Tietokone-lehti 11/2005

Netti ei unohda

Internet on armoton paikka. Nuoruuden harharetki, kielen lipsahdus, harkitsematon sähköposti tai nolo moka saattaa säilyä netissä koko elämän ajan.

Aiemmin suurin osa viestinnästä tapahtui luonnollisin menetelmin, ilman koneiden apua. Jälkipolville tallentuivat vain kuninkaiden, suurten ajattelijoiden tai journalistien ajatukset.

Kirjeet sekä ääni- ja videonauhurit tarjosivat mahdollisuuden viestinnän tallentamiseen omaan henkilökohtaiseen käyttöön. Todellinen mullistus tapahtui kuitenkin vasta netin myötä, kun tallennukseen yhdistyi julkaisumahdollisuus.

Kirjallinen viestintä yhdessä olemattoman julkaisukynnyksen kanssa on johtanut aivan uuteen tilanteeseen. Kaikki, mikä on laitettu näkyville nettisivulle edes lyhyeksi aikaa, saattaa jäädä elämään ikuisesti. Vaikka käyttäjä itse poistaisi sivunsa palvelimelta, joku ehtii kuitenkin kopioida tai arkistoida ne.

Kun aineisto on kerran alkanut elää omaa elämäänsä, käyttäjällä itsellään ei ole mitään mahdollisuutta sen poistamiseen. Päinvastoin, poistoyritykset saattavat vain pahentaa tilannetta.

Ainoa kontrollimahdollisuus on ajatella etukäteen, mitä nettiin itsestään laittaa. Tässä suhteessa kannattaa mieluummin olla ylikriittinen kuin vapaamielinen. Aineistoa voi myöhemmin lisätä, mutta sen vähentäminen ei onnistu. Internetissä tiet ovat yksisuuntaisia.

Nuoruus kummittelee Googlessa

Jos työhönottohaastattelija löytää yksinkertaisella Google-haulla henkilön nuorena, kenties punaviinihuuruissa tai pitkän valvomisen jälkeen kirjoittamia viestejä vapaamman huumepolitiikan puolesta, kehotuksia jättää tv-maksu suorittamatta tai valituksia yritysten harjoittamasta kapitalistisesta sorrosta, työpaikka saattaa mennä sivu suun.

Googletus on petollista, koska nettikirjoituksista ei käy ilmi niiden ikä saati kirjoittajan tunne- ja vireystila. Jos teksti olisi vanhalla, ryppyisellä tai kellastuneella paperilla, lukija näkisi heti sen iän ja osaisi suhtautua tekstiin sen mukaisesti.

Vaikka nettisivut olisi news-kirjoitusten tapaan päivätty, päivämäärä on vain joukko numeroita. Niillä ei ole samaa vaikutusta lukijaan kuin fyysisestä mediasta huokuvalla iällä.

Vanhoja lehtiä selaava osaa suhteuttaa yksittäisen kirjoituksen vallinneeseen aikaan, koska tekstin ympärillä on tukku muita sen ajan kirjoituksia ja koska lehti mediana näyttääkin vanhalta.

Netissä vanhatkin sivut näyttävät uusilta. Lisäksi nettimedia on itsessään niin uusi ja ajankohtaisuutta korostava, että lukija alitajuisesti olettaa netistä löytyvien kirjoitusten sitovan yhä kirjoittajaansa.

Nuoruudensyntien googlettaminen ei tietenkään ole suositeltavaa, sillä nimikaimat tuottavat helposti virheellisiä tuloksia. On myös tapauksia, joissa henkilöä on tarkoituksella mustamaalattu laatimalla hänen nimissään www-sivuja tai news-viestejä.

Siitä huolimatta monet yritykset käyttävät Googlea juuri tällaiseen. Aika näyttää, minkä painoarvon "nuoruusgooglettaminen" lopulta saa. Kun nettimedia ikääntyy ja rekrytoijalla itselläänkin alkaa olla oma Google-historia, hän ei ehkä anna muiden tuloksille kovin suurta painoarvoa.

Kielto lisää kysyntää

Yritys poistaa ei-toivottu aineisto netistä tuottaa helposti päinvastaisen lopputuloksen. Esimerkki tästä saatiin kesällä 2002, kun netissä ilmestynyt Sonera-kirja kertoi paljastuksia edellisen toimitusjohtajan ja umts-huuman ajalta.

Kirja sisälsi epämääräisiä vihjauksia ja kohtia, jotka voitiin rinnastaa herjaukseen. Sonera vaati kirjatiedoston poistamista kotimaisilta palvelimilta, mutta oli voimaton ulkomaisista osoitteista tapahtunutta levitystä vastaan. Mitä enemmän kirjaa yritettiin poistaa, sitä kiinnostavammaksi se muuttui.

Ennen pitkää lähes kaikki tunsivat kirjan ja lopulta siitä ilmestyi myös karsittu paperipainos. Jopa Helsingin Sanomat linkitti kielletyn kirjan lukijoilleen ranskalaiselta palvelimelta.

Kirjan tekijästä ei ole vieläkään varmuutta eikä kaikkia kirjassa esitettyjä syytöksiä ole todistettu sen paremmin oikeiksi kuin vääriksikään. Kansan mieleen syytökset jäivät kuitenkin faktoina.

Todennäköisesti kirjan vaikutus olisi jäänyt paljon vähäisemmäksi, jos sen leviämistä ei olisi yritettykään estää. Joskus kannattaa mieluummin olla viisas kuin oikeassa.

Syyskuun lopussa Tietokone-lehden verkkotoimitus pyysi Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajilta kommenttia kopiosuojatuista cd-levyistä. ÄKT:n edustaja ilmaisi kantansa, joka ehti olla uutissivulla näkyvissä vajaan tunnin ajan, ennen kuin edustaja vaati osia siitä poistettavaksi. Hän katsoi tulleensa lainatuksi ja ymmärretyksi väärin.

Kommenttien korjaaminen jälkikäteen herätti nettikäyttäjien huomion. Alkuperäisen uutisen tekstiä ja kuvaa www-sivusta alettiin levittää lukuisilla kotisivuilla. Viikon kuluttua tapahtuneesta Google löysi jo yli 13 000 sivua, joilla kerrottiin asiasta.

Tapahtuma ylitti myös kansainvälisen uutiskynnyksen. ÄKT:n edustajan alkuperäistä kommenttia siitä, miten cd-levyjen kuuntelu tietokoneella on ekstraa ja miten Mac- sekä Linux-käyttäjien kannattaa ostaa erillinen cd-soitin, on siteerattu muun muassa norjaksi, puolaksi ja englanniksi ilmestyvissä it-uutispalveluissa.

Netti on avoin ja sillä on erinomainen muisti, mutta reilu se ei ole.

<takaisin