Tietokone-lehti 3/2003

Kestävän kehityksen koodausta

Hiljattain eräässä tilaisuudessa minulta kysyttiin, miten ohjelmoinnissa voidaan soveltaa kestävän kehityksen periaatetta. Sepä onkin hyvä kysymys.

Tietotekniikassa ei ole liiemmin puhuttu luonnonsuojelusta tai kestävästä kehityksestä. Yleisen uskomuksen mukaan tietotyö on jo sinänsä luontoystävällistä, sillä sähköisen tiedon käsitteleminen ei saastuta eikä bittien siirtäminen tuota haitallisia päästöjä.

Lisäksi alalla on mennyt niin lujaa, ettei arvoihin tai moraaliin liittyviin pohdintoihin ole ollut aikaa eikä halua. Paperista kyllä pyritään eroon, mutta ei luonnon suojelemiseksi, vaan nopeuden lisäämiseksi ja kustannusten alentamiseksi.

Ehkä juuri nyt onkin oikea aika pysähtyä miettimään tietotyön oheisvaikutuksia ja toiminnan arvoja.

Mitä on kestävä kehitys?

Tunnetut kestävän kehityksen määritelmät nojaavat selkeästi perinteiseen reaalimaailmaan ja luonnonvarojen viisaaseen käyttöön. Ihmiskunnan pitäisi toimia niin, ettei tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksia vaaranneta.

Tuhlaamisen ja aiheettoman kuluttamisen sijaan pitäisi siis pyrkiä säästämiseen ja kierrättämiseen. Kehitysmaille pitäisi turvata samat mahdollisuudet kehittymiseen kuin mitä länsimailla on ollut.

Miten näitä ajatuksia voi soveltaa modernissa tietotekniikassa ja ohjelmointityössä?

Ohjelmointi itsessään kuluttaa hyvin vähän energiaa ja tuottaa jätteenä vain paperitulosteita sekä tyhjiä pahvimukeja. Bitit eivät kulu käytössä ja niitä voidaan kierrättää rajattomasti. Ajatteleva ohjelmoija pyrkii toki tehokkaaseen koodiin, joka vie vähän muistitilaa ja toimii nopeasti.

Aivan näin helpolla ei ohjelmoijankaan omatunto pääse. Ohjelmoinnissa käytetyt työkalut vanhenevat, ja ne pitää uusia säännöllisesti, silloin kun sekä kielistä että käyttöjärjestelmistä ilmestyy uusia versioita.

Uusimisväli riippuu lähinnä kaupallisista syistä; kone tai ohjelma korvataan uudella paljon ennen kuin sen todellinen käyttöikä loppuu. Uusi kääntäjä tai käyttöjärjestelmä saattaa olla niin raskas, että se pakottaa vaihtamaan myös koneen, vaikka vanha toimisi aivan moitteettomasti.

Avoimen lähdekoodin filosofia osuu kuin luonnostaan yksiin kestävän kehityksen kanssa. Asiakkaita ei sidota lisensseillä, eikä ohjelmia vanhenneta keinotekoisesti. Myös kehitysmaiden edut huomioidaan, sillä tietämys jakautuu tasaisemmin kuin kaupallisissa ohjelmissa.

Mitä koodataan?

Ohjelmointi ei koskaan ole itsetarkoitus, vaan sen päämääränä on aina jokin tuote. Ajatteleva ohjelmoija ei voi pestä käsiään siltä, mihin hänen ohjelmaansa tullaan käyttämään. On selvää, ettei uutta asejärjestelmää tai turhuustavaroita tuottavaa tehdasautomaatiota koodaava henkilö edesauta kestävää kehitystä.

Vaikeampiakin tilanteita tulee vastaan. Ovatko esimerkiksi nyt suosiossa olevat mobiilipelit kestävää kehitystä? On kieltämättä myönteistä, että nuorten ennen materiaa painottanut kulutus on suuntautumassa elämyksiin, viestintään ja palveluihin.

Toisaalta matkapuhelinten sukupolvet vaihtuvat pari kertaa vuodessa, ja uusi puhelin on pakko hankkia, jotta palveluihin pääsisi käsiksi, ja jotta ei näyttäisi aivan urpolta kavereiden silmissä. Matkapuhelimissa on omat terveysriskinsä ja käytetyt akut kasaantuvat jo vuoriksi.

Mobiilipelien lasku jää usein vanhempien maksettavaksi, eivätkä vain ajan tappamiseen tarkoitetut sovellukset kuulosta kovin hyödyllisiltä. Varsinkin pc-puolella pelien tavoitteena on yleensä vastustajan vahingoittaminen, mikä ei voi olla oikeaa kehitystä ­ olkoonkin, että vastustaja on vain joukko bittejä.

Jokainen ohjelmoija haluaisi tehdä hyödyllisiä ja myönteisiä asioita edistäviä ohjelmia. Mutta kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta.

Jokainen voi vaikuttaa

Olipa oma asema it-maailman ravintoketjussa millainen tahansa, kestävä kehitys on niin laaja asia, että jokainen voi osaltaan vaikuttaa sen toteutumiseen.

Mikroja ei välttämättä tarvitse uusia säännöllisesti. Kun vaihto on vääjäämättä edessä, vanhalle laitteelle voi etsiä uuden käyttäjän sen sijaan, että romu kärrättäisiin kaatopaikalle. Uudeksi näytöksi kannattaa valita litteä malli, sillä ne kuluttavat vähemmän sähköä ja ovat myös ergonomialtaan putkinäyttöjä parempia.

Uudeksi ongelmaksi on noussut tietoturva. Yritykset arkailevat koneiden kierrättämistä, koska pelkäävät, että uusi omistaja pystyy palauttamaan tyhjennetyiltä levyiltä luottamuksellisia tietoja. Kunnon levynputsausohjelma, kuten Sami Tolvasen Eraser, onkin esimerkki siitä, miten ohjelmoija voi vaikuttaa kehitykseen myönteisellä tavalla.

Turhia cd-levyjä ei kannata hankkia, eikä varsinkaan polttaa itse, sillä levyt ovat hankalasti käsiteltävää jätettä. Niillä oleva tieto menettää nopeasti arvonsa, mutta levyt jäävät.

Pieni, mutta tärkeä asia on myös näytön sammuttaminen työpäivän päättyessä. Hieno näytönsäästäjä ehkä ilahduttaa siivoojaa, mutta sammutettuna näyttö säästää niin sähköä kuin ilmastointiakin.

Se taas säästää luontoa ja tukee kestävää kehitystä, mikä koituu lopulta meidän kaikkien eduksi.

<takaisin