Tietokone-lehti 8/2003

Oma lämpövoimala

Ostin toukokuussa uuden koneen. En yleensä koskaan osta nopeinta tarjolla olevaa prosessorimallia, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Intelin 3,06 gigahertsin Pentium 4:n hypersäikeet, eli mahdollisuus ajaa ikään kuin kahta prosessoria rinnakkain, oli riittävä houkutin uusimman mallin valitsemiseen.

Tilasin koneen samasta verkkokaupasta kuin aina ennenkin. Noudettuani laitteen hämmästys oli suuri. Oltuaan vartin verran käynnissä prosessori oli lämmennyt niin paljon, että sen tuuletin metelöi häiritsevästi. Luulin koneen olevan rikki ja vein sen takaisin.

Huollon mielestä kone oli kunnossa ja äänet normaalit. Konetta olisi ehkä voinut käyttää eristetyssä palvelinhuoneessa, mutta ei työpöydän alla. Sanoin, että joudun palauttamaan koneen, ellei ääntä saada oleellisesti hiljaisemmaksi.

Muutaman päivän kuluttua huolto oli vaihtanut koneeseen uuden kotelon. Kalliimmassa kotelossa oli isompi tuuletin ja muutoinkin fiksumpi rakenne.

Kuormitus lisää kierroksia

Vaihto auttoi, kone hiljeni selvästi. Hain netistä Motherboard monitor -ohjelman seuratakseni sillä lämpötilaa ja tuulettimien kierroslukuja. Joutokäynnillä prosessorituulettimen kierrosluku oli noin 3300, mikä tuotti mittaukseni mukaan noin 43 desibelin äänen. Se oli nipin napin siedettävä.

Kun konetta kuormitti Seti@home-laskentaohjelmalla, joka nosti molempien prosessorien kuormituksen 100 prosenttiin, lämpötila alkoi nousta nopeasti. Tuulettimen kierrokset nousivat 5000 asti ja meteli ylsi 47 desibeliin. Aiempi yhden gigahertsin Celeron-työkone tuotti käydessään vain 38 desibeliä.

Vika ei välttämättä ollut tuulettimessa, sillä mittasin ulostulevan ilman lämpötilaksi 37,3 astetta. Pienessä työhuoneessa ilma ei vaihtunut riittävästi, vaan koko huone alkoi lämmetä. Kun jätin koneen yöksi käyntiin, aamuun mennessä kone oli sammuttanut itsensä ylikuumenemisen vuoksi.

Siirsin koneen toiseen, hyvin ilmastoituun huoneeseen. Se auttoi kierroksiin, mutta edelleen ne nousivat kuormituksen myötä liikaa. Pystyin korvakuulolta sanomaan, milloin Internet Explorer oli kaatunut, koska se jätti prosessorin kuormituksen 25 prosentin tasolle.

Enää yksi keino oli jäljellä: viritykset.

Mopoista prosessoreihin

Lämpöongelmat ovat tuttuja nuorille miehille. Ennen pojat virittelivät mopoja saadakseen ne kulkemaan nopeammin, tänään pojat ylikellottavat mikrojaan.

Ilman riittävää jäähdytystä ylikellotettu prosessori kärähtää. Netistä löytyy hurjia tarinoita kavereista, jotka ovat nestemäisellä typellä jäähdyttämällä onnistuneet ajamaan Pentium 4:ää jopa gigahertsin ylinopeudella.

Virittäjiä varten on tarjolla mielikuvituksellisia jäähdytysratkaisuja, joissa käytetään kiertävää vettä tai jääkaapista tuttua tekniikkaa. Otin yhteyttä tamperelaiseen Coolputeriin (www.coolputer.fi), joka on erikoistunut koneiden jäähdyttämiseen ja hiljentämiseen.

Pienen neuvottelun jälkeen tilasin täyskuparisen Thermalright -jäähdytyssiilin ja sille erityishiljaisen tuulettimen. Postikuluineen paketille tuli hintaa 94 euroa.

Intelin oman jäähdytyssiilin poistaminen vaati raakaa voimaa, ja pelko lähes 500 euron hintaisen prosessorin vahingoittumisesta kummitteli mielessä. Lopulta siili tuulettimineen irtosi.

Thermalrightin asentaminen oli helppoa, mutta sekään ei sovellu aloittelijalle. Netistä haetut ohjeet olivat varsin suttuiset ja paketin osista puolet jäi yli.

Investointi kannatti, sillä kalliista koneesta tuli vihdoin käyttökelpoinen. Kierrokset jäivät reiluun 2000:een, ja kone pystyi hiljaisena täydellä kuormallakin. Liki äänettömien kiintolevyjensä ansiosta uusi kone oli jopa vanhempia hiljaisempi.

Ydinreaktorin teho

Olin käyttänyt meluongelman selvittämiseen luvattoman paljon työaikaa ja rahaa. Mitä tästä opimme?

Aina kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta 60 megahertsin Pentium-julkistuksesta lähtien Intel on valittanut tehoprosessorien tuottavan liikaa hukkalämpöä. Ongelmaa on aina pystytty kiertämään prosessorin viivanleveyttä kaventamalla ja tuuletusta parantamalla.

Nyt aletaan olla tiukan paikan edessä. Prosessorisirun lämmönmuodostus neliösenttiä kohden on nyt samaa luokkaa suihkumoottorin kanssa, ja lähitulevaisuudessa se yltää jo ydinreaktorin tasolle. Tällaisen lämpökuorman johtaminen kotelosta ulos ja haihduttaminen normaalissa toimistoympäristössä on suuri ongelma.

Kun vuonna 1990 istuskelin Cray-1:n rungon päällä, ihastelin sen eleganttia muotoilua. Suomen ensimmäinen supertietokone näytti aivan violetin väriseltä pyöreältä sohvalta, mutta kyse olikin termodynamiikasta. Hukkalämmön hallinta on aina ollut haaste tehokkaiden tietokoneiden valmistajille.

Kannattaa siis olla varovainen uutta tehomikroa hankkiessaan. Äänekkäästi huriseva kone on työterveydellinen haitta ja tappaa luovuuden. Kokemukseni osoitti myös, ettei äänekästä konetta ole pakko sietää. Hiljentäminen maksaa, mutta se kannattaa.

Turhia taustaohjelmia kannattaa välttää. On kiva osallistua elämän etsintään avaruudesta Seti-ohjelmalla, mutta jatkuva laskeminen kuormittaa prosessoria ja sitä kautta ilmastointia. Varsinkin yrityksen kymmeniin koneisiin asennettuna ilmainen ohjelma voi tulla kalliiksi.

<takaisin