Tietokone-lehti 5/2002

Samoillen selaimella seittiin

IT-alan terminologiasta ei ole tarvinnut kiistellä pitkään aikaan. Sanaston vakiintuminen on sinänsä hyvä asia, mutta se kertoo myös alan yleisen kehityksen hidastumisesta. Uusia termejä ei enää synny entiseen tahtiin.

Vielä 10 vuotta sitten väiteltiin ahkerasti siitä, miten graafisen käyttöliittymän elementit pitäisi kääntää suomeksi ja oliko tietokoneen sisällä kiintolevy, umpilevy vai peräti kovalevy.

Kun niistä oli vihdoin päästy yksimielisyyteen, uudeksi haasteeksi nousi Internet-sanaston kääntäminen. Selain, sivusto, surffaus (kahdella äffällä) ja sähköposti vakiinnuttivat asemansa helposti, vaikka vieläkin saattaa törmätä selailimeen, seittiin ja eemailiin.

Vieläkään ei ole päästy yksimielisyyteen Internetin alkukirjaimesta. Eräät lehdet päättivät jo 1990-luvun loppupuolella siirtyä pieneen i-kirjaimeen, vaikka kielitoimiston virallinen suositus on edelleen ison I-kirjaimen käyttö, kuten toimiston sivuilta www.kotus.fi ilmenee.

Tuorein uusi alue on matkapuhelimiin liittyvä mobiilitekniikka. Sen suhteen kääntäjät ovat päässeet helpolla, sillä uusia termejä on tullut vain muutama. Sms käännettiin ensin sanomaksi, mutta tekstiviesti korvasi sen nopeasti. Roamingista tuli verkkovierailu, eikä juuri muita käännöstarpeita ollutkaan.

Nykypäivän termiongelmia

Muutamat ajankohtaiset termiongelmat osoittavat, ettei tekniikan kehitys ole sentään aivan pysähtynyt. Pahiten tökkivät sanat digi-tv, digiboksi ja set-top box, joiden sujuva käännös odottaa yhä keksijäänsä.

Tehtävä ei ole helppo, sillä television eteen lisätty digitaalinen-sana on harhaanjohtava ja turha. Digitaalisuus merkitsee katsojalle yhtä vähän kuin transistori aikanaan radiossa. Ajan kuluessa tekniseen toteutustapaan viittaava sana tulee putoamaan tarpeettomana pois.

Digiboksille on ehdotettu käännöstä digisovitin, joka ei sekään ole kovin onnistunut. Koiranleuka voisi kysyä, tarvitaanko sovitusta kenties television digitalisointiprosessissa tapahtuneiden syntien vuoksi.

Toinen hankala sana on Internetin domain-käsite, jolle on vaikea keksiä sopivaa suomalaista vastinetta. Jopa viestintäviraston omat www-sivut puhuvat domain-nimistä, vaikka sivun otsikkona onkin Internetin verkkotunnukset.

Kääntäminen on tuottanut myös uusia ongelmia, sillä päällekkäisyydet alkavat olla väistämättömiä. Esimerkiksi sana eheys tarkoittaa tilanteesta riippuen joko samaa kuin integrity tai defragmentation. Vastaavasti käytettävyys voi olla joko käytön helppoutta (usability) tai palvelun varmatoimisuutta (availability).

Kuulijan on asiayhteydestä pääteltävä, kummasta on kyse. Asiantuntijalle se on helppoa, mutta maallikko on ymmällään.

Suomessa suomeksi

Ongelmista huolimatta suomalaisten vastineiden keksiminen vieraskielisille käsitteille on tarpeen, koska muutoin kieli lakkaa kehittymästä ja erilaisten ihmisten välinen viestintä vaikeutuu. Ammattilaiset pärjäävät kyllä keskenään vaikka englantia puhuen, mutta koska tietotekniikan vaikutukset liittyvät yhä enemmän arkipäiväisiin asioihin, kansankieltäkin tarvitaan.

Osuvien suomenkielisten termien keksiminen on vaikeaa. Monille tänään aivan arkipäiväisille sanoille on aikanaan ehdotettu käännöstä, joka ei kuitenkaan yleistynyt. Radiosta piti tulla sätiö tai sinko, mikroskoopista hitutähystin, stadionista kilpola, lobbauksesta aulaus, singlestä yksile ja showsta elelmä.

Vaan ei tullut. Sanat eivät kelvanneet kansalle, joka kieltä käyttää.

Esimerkki onnistuneista käännöksistä on sana mainos, joka oli E. A. Saarimaan voittoisa ehdotus Suomen Kuvalehden vuonna 1928 järjestämässä sanojen sepittämiskilpailussa. Sitä ennen mainoksia oli kutsuttu reklaameiksi.

Tiettävästi eräs ehdotuksista oli varsin kuvaava sana tyrkky, joka ei kuitenkaan tullut valituksi. Jos olisi, meillä olisi tänään Mainostelevision sijaan Tyrkkytelevisio ja digitelevisioonkin tulisi interaktiivisten mainosten sijaan vuorovaikutteisia tyrkkyjä.

Suomen Kuvalehti on kunnostautunut sanastotyössä myöhemminkin. Vuonna 1994 sanan cd-rom käännökseksi valittiin romppu ja valinta oli ilmeisen onnistunut, sillä termi on jäänyt elämään.

Pitäisiköhän kyseinen lehti valjastaa myös digitelevision sanastoa sepittämään?

Sanastotyötä suomeksi

Sekä Tekniikan sanastokeskus että Tietotekniikan liiton sanastotoimikunta ovat tehneet pitkään työtä kotimaisen terminologian kehittämiseksi. Molempien www-sivuilta (www.tsk.fi, www.ttlry.fi) löytyy lisätietoa termeistä ja kääntämisestä.

Tietotekniikan liiton sanastotoimikunta on keksinyt monia nasevia termejä, kuten vaikkapa brute force -menetelmän käännökseksi tarjottu "väsytysmenetelmä". Vastaavasti "joutonäyttö" on sinänsä osuva käännös näytönsäästäjälle, etenkin kun nykyiset lcd/tft-näytöt eivät enää säästämistä kaipaa, vaan toiminnalla on esimerkiksi uusissa matkapuhelimissa puhtaasti viihteellinen merkitys.

Eräs sanastokeskuksen yleisohjeista kuitenkin kuuluu: "selvästi vakiintuneen termin syrjäyttämiseen pitää olla erityisen vahvat perusteet". Pyörää ei kannata keksiä uudelleen. Kielenhuollon päämäärä ei voi olla "väärien" sanojen korvaaminen "oikeilla" tai "paremmilla", vaan ymmärryksen ja viestinnän toimivuuden lisääminen.

Jokainen voi tykönään pohtia, miten tämän tavoitteen täyttävät uusimman atk-sanakirjan (www.ttlry.fi/sana/sisallys.htm) ehdotuksista esimerkiksi puhurointi (upload), siipeily (piggyback), peesaus (piggypacking), osuusohjelma (shareware), täydennys (upgrade), syväys (zoom), samoilu (surffaus), juontokieli (script language) tai lumetodellisuus (virtual reality).

Keksejä evästeeksi kuittia vastaan

Eräs vielä käännöstään hakeva termi on cookie. Sanatarkan "keksi" lisäksi on ehdotettu myös "eväste" ja Tietotekniikan liiton uusimmassa sanastossa "kuitti".

Eväste ei ole sanana erityisen kaunis, mutta kuvastaa kohtuullisen hyvin itse toimintaa: http-protokolla välittää pyydetyn tiedon ohella ylimääräistä dataa palvelimen ja käyttäjän selaimen välillä. Tämän datan perusteella voidaan erotella muutoin nimettömiksi jäävät sivulla kävijät toisistaan.

Mutta pitäisikö termin edes yrittää kuvata itse toimintaa? Pitääkö peruskäyttäjän tietää, miten cookie toimii? Jos käyttäjä haluaa tietää enemmän, hän joutuu kuitenkin selvittämään evästeen, keksin tai kuitin merkityksen jostain. Mikään vanha sana ei pysty kuvaamaan täydellisesti uutta, abstraktia käsitettä.

Amerikkalaiset ovat hyvin joustavia ja kekseliäitä omissa termeissään, eivätkä vaivaa päätään moisella pohdinnalla. Esimerkiksi mouse yritettiin aluksi kääntää suomeksi paremmin kuvaavalla sanalla "ohjausrasia", mutta yritys oli tuomittu epäonnistumaan. Hiiri oli lyhyempi ja hauskempi, vaikkei itse laite tai sen käyttötapa juuri perinteistä hiirtä muistutakaan.

Sanatarkkojen käännösten käyttö vähentää vaaraa tulevista yhteentörmäyksistä. Voihan olla, että jonain päivänä amerikkalaiset ottavat käyttöön evästystä vastaavan termin. Jos sana on jo varattu cookien käännökselle, tulee ongelmia.

Keksiä voi perustella myös muistamisen helpottamisella. Vaikka pyrkisimmekin suomalaisten termien käyttöön, jokainen joutuu väistämättä tekemisiin myös englanninkielisten ohjelmien ja palvelujen kanssa. Tällöin cookie-sanalle pitäisi muistaa kaksi käännöstä: tavanomainen keksi ja it-maailman sisäinen eväste tai kuitti.

Vallankäytön väline

Kielenkäytön korkein arvo ei ole puhtaus, vaan tiedon ja ymmärryksen välittäminen. Kaikkien alojen ammattilaiset käyttävät keskinäisessä viestinnässään erikoistermejä tai alkuperäisten sanojen väännöksiä.

Eräästä seminaarista mieleen jäänyt lause "tällä ohjelmalla nähdään callcenterin tekemien liidien closereitti" avautui todennäköisesti seminaarin osallistujille, vaikka lause kuulostaakin hirveältä.

Kieli on myös vallan väline. Liian usein eri alojen ammattilaiset pönkittävät omaa asemaansa käyttämällä tarkoituksella vierasperäisiä termejä uskoen siten kuulostavansa vakuuttavammilta. On paljon hienompaa puhua "kommunikaatioteknologiasta" kuin tietoliikenteestä tai viestintätekniikasta. "Telekommunikaatioklusteri" on oikea sanojen kunkku!

Asiantuntijan suuri haaste onkin sovittaa oma kielenkäyttö kuulijan tasolle niin, että yhteinen kieli löytyy. Se ei aina ole helppoa, sillä vastaanottajia ei ehkä nähdä tai nämä voivat olla vastaanottokyvyiltään eritasoisia. Lisäksi suomalaisilla on suuri houkutus vaieta ja nyökkäillä ymmärtävästi vieraiden sanojen edessä. Puhujaa ei uskalleta pyytää selventämään niitä, koska pelätään oman tietämättömyyden paljastumista. Puhuja ei usein edes huomaa, ettei viesti mene perille.

Ongelma ei rajoitu pelkkään it-alaan. Erityisen tärkeää yhteisen kielen käyttö olisi lääkäreille, jotka saattavat puhua "eksternistä otiitista" ulkoisen korvatulehduksen sijaan.

Lääkärin pakeilla oltaessa ymmärrys on vielä tärkeämpää kuin insinööriä kuunneltaessa.

<takaisin