Tietokone-lehti 10/2004

Nörteissä tulevaisuus

Elokuun alussa lehdissä kerrottiin, miten puolustusvoimat on joutunut kotiuttamaan alokkaita nettiriippuvuuden vuoksi. Asiasta kertoneen kapteenin mukaan eräät nuoret ovat niin netin lumoissa, etteivät pysty suorittamaan armeijaa loppuun.

Tarkkaa lukua netin vuoksi keskeyttäneistä ei ilmoitettu. Ilmeisesti määrä on pieni, mutta silti aihe ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen. Nettiriippuvaiset suomalaismiehet noteerattiin niin BBC:llä kuin Australiankin lehdistössä.

Sitten kultaisen vuoden 1999 tuskin mikään it-uutinen on tuonut Suomelle näin paljon kansainvälistä näkyvyyttä.

On hälyttävää, jos nuorissa ilmenee näin voimakasta ja elämään vaikuttavaa riippuvuutta ­ oli sen kohde sitten mikä tahansa. Riippuvuudesta kertovat uutiset muistuttavat lasten vanhempia siitä, ettei liiallinen tietokoneen ääressä istuminen ole hyväksi.

Lapsiin voi vielä vaikuttaa, ja se on vanhempien tehtävä. Armeijaiässä nuoret päättävät jo itse asioistaan.

Mutta oli uutisessa jotain hyvääkin. Netistä on tullut osa arkipäivää samoin kuin puhelimesta tai juoksevasta vedestä. Nämä arkielämän mukavuudet ovat tarjolla mahdollisuuksien mukaan armeijassakin, siksi myös netin pitäisi olla.

Uutinen panikin varmasti vauhtia puolustusvoimiin, jotta varusmiesten käyttöön saadaan lisää tietokoneita. Langattoman tiedonsiirron edelläkävijämaassa edes netin tuomisen maastoon ei pitäisi olla mahdotonta.

Ja vielä: jos puolustusvoimia joskus tarvitaan todelliseen tehtäväänsä, uhka maatamme kohtaan tuskin rajoittuu pelkkiin tykkeihin tai panssareihin. Tulevaisuuden konflikteissa tietomurtoja ja verkkosabotaasia tullaan käyttämään perinteisten aseiden rinnalla. Kaikkien miesten ei tarvitse oppia ryömimään metsässä rynkky kädessä.

Siksi nörttien valjastaminen maanpuolustuksen käyttöön on haaste puolustusvoimille.

Assemblyyn ­ mars!

Osa palveluksen keskeyttäneistä nörteistä suuntasi luultavasti kulkunsa Hartwall-areenalle, jossa heti uutista seuranneena viikonloppuna järjestettiin Assembly '04.

Jo kolmannentoista kerran järjestetty Assembly on asiaan vihkiytymättömälle käsittämätön tapahtuma. Mediataiteet, ohjelmointi ja tietokonepelit ovat pääosassa, kun nörtit kohtaavat toisensa tuhansien pimeässä hallissa loistavien näyttöruutujen kelmeässä valossa. Näky on kuin suoraan tieteiselokuvasta.

Kauniaisten koululta 1992 alkanut Assembly on laajentunut alan ykköstapahtumaksi, joka noteerataan kansainvälisesti. Tänä vuonna ohjelmaa ja haastatteluja tapahtumapaikalta välitettiin niin digitelevisiossa kuin netinkin kautta.

Tilaisuus kiinnosti myös kotimaista mediaa. Se ei lakannut ihmettelemästä, miten tuhannet nuoret voivat kokoontua ja pitää hauskaa yhdessä ilman viinaa ja järjestyshäiriöitä.

Mutta mikä saa nuoret miehet eristäytymään maailmasta, nukkumaan katsomoihin tuoduissa makuupusseissa ja valvomaan liki kolme vuorokautta koneen ääressä?

Tänä vuonna kysymys oli erityisen aiheellinen, sillä elokuun alkuun osui kesän ainoa hellejakso. Yli neljätuhatta nörttiä valitsi mieluummin pimeän hallin ja näyttöpäätteet kuin lyhyen suomalaisen kesän auringon.

Ja missä olivat tytöt? Pimeydestä heitä erotti vain muutaman, vaikka maailmassa tuskin lienee toista paikkaa, missä olisi koolla yhtä monta selvää nuorta miestä kerralla.

Asian oli oivaltanut hauskasti ainakin se tyttö, jonka paidassa luki "so many boys, so little time".

Isänmaan toivot

Valitettavasti tietokoneiden ääressä viihtyvät kiltit nörttipojat eivät ole tyttöjen haluttavuuslistan kärjessä. Bändissä soittamisesta tai joukkueessa pelaamisesta saa paljon enemmän pisteitä kuin koneen ääressä valvotuista öistä.

Niistä harvoista pojista puhumattakaan, jotka osaavat ratsastaa ja hoitaa hevosia. He ovat niin harvinaisia, että kiilaavat suoraan listaykkösiksi.

Osittain nörttipojat saisivat katsoa peiliin. Sieltä he näkisivät, mitä parturissa käymisen laiminlyönti ja liiallinen pizzansyönti pahimmillaan saavat aikaan. Kone ja verkkokaverit eivät piittaa ulkonäöstä, mutta tytöt piittaavat.

Monelle pojalle osallistuminen Assemblyyn taisi olla ainoa syy käydä Hartwall-areenalla. Nämä pojat eivät ole sitä joukkoa, joka jatkossakaan muovinen oluttuoppi kädessä kannustaisi omaa joukkuettaan turhanpäiväisen kumilätkän perään.

Liikunta ei tekisi pahaa nörteillekään, vaikka he mieluummin vääntävät koodia, hiippailevat virtuaalisen konepistoolin kanssa maanalaisessa labyrintissa ulkoavaruuden örkkejä ampuen tai chattailevat maapallon toisella puolella asuvien samanhenkisten kanssa.

Eikä heitä voi siitä syyttää.

Sillä kun ulkopuolinen katsoo näitä Assemblyn poikia, hän ei voi välttyä ajatukselta, että juuri näissä pojissa on tekno-Suomen tulevaisuus. Montako tulevaisuuden jormaollilaa tai ristosiilasmaata mahtoikaan tänä vuonna istua Hartwall-areenan pimeydessä?

Kuka pojista perustaa ensimmäisenä menestyvän it-yrityksen, joka tuo Suomelle enemmän kunniaa ja hyvinvointia kuin yksikään samalla areenalla lätkää laukova jääkiekkoilija?

<takaisin