Tietokone-lehti 11/2002

Avoimen lähdekoodin ristiriidat

Open source eli avoin lähdekoodi lisää suosiotaan kaikkialla, kun tuhannet vapaaehtoiset kehittävät Internetin välityksellä kaikkia hyödyttäviä ohjelmia. Koska kukaan ei "omista" lähdekoodia, sitä voidaan vapaasti muokata ja esimerkiksi löydetyt virheet korjata välittömästi. Näin ohjelmistot pysyvät turvallisina - ja ilmaisina.

Varsinkin nuorten mielestä "koodi haluaa olla vapaata", eikä sitä saisi kahlita keinotekoisella bisneksellä. Microsoftin esimerkki pelottaa: on nähty, miten monopolin saanut yritys voi hallita markkinoita mielin määrin, vaatia ohjelmien aktivointia ja rekisteröintiä, sekä vielä nostaa hintoja mielensä mukaan. Kilpailun puute johtaa ikäviin seurauksiin.

Viime aikojen kehitys saa kuitenkin kysymään, mihin suuntaan avoimen lähdekoodin käyttö on kehittymässä. Paljonko alkuperäisestä avoimuuden ideologiasta on enää jäljellä?

GNU unix oli ensimmäinen

Richard Stallman loi avoimen lähdekoodin käsitteen lähettäessään 27.9.1983 news-ryhmään net.unix-wizards ilmoituksen, jonka mukaan hän alkaisi kehittää GNU unix -versiota ja antaisi sen vapaasti kaikkien käyttöön. Samalla hän toivoi muidenkin osallistuvan hankkeen toteuttamiseen.

GNU unix syntyi, mutta kun Linus Torvalds kahdeksan vuotta myöhemmin käynnisti oman projektinsa ja lähetti 5.10.1991 samankaltaisen viestin comp.os.minix-ryhmään, Linux ohitti nopeasti GNU:n sekä suosiossa että julkisuuden määrässä. Linuxia alettiin pitää avoimen ohjelmakoodin symbolina. Toisin kuin Stallman, Torvalds ei kieltänyt muita tekemästä Linuxilla rahaa.

Lähdekoodin avoimuus viittaa sekä saatavuuteen että ilmaisuuteen. Avoimuuden pitäisi olla periaatteista tärkeämpi, mutta kun isot yritykset ja julkishallinto parhaillaan miettivät vaihtamista Linuxiin ja Open officeen, niitä houkuttelee lähinnä ilmaisuuden tuomat säästöt. Ideologialla tai lähdekoodin saatavuudella ei ole merkitystä.

Ilmaisuus sopii hyvin myös nuorelle sukupolvelle, joka on tottunut hakemaan kaiken verkosta. Jos kerran kokonaisen käyttöjärjestelmän ja laajan toimistopaketin saa verkosta ilmaiseksi, miksi muistakaan ohjelmista pitäisi maksaa?

Jos kerran hyödylliset ohjelmat ovat ilmaisia, miksi myöskään turhanpäiväisestä viihteestä pitäisi maksaa? Musiikkia ja elokuvia levitetään netissä avoimesti, eivätkä tiedostoja imuroivat nuoret useinkaan tunne tekevänsä mitään väärää.

Bisnestä ilmaisella työvoimalla

Avointen ja ilmaisten ohjelmien ideologiaa sovelletaan tänään yhteyksissä, jotka ovat etääntyneet kauas alkuperäisten news-viestien hengestä. Kun IBM, HP ja muut laitevalmistajat ylistävät kilvan Linuxia ja toimittavat sitä palvelintensa mukana, niitä ei niinkään kiinnosta ohjelmoinnin vapaus, vaan mahdollisimman monen palvelimen myynti ja voiton maksimointi.

Ilmainen käyttöjärjestelmä sopii niille hyvin, koska se auttaa laskemaan asiakkaan maksamaa hintaa. Kate jää kokonaan laitevalmistajalle. Ei ihme, että Hewlett-Packard julisti maaliskuussa Linuxin suorastaan liiketoimintansa avainalueeksi.

Googlen suosittu hakupalvelu pyörii 10 000 hajautetun Linux-koneen varassa. Ilmaisen käyttöjärjestelmän ansiosta palvelun rakentaminen on tullut halvaksi. Parhaillaan Google suunnittelee kuitenkin omien palvelujensa muuttamista maksullisiksi.

Avoimen koodin suosio kaupallisissa projekteissa perustuukin usein ilmaisen työvoiman häpeämättömään hyväksikäyttöön.

Ohjelmistoyhtiöiden kannalta tilanne on vielä ristiriitaisempi. On hämmentävää kuulla Larry Ellisonin, joka on 14 miljardin dollarin omaisuudellaan Yhdysvaltojen neljänneksi rikkain ihminen, kehuvan avoimen lähdekoodin ideaa puheessaan tuhannelle ohjelmoijalle San Franciscossa.

Jokainen open source -ohjelmoija voi miettiä, millainen ketunhäntä Ellisonilla on kainalossaan. Aikooko huippukalliilla lisenssihinnoilla rikastunut Ellison todella muuttaa Oraclen tietokantaohjelmat ilmaisiksi?

Ilmaista kiusaa

Yhtä ristiriitaisessa tilanteessa on Sun, jonka oma maksullinen unix on kärsinyt ilmaisen Linuxin leviämisestä. Hiljattain Sun ilmoittikin alkavansa tukea Linuxia pienissä palvelimissa. Merkittävämpää on kuitenkin Sunin rahoitus Open office -projektille.

Star Divisionin kehittämä Star office -toimistopaketti päätyi open sourceksi, kun Sun osti oikeudet koodiin ja alkoi jakaa sitä ilmaiseksi. Sun myös sponsoroi monin tavoin Open officen kehitystyötä.

Uskooko joku, että Sun on oikeasti kiinnostunut muutaman kymmenen euroa maksavan Star office -paketin myymisestä omille asiakkailleen? Vaikka Sunin jokainen asiakas ostaisi niitä kymmenen, kyse olisi pelkästä nappikaupasta.

Sunin lahjoitus oli tuskin pelkkää hyväntekeväisyyttä. Luultavimmin takana oli halu tehdä kiusaa Microsoftille. Sun ei siis käytä avointa koodia edes oman bisneksensä edistämiseen, vaan yksinomaan lyömäaseena kilpailijan vahingoittamiseen.

Microsoftin menettelytapoja pidetään yleisesti kyseenalaisina, mutta eipä ole kilpailijoissakaan kehumista.

Ideologiasta pakoksi?

Usko siihen, että avoimet ohjelmat olisivat automaattisesti turvallisia, on kokenut kolauksen Slapper-madon sekä Irssin, Openssh:n ja Sendmailin takaovien myötä. Vapaasti peukaloitavassa lähdekoodissa on omat riskinsä.

Myös alkuperäinen ajatus vapaudesta ja valinnanvarasta on kääntynyt päälaelleen, kun eri maissa on tehty aloitteita Linuxin ja Open officen muuttamisesta pakolliseksi.

Kaliforniassa jätettiin elokuussa "Digital software security act" -lakialoite, jonka mukaan osavaltion viranomaiset saisivat jatkossa käyttää vain ohjelmistoja, joihin ei liity lisenssejä ja joiden koodi on täysin avointa. Saksassa ja Englannissa on tehty samansuuntaisia ehdotuksia.

Myös Suomen eduskunnalle jätettiin kesäkuun alussa toimenpidealoite 114/2002, joka Saksan esimerkkiä siteerattuaan päätyy seuraavaan suositukseen: Ehdotamme, että hallitus ryhtyy välittömiin toimenpiteisiin nopeuttaakseen valtionhallinnon ja tukeakseen yleisesti julkishallinnon siirtymistä kustannussäästöjen, tietoturvan ja kansallisen osaamisen kehittämisen vuoksi Linux-käyttöjärjestelmään.

Toimenpidealoitteen ovat allekirjoittaneet sellaiset tunnetut it-asiantuntijat kuin Kyösti Karjula, Anu Vehviläinen, Olavi Ala-Nissilä ja Mirja Ryynänen.

Ohjelmointi vain harrasteeksi?

Avoimen koodin ajatus kunnioittaa tekijänoikeuksia eikä periaatteessa estä edes kaupallisuutta. Nähtäväksi jää, mikä tulee olemaan kaupallisen ohjelmointityön merkitys vapaan lähdekoodin aikakaudella.

Ohjelmistoyritykset voivat edelleen myydä tuotteitaan, mutta hinnan perusteena ei enää voi olla koodin pitäminen salaisena. Sen sijaan maksua voidaan periä räätälöinnistä, koulutuksesta ja palvelusta.

Jos yritykset aikovat elää palveluilla, tekevätkö ne ohjelmoijista mikrotukihenkilöitä?

Yritykset ja kuluttajat, jotka ovat saaneet käyttöjärjestelmän ja sovellukset ilmaiseksi, eivät mielellään maksa muistakaan ohjelmista. Tämän ovat huomanneet monet Linux-alustalle ohjelmiaan siirtäneet softatalot. Sama ilmiö nähtiin aikanaan Internet-palveluissa.

Ehkä ohjelmointi onkin katoava ammatti? Se muuttuu harrasteeksi, kun nuoret koodaavat ohjelmia iltaisin ja viikonloppuisin pelkän cokiksen voimalla. Siksi onkin ristiriitaista, että monet avoimen lähdekoodin kannattajat ovat ammattiohjelmoijia. Osa heistä koodaa päivisin palkkatyössä Windows-projektia, mutta vaihtaa illalla kotona Linuxiin ja osallistuu avoimen koodin kehittämiseen verkossa.

Miten pitkään tällainen dualismi voi säilyä? Jokainen ohjelmoija joutuu kysymään itseltään, miksi juuri hänelle pitäisi maksaa palkkaa, kun ilmaisiakin koodaajia on tarjolla. Milloin hänenkin työnsä siirtyy avoimen koodin projektiksi verkkoon?

Kuka palkkaa aikanaan ne koodaajat, jotka nyt työstävät innoissaan avoimen koodin projekteja opiskelun ohessa?

Shareware kuolee

Ohjelmistojakelun ensimmäinen suuri muutos tapahtui 1980-luvulla bbs-järjestelmien eli purkkien myötä. Tuli mahdolliseksi jaella ohjelmia käytännössä ilmaiseksi, jolloin syntyi shareware-ajattelu: ohjelman sai vapaasti ladata kokeilua varten. Jos ohjelman päätti pitää, se piti rekisteröidä muutaman kymmenen dollarin maksua vastaan.

Shareware-ajattelu toimi hyvin, sillä kun riittävän moni käyttäjistä rekisteröi ohjelman, pienistä puroista kertyi virta, joka mahdollisti ohjelman kehittämisen. Ohjelman tekijä sai taloudellisen korvauksen työstään.

Sharewaren aika alkaa olla ohi. Kun liki jokaisesta ohjelmasta on saatavilla myös ilmainen, avoimen koodin versio, miksi maksaa edes rekisteröintimaksua?

Eräs shareware-aikakauden pioneereista oli Bob Wallace, joka 1980-luvun alkupuolella kehitti Pc-write-tekstinkäsittelyohjelman. Myöhemmin valikoima laajeni tietokannalla ja muilla ohjelmilla. Wallacen tavoitteena oli ansaita sharewarella elantonsa, mutta rikastumaan hän ei sillä pyrkinyt.

Wallace kuoli 20. syyskuuta Kaliforniassa 53-vuotiaana.

1. GNU-projekti sai vuoteen 1990 mennessä valmiiksi käyttöjärjestelmän apuohjelmat; varsinainen GNU:n oma Unix-ydin on yhä työn alla. 2. Vaikka Stallman ei varsinaisesti kieltänyt avoimen lähdekoodin ohjelmien myyntiä, hänen oma ideologiansa on jyrkästi kaikkea kaupallisuutta vastaan ja ehdottoman ilmaisuuden/vapauden puolesta (kts. Wiredin artikkeli Value your freedom) sekä Linux's forgotten man.
Katso myös lukijoiden kommentit jälkimmäiseen Wiredin juttuun, jossa sanotaan mm. The reason Richard Stallman is being ignored is because he has been too dictatorial about free software. He wants all software derived from free software to be free."

<takaisin