Tietokone-lehti 2/2005

P2p rassaa verkkoja

Viime joulukuussa poliisi sulki Finreactorin p2p-palvelun, jossa liikkui runsaasti luvattomia musiikki- ja elokuvatiedostoja.

Vaikutus näkyi välittömästi Suomen nettiliikenteessä, jonka määrä putosi kymmeniä prosentteja. Monet käyttäjät alkoivat pelätä poliisin kolkuttavan kohta omallakin ovella ja lopettivat ainakin tilapäisesti tiedostojen kopioinnin.

Yleisesti uskotaan, että p2p-verkot haukkaavat puolet kaikesta nettiliikenteestä. Kun vielä sähköpostistakin 70 prosenttia on roskaa, voi vain ihmetellä, miten vähän hyötyliikennettä netissä lopulta liikkuu.

P2p ei ole ilmaista

Koteihin on hankittu laajakaistaliittymiä, koska ne ovat nopeita ja niistä maksetaan kiinteä kuukausihinta. Tästä kotikäyttäjä vetää helposti sen johtopäätöksen, että p2p-liikenne olisi ilmaista.

Mikään ei kuitenkaan ole ilmaista. Nopeasti lisääntynyt p2p-liikenne tulee operaattoreille kalliiksi.

Kovan hintakilpailun vuoksi operaattorit eivät mielellään puhu asiasta julkisuudessa, mutta todellisuudessa ne ovat helisemässä p2p-käytön kasvun vuoksi. Liikennettä on ajoittain niin paljon, että verkkojen toimivuus on vaarassa.

Miksi operaattorit sitten myyvät nopeita linjoja asiakkaille, jos niiden oma verkko ei kestä asiakkaiden tuottamaa liikennettä?

Kun asiakkaalle myydään vaikkapa 512 kilobitin sekuntinopeudella toimiva yhteys, operaattori hinnoittelee palvelun ja mitoittaa oman siirtoverkkonsa keskimääräisen asiakkaan käytön mukaan.

Puhelinoperaattorit käyttävät samaa periaatetta. Lankaverkot mitoitettiin aikoinaan niin, että vain joka kymmenes puhelimen käyttäjä saattoi soittaa yhtä aikaa. Jos useampi nosti luurin, puhelinverkko meni tukkoon.

Kenenkään nettioperaattorin verkko ei kestäisi tilannetta, jossa jokainen laajakaista-asiakas alkaisi siirtää dataa maksiminopeudella 24 tuntia vuorokaudessa. Jotta tällainen käyttö olisi mahdollista, liittymän hintaan pitäisi lisätä ainakin yksi nolla.

Oikeudenmukaisuuden kannalta olisi parasta, jos nettikäytöstä maksettaisiin siirtomäärien mukaan. P2p-käyttäjän maksama hinta nousisi, ja tavallisen käyttäjän hinta laskisi selvästi.

Tällainen malli on kuitenkin käytännössä mahdoton, koska laajakaistan lumo on juuri sen kiinteässä hinnassa.

P2p luottamuksellista viestintää?

Vaikka operaattorit nopeuttavat koko ajan omia verkkojaan, siitä ei ole juurikaan apua, sillä p2p-käyttäjät imevät itselleen uudenkin kapasiteetin.

Tilanne muistuttaa yrityksiä ratkaista liikenneruuhkat kaistoja lisäämällä. Uudet kaistat helpottavat ruuhkia hetkeksi, mutta pian sujuvampi liikenne saa yhä useammat ostamaan auton ja liikkumaan enemmän, jolloin ruuhkat palaavat entistä pahempina.

Niinpä operaattorit ovat alkaneet pohtia keinoja p2p-liikenteen rajoittamiseksi. Se ei ole helppoa, sillä p2p-sovellukset eivät käytä kiinteitä porttiosoitteita ja pyrkivät kiemurtelemaan kekseliäillä tavoilla palomuurien läpi.

Liikenteen rajoittaminen on muutoinkin hankalaa, sillä operaattorin ja liittymäasiakkaan välisessä sopimuksessa ei aina mainita keinotekoisista esteistä mitään.

Kun asiakas ostaa nopean liittymän, hän olettaa nopeuden koskevan kaikkea liikennettä - myös sitä, joka kulkee laittomuuden rajamailla.

Asiaan olisi saatava kuluttajaviraston hyväksymä ratkaisu, sillä jatkossa yleistyvät kotien videopuhelut tai television katselu verkon läpi saattavat tuottaa samanlaista epätyypillistä, paljon kaistaa kuluttavaa liikennettä.

Useimmat hyväksyvät lainvastaisen tiedostojen levityksen rajoittamisen, mutta jos rajoitukset alkavat koskea myös laillista kuvansiirtoa, ollaan hankalassa tilanteessa.

Yrityksille rajoittaa liikennettä on noussut yllättävä este: tietosuojavaltuutetun mielestä p2p-käyttö on luottamuksellista viestintää, jota ulkopuoliset eivät saa seurata.

Kantaa on vaikea ymmärtää - olkoonkin, että syksyllä voimaan tullut sähköisen viestinnän tietosuojalaki laskee myös nettisurffailun luottamukselliseksi viestinnäksi ja kieltää sen tarkkailun.

Miten tiedostojen kopiointi voisi olla luottamuksellista viestintää? Etenkään, koska se tapahtuu kahden osapuolen välillä, jotka eivät tunne toisiaan ja pyrkivät kaikin tavoin salaamaan oman henkilöllisyytensä jatkossakin.

Piraatteja yliopistolla

P2p-käyttö tukkii myös yliopistojen verkkoja. Syksyllä Turun yliopisto kertoi, että sen tulevasta liikenteestä 62 ja lähtevästä liikenteestä peräti 86 prosenttia aiheutuu p2p-käytöstä.

Lähtevää liikennettä oli yhteensä 5500 gigatavua viikossa. Epäilemättä p2p-liikenteen joukossa oli laillisia Linux-jakelupaketteja, mutta silti arvatenkin 80 prosenttia lähtevästä liikenteestä on laitonta.

Jos veronmaksajien rahoilla hankittuja palvelimia ja yhteyksiä käytetään näin laajasti piratismiin, asiaan on syytä puuttua.

Yliopistojen tapauksessa kyse on paitsi rahasta myös moraalista.

<takaisin