laskujen pitkät viitenumerot, joiden naputtelu on hankalaa. Periaatteessa tilisiirron viitteen pitäisi vain yksilöidä lasku, jolloin juokseva numero ja tarkistusmerkki riittäisivät. Sen jälkeen on tietokoneen tehtävä kohdistaa viite varsinaiseen tapahtumaan.

Juuri tällaiseen rutiinityöhön tietokone sopii parhaiten. Roolit menevät pahasti sekaisin, jos ihminen laitetaan tekemään rutiineita ja ohjelmista yritetään tehdä älykkäitä.

<takaisin