Tietokone-lehti 2/2003

Bittimatka menneisyyteen

Luomme päivittäin pc:llä erilaisia työtiedostoja. Tietotekniikan käyttöä leimaa kiire ja lyhytjännitteisyys - ei ole tapana ajatella tulevia vuosia tai säilyttämistä. Tiedostot luodaan nopeasti ja unohdetaan sen jälkeen.

Mutta ei aika meidän kiireeseemme pysähdy. Silloin tällöin syntyy tiedostoja, jotka pitäisi säästää jopa vuosikymmeniä. Miten siis pitäisi menetellä, jos haluaa varmistaa tiedostojen säilymisen myös tuleville sukupolville?

Lerppuja lukemassa

Äskettäin itselleni heräsi tarve kaivaa esiin vanhoja tiedostoja, jotka olin arkistoinut viiteen isoon pahvilaatikkoon. Ikävä kyllä ne olivat lerppuja, joita nykyiset koneet eivät enää lue.

Pitkään palvellut 486-työjuhta, jonka hankinnasta kerroin Tietokone-lehden kolumnissa elokuussa 1992, oli pitkän varastoinnin aikana tyhjentänyt setup-tietonsa eikä se hyväksynyt enää uusiakaan asetuksia.

Lopulta ainoaksi tavaksi jäi irrottaa lerppuasema ja kytkeä se moderniin koneeseen. Oli helpotus havaita jopa 20 vuotta vanhojen lerppujen säilyttäneen tietonsa. Aikanaan peloteltiin, että levykkeiden magneettisuus häviäisi vuosien kuluessa itsekseen.

Ensimmäinen opetus: oikein säilytettynä tallennusvälineet ovat yllättävän pitkäikäisiä.

Useimmat levykkeet oli arkistoitu aivan turhaan. Niitä ei oltu kaivattu kertaakaan tallentamisen jälkeen. Toinen opetus: vain pientä osaa datasta tarvitaan. Ikävä vain, ettei koskaan voi tietää etukäteen, mitä se pieni osa on!

Data-arkeologiaa

Vanhojen aineistojen luku on tuttu ongelma Suomen kansallisarkistolle. Se on saanut haltuunsa mm. suurmiesten henkilökohtaisia aineistoja, mutta joutunut vaikeuksiin yrittäessään lukea niitä. Kyse ei ole vain tietokoneista, vaan yhtä lailla vanhoista c- ja ceta-kaseteista sekä kelanauhoista.

Tämän päivän tiedon tallentaja pääsee helpommalla. Peruskorppuja ja cd-r-levyjä pystytään lukemaan vielä sadankin vuoden päästä. Edellytys kuitenkin on, että muistiväline on tallella, ja että sen data on lukukelpoista.

Cd-tekniikasta on useita variaatioita. Varmuudella on luettavissa vain yksinkertainen, kertaalleen kirjoitettu cd-r. Ylipitkät cd:t tai itse kirjoitetut dvd-levyt eivät välttämättä avaudu tuleville sukupolville.

Emme vielä tiedä, miten hyvin cd-r-levyt kestävät ajan hammasta. Vääränlainen säilytys voi tuhota levyt nopeastikin. Itse olin tallentanut tärkeimpiä tiedostoja ristiin useille levykkeille, joten pari lukukelvotonta levyä ei haitannut mitään.

Kolmas opetus: hajauta tiedostot usealle levylle ja säilytä niitä eri paikoissa.

Mistä löytyy sovellus?

Datan palauttaminen ei paljoa hyödytä, jos sitä ymmärtävää sovellusta ei ole. Yleiset Word-tiedostot ovat varmasti luettavissa vielä pitkään, mutta eivät välttämättä täysin alkuperäisen näköisinä.

Itselläni oli paljon Frameworkilla tehtyjä tiedostoja, joita mikään nykyinen sovellus ei osaa avata. Olin säilyttänyt sovelluksenkin, joka mahtui mukavasti kahdelle levykkeelle, mutta lähes 20 vuotta vanha dos-ohjelma ei toiminut enää tämän päivän koneella.

Neljäs opetus: elleivät tiedostot ole pelkkää ascii-tekstiä, säilytä varmuuden vuoksi myös niiden tekoon käytetyt sovellukset. Jos tiedostoja on pakko pakata, tallenna myös purkuohjelma. Äläkä missään tapauksessa suojaa tiedostoja salasanalla! Sitä et takuuvarmasti muista kymmenen vuoden kuluttua.

Windows 3.1 oli selkeä

Ohjelman käyttämiseksi on ehkä löydettävä sen aikainen kone ja käyttöjärjestelmä. Vanhaa Ami-tekstinkäsittelyä varten jouduin itse kaivamaan esiin toisen koneen, johon asensin dos-käyttöjärjestelmän ja Windows 3.1:n.

Edellisestä käytöstä oli kulunut liki kahdeksan vuotta, joten nostalgian tunne oli melkoinen. Näinkö työlästä se olikin, kun config.sys- ja autoexec.bat-tiedostoja piti muokata edlinillä?

Mutta oli jotain hyvääkin. Windows 3.1 oli äärimmäisen selkeä ja yksinkertainen - toisin kuin Windows XP, joka on kaikkien aikojen sekavin käyttöjärjestelmä. Kun kaikkea pääsee säätämään kaikkialta, vieläpä häiritsevien animaatioiden säestämänä, ympäristö tuntuu tavattoman sotkuiselta. Värit ja animaatiot eivät tuo selkeyttä, vaan ovat kikkailua.

Dosin ja Windows 3.1:n saattoi asentaa ilman keinotekoisia rajoituksia. Windows XP vaatii tuoteaktivoinnin. Mahtaakohan se toimia vielä 20 vuoden päästä? Tekijöiden aikahorisontti päättyy viimeistään ohjelman seuraavaan versioon.

Tuskin tekijöille on tullut edes mieleen, että joku saattaisi asentaa Windows XP:tä vielä vuonna 2023. Tässäpä onkin ongelma: ohjelmiston ikä määritellään keinotekoisesti. Kaupallisista syistä vanhat ohjelmat poistetaan jakelusta, kun uudet sukupolvet korvaavat ne. Laitteita voi sen sijaan käyttää niin kauan kuin ne vain toimivat.

Ohjelmien keinotekoinen vanhentaminen on kaupallisuuden lieveilmiö. Tässä suhteessa avoimen koodin käyttäjät ovat paremmassa asemassa. Haluttu ohjelmaversio löytyy varmasti vielä vuosienkin kuluttua.

Windows-käyttäjiä voi vain suositella hamstraamaan Windows 2000:tta ja Windows Me:tä nyt, kun niitä vielä saa.

Viimeinen opetus: pysyttele erossa tuoteaktivointia vaativista ohjelmista. Ne ovat aikansa lapsia.

<takaisin