Tietokone-lehti 4/2002

Mobiilina Kanarian saarilla

Yleisen uskomuksen mukaan langaton datasiirto nopeutuu ja mobiilipalvelut kehittyvät koko ajan. Todellisuus on paljon ankeampi: vertailu viiden vuoden takaisiin kokemuksiin osoittaa, että eräissä suhteissa tilanne on jopa huonontunut.

Meillä insinööreillä riittää vielä paljon töitä, ennen kuin mobiilipalvelut alkavat oikeasti toimia mainosten hehkuttamalla tavalla.

Kanaria 1997-2002

Tammikuussa 1997 istuin Kanarian saarilla hotellin parvekkeella tietokone sylissäni. Oli upeaa pystyä lukemaan sähköpostit Suomesta langattomasti sinistä merta katsellen.

Helmikuussa 2002 istuin samassa hotellissa lukien jälleen sähköposteja tietokoneellani, mutta enää en ollut lainkaan ihastunut. Yhteys maksoi yhtä paljon kuin ennenkin, linja katkeili entiseen tapaan ja postit siirtyivät vieläkin tuskallisen hitaasti.

Datasiirtonopeus ei ollut noussut viidessä vuodessa lainkaan. Postin lukunopeus oli jopa laskenut, koska nykyiset html-koodatut viestit ovat kooltaan aiempaa suurempia. Pahinta oli kuitenkin roskaposti, josta viisi vuotta sitten ei ollut tietoakaan. Nyt laatikossa tuntui olevan vähintään yksi Viagra-mainos jokaista hyötyviestiä kohti. Niiden perkaaminen vei kallista yhteysaikaa.

Viidessä vuodessa on toki saatu aikaan gprs-standardi, joka tullee kaksin- tai kolminkertaistamaan siirtonopeuden. Sekin on täysin riittämätön nopeus edes sähköpostipostien käsittelyyn, hienommista palveluista puhumattakaan. Lisäksi toimivia gprs-verkkoja on vasta muutamassa maassa, eikä Espanja kuulu niiden joukkoon.

Masentava lopputulos vertailusta oli se, ettei langaton datasiirto ole viidessä vuodessa kehittynyt oikeastaan lainkaan. Tämän luulisi laittavan jäitä hattuun niille, jotka odottavat 3G-palveluiden nopeaa yleistymistä ja suuria rahavirtoja.

Paperilehti voitti uutispalvelut

Kunnon kansalaisen tavoin halusin seurata lomallakin, mitä Suomessa tapahtuu. Yritykset lukea www-uutispalveluita olivat kuitenkin masentavia, sillä sivut latautuivat tuskallisen hitaasti.

Tuntuu kuin www-palvelut lataisivat ensin kasan mainoksia, keksejä ja pyörittäisivät Red Sheriffin kaltaisia kävijämittareita, ennen kuin ne vasta aivan lopuksi lähettävät pyydetyn sivun. Ilmiötä ei huomaa nopealla kiinteällä linjalla eikä edes nopealla modeemilla, mutta hitaan gsm-datan päässä johtopäätös on ilmeinen: varsinainen sisältö tulee vasta viimeisenä.

Onneksi monesta palvelusta on nykyään erillinen kevytversio, jossa on vain oleellinen sisältö ja sekin pelkkänä tekstinä. Varsinainen tieto latautuu mukavan nopeasti. Käytän kevytversioita usein myös kotimaassa kiinteällä linjalla, koska vilkkuvista grafiikoista ja Javascriptillä koodatuista navigaattoreista eksoottisine valikkoineen on vain harmia.

Gsm-datan käyttö ulkomailla on vieläkin erittäin kallista. Hitauteen kyllästyneenä aloin lopulta seurata kotimaan tapahtumia ostamalla Ilta-Sanomat tai Hesarin läheiseltä kioskilta. Irtonumeron hinta oli vain vähän Suomen hintaa korkeampi ja tuli paljon halvemmaksi kuin online-nettipalveluiden odottaminen.

Lehti tosin oli edellisen päivän numero, mutta harvoinpa uutiset ovat niin ajankohtaisia, että se haittaisi.

Informaatio tukkii aivot

Olen jo aiemmin valittanut Microsoftin Outlookista, joka on täysin sopimaton gsm-datakäyttöön. Jo muutaman pienen viestin lukeminen aiheuttaa sadan kilotavun dataliikenteen, mikä kestää ja maksaa kohtuuttomasti.

Roskapostin poiston jälkeen postilaatikkoon jääneistä viesteistä vain muutamalla oli todellista merkitystä. Monet viesteistä olivat tarpeettomia tai aiheettomia. Onko viestinnän kehitys sittenkään mennyt oikeaan suuntaan? Saamme kyllä aiempaa enemmän informaatiota, mutta ei välttämättä tietoa. Hyödyttömän informaation käsittely ja poistaminen vie aikaa ja tukkii aivot niin, että varsinaiselle ajattelulle ja oivalluksille jää entistä vähemmän tilaa.

Eräs keino pysyä ajan tasalla on tilata matkapuhelimeen uutisia tekstiviesteinä. Niissä turhan informaation osuus vain korostuu. Kuka haluaa todella elää uutishuoneen rytmissä? Ketä oikeasti hyödyttää tieto siitä, että Länsirannalla on taas ammuttu palestiinalaisia, että ruotsinlaivalta löytyy surmattu nainen tai että Roomassa on räjähtänyt pommi?

Tästä eteenpäin informaation määrää ei enää tarvitse lisätä. Sen sijaan aidosti hyödyllisiä olisivat palvelut, jotka suodattavat oleellisen roskasta.

Surullisenkuuluisa 7110

Osa ongelmistani oli johtui puhelimesta. Kunnollista gprs-puhelinta odotellessani olen tyytynyt käyttämään Nokian 7110:aa. Puhelin tuntuu syntyneen yhtä onnettomien tähtien alla kuin koko wap-järjestelmä.

Datasiirrolla oli taipumus jämähtää aina muutaman minuutin käytön jälkeen. Päivitin käyttämääni Thinkpadiin uuden biosin, vaihtelin Windowsin asetuksia ja selasin pitkään Microsoftin Knowledge Base -tietokantaa, mutta mikään ei tuntunut auttavan.

Yritin kokeilla yhteyttä Nokian toisella puhelinmallilla, mutta vaikka datakaapeli liittimineen on ulkoisesti saman näköinen, se ei tietenkään toimi kuin 7110-mallissa. Välikaapelien, hands free -sarjojen ja muiden lisälaitteiden täytyy olla hyvä bisnes valmistajille.

Viimein oli pakko epäillä syyn olevan puhelimessa, joten päätin päivittää puhelimen sisäisen softan. Olen päivittänyt rom-koodin digitaalikameraani, tietokoneeseeni, cd-r-asemaani sekä ties mihin muihin laitteisiin - ja aina se on onnistunut lataamalla uusi softa suoraan netistä. Nokian puhelinta ei kuitenkaan voi päivittää itse, vaan puhelin on vietävä huoltoon, jossa viallinen softa korvataan maksua vastaan uudella.

Huolto varoitti, että softan päivitys voi tyhjentää muistin. Niinpä palasin tekemään varmuuskopiota puhelimen pikavalinnoista. Mutta sepä ei onnistunutkaan, sillä edes 7110:n datapaketin mukana ei tule ohjelmaa, jolla sen voisi tehdä. Vanhassa 6150:ssa varmistus oli helppoa, ja lisäksi mukana oli ohjelma, jolla tekstiviestit pystyi kirjoittamaan tietokoneen näppäimistöltä.

Pitkällinen seikkailu ja pakkorekisteröinti Club Nokiassa antoi vihdoin tulokseksi kymmenen megatavun kokoisen Fonesync-ohjelman, jolla varmistuksen piti sujua. Tekstiviestejä sekään ei osannut. Ohjelma oli kuitenkin niin työläs, että lopulta luovuin toivosta ja vein puhelimen huoltoon pitäen peukkuja pystyssä.

Onneksi päivitys tuhosi vain lataamani soittoäänen. Datasiirto alkoi toimia selvästi paremmin, vaikka vieläkään yhteys ei onnistu jokaisella kerralla.

Puhelimen heikko mekaaninen laatu on luku sinänsä - ja siitä lähes jokaisella käyttäjällä on jo omia kokemuksia.

Myös puhelin on hidas

Kun käyttää 7110:aa, lupaukset tulevaisuuden multimediakännyköistä tuntuvat perin kaukaisilta. Puhelin on ärsyttävän hidas jo pelkkiä tekstiviestejä selatessa, aivan kuin sisäinen ohjelmisto olisi koodattu tulkattavalla Basicillä. Samaa hitautta ovat valittaneet uuden Communicatorin käyttäjät.

Olipa käytetty kieli todellisuudessa mitä tahansa, käsilaitteiden prosessoriteho on ongelmallinen asia. Nopeampi prosessori syö akkua, mikä johtaa toiminta- ja puheajan lyhentymiseen. Se näyttää pahalta mainoksissa ja lehtien vertailuissa. Puhelimen omaa nopeutta on liki mahdoton mitata ja vertailla, joten houkutus siitä tinkimiseen on suuri.

Tulevaisuuden multimediapuhelimissa liikkuva videokuva vaatii ison näytön ja valtavasti prosessoritehoa. Nykyisellä valmistusteknologialla sen toteuttaminen tuntuu mahdottomalta.

Ehkä japanilaisilla on enemmän osaamista. Vaikka Nokia esitteli oman kamerapuhelimensa vasta hiljattain, Japanin markkinoilla vastaavia on ollut myynnissä jo parin vuoden ajan. Värinäytöt ja ladattavat Java-appletit ovat nekin olleet käytössä muilla valmistajilla jo pitkään.

Täytyy vain toivoa, että nämä hienoudet jonain päivänä tulevat myös meidän eurooppalaisten ulottuville - mehän sentään aloitimme koko matkapuhelinbuumin ja pidämme itseämme vieläkin edelläkävijöinä.

Nykytilanteessa ja tällä kehitysvauhdilla siihen ei ole mitään syytä.

<takaisin