Tietokone-lehti 5/2003

Rauhanpalkinto ict-alalle?

Muistan vielä hyvin Persianlahden sodan talvella 1991. Liittouman koneet ällistyttivät maailmaa täsmäpommeillaan ja risteilyohjukset moukaroivat kuolettavan tehokkaasti Irakin infrastruktuuria.

Kaiken tämän välitti olohuoneisiin lähes suorana lähetyksenä CNN-uutiskanava. Sille sota oli parasta mahdollista mainosta. Suomalaisetkin elivät sen välittämien tietojen varassa; tv-uutiset sekä sanomalehdet täydensivät tietoja myöhemmin ja lisäsivät siihen kotimaista näkökulmaa.

Tällä kerralla kaikki oli toisin. Vai oliko sittenkään?

Internet hävisi esitaistelun

Internetin ansiosta kansalaisilla on nykyään rajoittamaton pääsy tietoon; myös niihin valtavirrasta poikkeaviin näkökulmiin, jotka eivät yleismedioissa pääse esiin.

Erityisesti näin on Yhdysvalloissa, missä 55 prosenttia kansasta käyttää internetiä, ja pystyy äidinkielensä ansiosta lukemaan myös ulkomailla sijaitsevia englanninkielisiä sivuja.

Jos joku odotti, että yleisen mielipiteen manipulointi internet-aikakaudella olisi aiempaa vaikeampaa, sai pettyä pahanpäiväisesti. Presidentti Bush ja muutamat hallinnon avainhenkilöt saivat helposti kansan enemmistön tuen vetoamalla kansalliseen turvallisuuteen ja abstraktiin pahuuteen, josta piti päästä eroon.

Amerikkalaisten olisi ollut helppo saada tietoa myös toisenlaisista näkökulmista, mutta se ei näyttänyt kiinnostavan kansan enemmistöä vähääkään. Internetin vaikutus hukkui sotaa lietsoneiden kaapeli-tv-kanavien alle.

Viimeisen niitin löivät Colin Powellin ilmeisesti Powerpointilla näyttämät kalvot, jotka "todistivat" Irakin pitävän hallussaan joukkotuhoaseita ja tukevan terroristeja. Viis siitä, olivatko tiedot oikeita ­ asian esittäjän henkilöllisyys ja kalvojen ulkoasu riittivät vakuuttamaan kotiyleisön.

Kuka karttaa totuutta?

Kun hyökkäys Irakiin sitten alkoi, netti osoitti mahtinsa tärkeimpänä uutislähteenä. Televisio ja sanomalehdet jäivät sivustakatsojiksi.

Tällä kertaa CNN:llä ei enää ollut mitään erikoisasemaa uutisoinnissa. Netin ansiosta tuoreimmat uutiset pystyi lukemaan kymmeniltä sivuilta eri puolilta maailmaa. Oli helppo vertailla USA Todayn, Washington Postin, CNN:n ja BBC:n uutisointia. Kaikilla niillä oli hyvä ja jatkuvasti päivittyvä verkkopalvelu.

Ensi kertaa länsimainen lukija sai aitoa tietoa myös arabien näkökulmasta. Al-Jazeeran lisäksi muun muassa Arabia.com (www.arabia.com), Riyadh Daily (www.riyadhdaily.com) sekä Iran Daily (www.iran-daily.com) tarjosivat uuden näkökulman Irakin valtaukseen ja sen seurauksiin.

Sivujen vertailu osoitti selvästi, miten eri tavalla asioita uutisoidaan. Sananvapaudellaan ylpeilevän Yhdysvaltojen uutisointi osoittautui paikoin hyvin tarkoitushakuiseksi. Varsinkin CNN vaikeni järjestelmällisesti kielteisistä asioista.

Yksikään amerikkalainen verkkopalvelu ei maininnut sanallakaan englantilaisen Observer-lehden paljastuksia (Revealed: US dirty tricks to win vote on Iraq war, 2.3.2003), joiden mukaan Yhdysvallat oli salakuunnellut YK:n turvallisuusneuvoston jäsenmaiden edustajia yrittäessään saada näiltä tukea uudelle päätöslauselmalle.

Kun Times paljasti 16.4. verkkosivullaan Jessica Lynchin rohkean pelastusoperaation liki pelkäksi teatteriksi, jenkkimediat eivät halunneet pilata tulevaa Hollywood-elokuvaa, vaan vaikenivat jälleen.

Todellisuus omalle työpöydälle

Silti amerikkalaisista medioista löytyi myös kriittisyyttä. Esimerkiksi Washington Post nosti säännöllisesti esille maan virallisen kannan vastaisia asioita. Myös eri lehtien keskustelufoorumeilla käyty väittely todisti, ettei Amerikan kansa ollut niin yksimielisenä hyökkäyksen takana kuin kaapelikanavat antoivat ymmärtää.

Amerikkalaiset rauhanliikkeet ja arabialaiset sivut eivät ujostelleet näyttää sodan todellisia kasvoja: silpoutuneita ruumiita ja todellista kärsimystä, joka oli kaukana amerikkalaisesta kansan vapauttamisen paatoksesta.

CNN ei olisi koskaan näyttänyt näitä kuvia. Ne pääsivät maailmanlaajuiseen levitykseen vain internetin ansiosta.

Yhdysvallat voitti sodan ylivertaisen tekniikkansa ansiosta. Tässäkin merkittävä osa oli viestintätekniikalla, tarkemmin sanottuna salauksen murtamisella.

Irakin käyttämä puheluiden salaustekniikka oli ostettu englantilaisilta 1980-luvulla. Kun sen koodi oli onnistuttu murtamaan, vihollisen tiedustelu pystyi seuraamaan helposti Irakin johdon viestiliikennettä ja tähtäämään jättimäiset pomminsa sinne, missä Saddamin uskottiin liikkuvan.

Viestintätekniikan kehitys varmisti, ettei sodasta voinut tulla pitkää. Reaaliaikainen web-kameran kuva taistelevasta Bagdadista toi sodan todellisuuden jokaiselle työpaikalle, suoraan oman mikron kuvaruudulle.

CNN:n ja Washington Postin verkkosivuillaan ylläpitämät listat taistelussa kuolleista sotilaista valokuvineen ja henkilötietoineen olisivat syöneet nopeasti kotirintaman sotaintoa, jos lista olisi pitkittynyt.

Vaikkei internet tällä kertaa pystynyt estämään hyökkäystä, se lyhensi syttyneen sodan minimiin.

Olisiko kohtuullista antaa seuraava Nobelin rauhanpalkinto viestintätekniikalle?

<takaisin