Tietokone-lehti 10/2002

Ilmaisten lounaiden jälkeen

Vanhan sanonnan mukaan ilmaista lounasta ei ole. Internet-huuman aikoihin näytti jo siltä, ettei sanonta enää pitäisi paikkaansa: verkko suorastaan pursui hienoja palveluita, joita tyrkytettiin käyttäjille täysin veloituksetta.

Nyt ilmaiset lounaat on syöty, ja laskun maksamisen aika on tullut. Ellei maksajaa löydy, surffaajien on totuttava aiempaa paljon ankeampaan nettiin.

Kaikki ilmaiseksi

Internetin ilmaispalveluilla on pitkät perinteet. Harva enää muistaa, miten Internetin alkaessa levitä vuoden 1994 jälkipuoliskolla nettiä ylistettiin juuri sen ilmaisten palvelujen vuoksi. Ne vetosivat käyttäjiin, jotka olivat turhautuneet kalliiseen X.400-sähköpostiin sekä maksullisiin puhelinnumeroihin, joista sai imuroida kuvatiedostoja yhdeksän markan minuuttihinnalla.

Akateemisten juurtensa ansiosta verkossa oli jo tuolloin monia ilmaisia palveluita. Ne tuotettiin yliopistoissa osana opetusta tai harrastetoimintaa. Ilmaisuus oli tietenkin näennäistä, sillä laitteet, yhteydet ja palkat oli maksettu verovaroin. Siksi nettiin ei edes tarvinnut suunnitella tekniikoita, joilla palveluista olisi voitu laskuttaa.

Kun nettihuuma pääsi valloilleen 1990-luvun jälkipuoliskolla, palveluita alkoivat tuottaa yritykset. Ne halusivat markkinaosuutta hinnalla millä hyvänsä uskoen, että markkinaosuus muuttuisi aikanaan rahaksi.

Osa tarjotuista palveluista oli sellaisia, joilla ei alunperinkään ole ollut mitään menestymisen mahdollisuuksia. Miten esimerkiksi olisi voinut menestyä palvelu, joka tarjosi käyttäjälle ilmaista levytilaa? Asema linkittyi suoraan Windowsin työpöydälle, mikä rajasi mainosrahoituksen pois.

Moni oli laskenut palvelunsa rahoituksen juuri mainosten varaan. Televisiossa mainokset toimivat hyvin, koska katsojan rooli on passiivinen, eikä mainoksia ole helppo ohittaa. Internetissä on toisin - katsoja on koko ajan aktiivinen, eivätkä mainokset yleensä hyppää silmille, ellei niitä napsauta hiirellä.

Nettimainosten välttely on helppoa, siihen löytyy jopa ohjelmia. Nekin tietysti ilmaisia. Avoimen lähdekoodin perinne sekä vertaisverkko-ohjelmat jatkavat ajatusta siitä, että kaiken pitäisi olla ilmaista.

Tuuli kääntyy

Ilmaispalvelut pyörivät niin kauan kuin riskirahoittajilla riitti rahaa ja kärsivällisyyttä. Koska kommunismi kaatui Neuvostoliiton myötä, eikä pyhä henkikään riitä kattamaan palvelun laite-, sähkö-, tietoliikenne- ja palkkakuluja, rahoituksen loppuminen sulki myös palvelut.

Vuoden 2001 aikana moni suosittu nettipalvelu lopetti toimintansa. Suomessa kirpaisivat varsinkin Ioboxin ja Artic.netin loppuminen.

Lähes yksinomaan mainostuloilla elänyt amerikkalainen Yahoo on muuttanut osan palveluistaan maksulliseksi ja pyrkii siihen, että jatkossa mainokset muodostaisivat vain puolet sen tuloista. Muut pyrkivät samaan.

Ilmaisten palvelujen katoaminen on koskenut kipeästi nettikäyttäjiin. Monet ovat kyselleet, millä oikeudella yritykset ensin tyrkyttävät ilmaista sähköpostia, mutta sulkevat sitten koko palvelun ja pakottavat käyttäjän vaihtamaan osoitettaan. Eikö yrityksillä tosiaan ole mitään velvoitteita asiakkaitaan kohtaan?

Ei silloin, jos asiakkaat eivät maksa mitään. Sellaisen palvelun käyttö tapahtuu aina omalla riskillä. Jatkuvuutta haluava joutuu raottamaan lompakkoaan. Eikä edes maksaminen aina takaa palvelun jatkumista - yritys voi tehdä konkurssin tai fokusoida toimintaansa uudelleen.

Tuleeko Hotmail kalliiksi?

Omituisin valittaja on Microsoft. Sen mielestä Hotmailin pyörittäminen maksaa liikaa, koska palvelu on liian suosittu.

Kun Microsoft osti Hotmailin 1998, sillä oli 8,5 miljoonaa käyttäjää. Nyt käyttäjiä on yli 110 miljoonaa, mutta ainakin toistaiseksi palvelu on pysynyt ilmaisena. Postilaatikon kokoa on tosin rajoitettu, palveluita karsittu ja lisätoimintoja muutettu maksulliseksi.

Silti juuri Microsoftilla luulisi olevan vähiten syytä valittaa. Hotmailin ansiosta se on saanut miljoonia käyttäjiä Passport-tunnistusjärjestelmäänsä, jonka ansiosta Microsoftilla on jalka tukevasti oven välissä tuleviinkin verkkopalveluihin.

Jakamalla ilmaista selainta Microsoft on puolittain pakottanut käyttäjät sekä omaan Msn-portaaliinsa että Hotmailiin. Käyttäen Hotmailia ja selainta keppihevosena Msn on noussut Suomen suosituimmaksi verkkopalveluksi - mutta vain, kun mittarina on kävijöiden määrä.

Luettujen sivujen määrä per kävijä paljastaa kuitenkin huikean epäsuhdan muihin suosittuihin palveluihin. Se kertoo, ettei kannettu vesi kaivossa pysy. Ei, vaikka Microsoft on kaapannut url-osoitevirheenkin osoittamaan omaa palveluaan.

Vaikka Microsoft väittää, ettei sivua lasketa mukaan tilastoihin, jokainen voi itse nähdä sivun koodiin piilotetun web bugin, jolla laskenta toimii.

Rahakaan ei auta

Tapaus Microsoft osoittaa, että ilmainenkin palvelu voi olla hyvä bisnes. Hyötyä ei aina mitata rahassa.

Toisaalta maksullistenkaan palveluiden toiminnassa ei ole aina kehumista. Tilasin eräästä kotimaisesta verkkokaupasta laatujohtamiseen liittyvän kirjan joulukuussa 2001. Kauppa otti tilauksen vastaan ja lähetti vahvistuksen sähköpostilla. Tiesin, että kirjan painos oli lopussa ja uusi tekeillä, joten en odottanutkaan kirjan putoavan postiluukusta heti seuraavana päivänä.

Odotuksesta tulikin pitkä, sillä kirja saapui vasta kesäkuussa. Olisiko ollut liian vaikeaa tehdä kauppapaikan ohjelmaan lisäys, joka tarkistaisi avoimet tilaukset vaikkapa kerran kuukaudessa ja lähettäisi yksinkertaisen sähköpostiviestin asiakkaalle? Puoli vuotta on pitkä aika odottaa ilman mitään väliaikatietoa.

Levytilauksen kanssa kävi vielä huonommin. On yllättävää, ettei verkkoon jäänyt buumivuosien jälkeen yhtään laaja-alaista suomalaista levykauppaa, vaikka juuri levyjen ja kirjojen piti sopia parhaiten verkkokauppaan. Kirjakauppoja on sentään useita.

Hakukoneella löysin lopulta etsimäni, vajaat 10 vuotta sitten ilmestyneen kotimaisen levyn eräästä pikkukaupasta. Jätin tilauksen ja maksoin pyydetyt 22 euroa Solo-maksulla toukokuun alussa.

Sen jälkeen kaupasta tai levystä ei ole kuulunut mitään.

Palveluita halvalla

Monille ajatus maksullisista nettipalveluista on vieras ja vastenmielinen. Kun on kerran tottunut saamaan jotain ilmaiseksi, siitä ei mielellään maksaisi.

Vaikka Internet ei pystynytkään tarjoamaan kaikkea sisältöä ilmaiseksi, se on vaikuttanut sentään jotain: nettipalveluiden hintatason on oltava oleellisesti alhaisempi kuin perinteisissä palveluissa. Verkkolehden tilausmaksu ei voi yltää paperilehden tasolle, eikä verkosta ostettava musiikki voi maksaa yhtä paljon kuin cd-levyt.

Halvempi hintataso selittyy netin kustannustehokkuudella. Jakelukanavana se on liki ilmainen televisioon tai paperilehteen verrattuna. Myös tuotantokynnys on alhaisempi: kukaan ei odotakaan, että netissä toimiva sisältöpalvelu vastaisi televisio-ohjelmaa, jonka tuotantokustannukset ovat aivan toista luokkaa.

Nykyinen tilanne on johtanut siihen, että vaikka lukemattomilla sivuilla on luettavissa suomenkielisiä uutisia, niiden kaikkien teksti on täsmälleen sama. Omia uutisia ei kannata tehdä, joten sisältö otetaan STT:ltä. Kun netissä on vain yhdenlaisia uutisia, näkökulma kapenee ja valinnanvaraa ei pääse syntymään.

Onneksi sentään alhaisten tuotantokustannusten vuoksi monet pienryhmät ja yhteisöt saavat ensi kertaa viestinsä kuuluviin. Yhteisöllisyyden tai harrastuksen varassa verkkoon tuotetaan runsaasti uudenlaista, monipuolista sisältöä. Se pysyy jatkossakin ilmaisena.

Ammattimainen laatu ja jatkuvuus kuitenkin maksavat. Elleivät mainokset tuota riittävästi, tai jos ihmiset välttelevät niitä, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin alkaa periä palveluista pientä hintaa.

Se toinen vaihtoehto - palveluiden lopettaminen kokonaan - on vielä huonompi.

<takaisin