Tietokone-lehti 7-8/2005

Blogimania

"Kotimatkalla tulimme kotipitsan kautta. Mukaan tarttui neljä pitsaa, kaksi puolentoista litran kokista ja kaksi pringles-purkkia. Nyt tuhottuani kolmasosan satsista, olo on hieman raukea."

Lainaus on eräästä kotimaisesta blogista eli nettipäiväkirjasta. Niitä syntyy parhaillaan kuin sieniä sateella. Bloggaaminen on muotia ja sitä hypetetään aivan kuten kotisivuja kymmenen vuotta sitten.

Moderni tekniikka tekee kirjoittamisen ja julkaisun luvattoman helpoksi. Siitä ei kuitenkaan ole apua, ellei ole mitään sanottavaa.

"Antakaa anteeksi haukotteluni tekstin lomassa", pyytää alussa lainattu bloggaaja itsekin.

Mikä kumman blogi?

Blogi on ylläpitäjänsä säännöllisesti päivittämä www-sivu, jonka sisältö koostuu lyhyehköistä henkilökohtaisista merkinnöistä ja ajatuksista. Merkintöjä voi linkittää keskenään, niihin voi lisätä kuvia tai muuta multimediaa ja sivulla vierailleet lukijat voivat kommentoida niitä.

Viimeistä ominaisuutta lukuun ottamatta kuvaus ei juurikaan poikkea perinteisistä www-sivuista. Onkin vaikea nähdä, mikä on synnyttänyt nykyisen blogimanian, kun kaikki sen elementit ovat olleet käytössä jo kymmenen vuotta.

Onko kyse vain siitä, että ala tarvitsee muutaman vuoden välein uuden hypetyskohteen? Kotisivut ovat out, bloggaus on in.

Päiväkirjablogit ovat yleensä tylsiä. Ketä ulkopuolista kiinnostaa kokiksen ostot, tenttiin valmistautumiseen liittyvä jännitys tai kuvaukset viikonlopun bailauksista? Aikana, jolloin jokainen haluaa julkkikseksi, blogi on jokahenkilön huomiotaloutta, eräänlaista tee-se-itse tosi-tv:tä.

Jotain merkillistä on siinä, että samalla kun monet ovat huolissaan yksityisyydestään ja vastustavat lokitietojen keräämistä, toiset (ja jopa samat) vuodattavat henkilökohtaiset ajatuksensa ja tapahtumansa kuvien kera kaikkien katsottaviksi.

Narsismin ja fobioiden ottaessa mittaa toisistaan ensin mainittu voittaa.

Vaihtoehto valtamedialle?

Olisi väärin tyrmätä blogit tosi-tv-kirjoittajien vuoksi. Monissa blogeissa on ilahduttavan elävää, värikästä kieltä. Jostain syystä toimittaja on monen nuoren toiveammatti. Ehkä meissä kaikissa asuu pieni journalisti, joka vain odottaa tilaisuutta astua ulos kaapista?

Kaikilla ei ole mahdollisuutta kirjoittaa kolumneja tai yleisönosastokirjoituksia lehtiin. Silloin blogi on kaivattu ovi.

Yhdysvalloissa blogeista on tullut todellinen ilmiö. Sikäläisessä blogosfäärissä on paljon ammattilaisten ylläpitämiä, omaan työhön liittyviä journalistisia blogeja, joiden anti on korkealuokkaista ja tarjoaa todellisen vaihtoehdon maan hömpähtävälle tiedonvälitykselle.

Muistettakoon kuitenkin, ettei pelkkä julkaisu vielä tee mediaa. Vasta yleisö tuo merkityksen ja antaa mahdollisuuden vaikuttaa johonkin oikeasti. Jos jokainen nettikäyttäjä perustaa oman blogin, kenelle jää enää aikaa tai kiinnostusta lukea toisten blogeja?

Amerikkalaisen kyselyn mukaan blogeja kirjoittavien nettikäyttäjien määrä nousi tammi-maaliskuussa seitsemästä prosentista yhdeksään. Samaan aikaan blogeja lukevien käyttäjien määrä laski samaiset kaksi prosenttiyksikköä 25:een.

Nähtäväksi jää, kuinka pitkään nyt innostuneet bloggaajat jaksavat kirjoittaa päiväkirjaansa. Nettiin unohdetuista, vuosia päivittämättä olleista kotisivuista päätellen ei kovin pitkään.

Toivottavasti parhaat blogit vakiinnuttavat asemansa ja keräävät yhä suuremman yleisön, samalla kun muut kuihtuvat pois.

Sen jälkeen oikeastaan mikään ei olekaan muuttunut.

Bloggaajasta ministeriksi?

Blogit toimivat hyvin tiedon ja ajatusten välittämisessä, mutta bisnestä ne eivät ole – ei, vaikka Business Week -lehti nosti blogit toukokuun alussa kansikuvajutuksi ja uhosi, että "blogs will change your business".

Vaikka yritykset nyt perustavat omia blogejaan, niitä ei mitenkään voi pitää yhtä mullistavana kuin www-sivuja aikanaan.

Pikemminkin päinvastoin: leipätyönsä ohessa blogeja pitävät henkilöt saattavat kilpailla työnantajansa kanssa tai huomaamattaan paljastaa työhönsä liittyviä salaisuuksia. Blogeista seurannut kielteinen julkisuus on jo tuonut potkuja työntekijöille.

Nuorten päiväkirjablogeihin liittyy toinenkin vaara: ne tulevat tarjoamaan tulevaisuuden oikeille toimittajille runsaasti materiaalia.

Jos Jorma Ollila, Tanja Karpela tai Tarja Halonen olisivat pitäneet opiskeluaikoinaan blogia, mitä kaikkea mielenkiintoista niistä nyt löytyisikään! Esimerkiksi nykyisen presidentin nuoruuden aikainen toiminta Setassa tai Karpelan missivuoden ajatukset kiinnostaisivat nyt niin toimittajia kuin äänestäjiäkin.

Lehdet arkistoivat valokuvia mahdollista tulevaa käyttöä varten. Ehkä niiden kannattaisi kerätä myös blogeja? Ja vaikkeivät keräisikään, kerran nettiin laitettu teksti on kenen tahansa kaivettavissa vuosienkin päästä.

Tämän päivän bloggaajien kannattaa muistaa, että aikanaan heistä saattaa tulla pääjohtajia, ministereitä tai presidenttejä, ja silloin heidän tänään tekemiä merkintöjä luetaan julkisuudessa suurennuslasin kanssa.

Seisotko päiväkirjasi takana vielä 20 vuoden päästäkin?

<takaisin