Tietokone-lehti 12/2005

Lex Karpelan jälkimaininkeja

Viime hetken kohusta huolimatta eduskunta hyväksyi lokakuun alussa uuden tekijänoikeuslain. Äänestyksen tulos oli selvä: 121 puolesta, 34 vastaan.

Tulos olisi voinut olla tasaisempikin, kun ottaa huomioon sen rajun kritiikin, mitä eduskunnassa lain käsittelyn loppusuoralla esitettiin. Harva kansanedustaja halusi kuitenkaan lähteä kaatamaan neljä vuotta valmisteltua lakia muutaman epäonnistuneena pitämänsä pykälän vuoksi.

Lopputuloksesta huolimatta eduskunnassa nähty väittely oli selvä voitto kuluttajille. Kuluttajan oikeudet nostettiin ensi kertaa keskusteluissa tekijän oikeuksien vastapainoksi, vaikka lakiin asti tämä periaate ei vielä siirtynytkään.

Tärkeintä oli asian saama julkisuus, sillä vanha traditio on nyt saatu katkaistua: tekijänoikeusasioista ei enää voi päättää kaikessa hiljaisuudessa lobbaajien tahdon mukaisesti.

Kopiointi kielletty?

Uusi tekijänoikeuslaki antaa lisää oikeuksia alan teollisuudelle ja ottaa niitä pois sisältöjen käyttäjiltä. Trendi on maailmanlaajuinen, eikä pienen Suomen eduskunta pysty juurikaan asiaan vaikuttamaan.

Ministeri Tanja Karpela jopa ilmoitti nettisivuillaan, että "tekijänoikeuslaissa säädetään tekijänoikeuksista, kuluttajansuojalaissa kuluttajan oikeuksista", aivan kuin nämä kaksi olisivat täysin irrallisia asioita.

Kukaan ei ole yrittänyt kyseenalaistaa tekijänoikeuden periaatteita. Kiista on koskenut lakiin liittyviä taloudellisia oikeuksia, joiden vaikutukset jäävät viime kädessä aina kuluttajien maksettaviksi.

Vetoamalla piratismin uhkaan lobbaajat saivat ajettua lakiin sellaisiakin pykäliä, joilla ei ole mitään tekemistä laittoman kopioinnin kanssa. Päinvastoin, pykälät vaikuttavat eniten niihin, jotka ovat tähänkin asti halunneet noudattaa lakia.

Piraatti on omaa kopiota parempi

Kaiken huippu on periaate, jonka mukaan sisällön lataaminen netistä on moitittavaa ja siitä voi seurata korkeintaan vahingonkorvaus, kun taas oman levyn suojauksen murtamisesta voi saada jopa sakkoja.

Kannattaa siis mieluummin imuroida suojauksista purettu levy p2p-verkoista kuin ostaa se kaupasta! Tältä osin Lex Karpela pikemminkin houkuttelee piratismiin kuin vähentää sitä.

Eduskunnan halu turvata kuluttajan asema ponnella oli lohduttava, mutta merkityksetön ele. Miksi kansainvälinen teollisuus välittäisi vähääkään suomalaisen lainsäätäjän toiveesta muutaman kopion sallimiseksi?

Päinvastoin, sisältöteollisuus on bisnestä ja suojauksen purkukielto ajettiin lakiin sen vaatimuksesta. On teknisesti helpompaa estää kopiointi kokonaan kuin yrittää sallia se muutaman kerran.

Tulevaisuuden jakeluformaatit ovat suojattuja ja teollisuus tulee rajoittamaan kopiointia entisestään heti, kun kaupallisista syistä voivat.

Nyt niillä on laki puolellaan.

Hyvitysmaksu jatkossa myös tietokoneille

Suojauksen purkukielto sai niin paljon huomiota, että moni muu asia jäi keskustelussa sivuun.

Eräs tietotekniikkaan läheisesti liittyvä seuraus on hyvitysmaksu eli entinen kasettimaksu. Se tullaan jatkossa ulottamaan myös tietokoneisiin. Tätä ei sanota missään suoraan, mutta asia on helppo lukea rivien välistä.

Maksun laajentaminen ei tule olemaan helppoa, sillä rahaa voidaan periä vain yksityisestä käytöstä. Miten voidaan erotella, tuleeko tietokone koti- vai yrityskäyttöön? Entä ne, jotka käyttävät koti-pc:tä todellakin vain tietokoneena?

Tekijänoikeuslain uudistuksen ensimmäisessä versiossa vuodelta 2002 hyvitysmaksua käsittelevään 26. pykälään oli kirjattu lause, jonka mukaan "valtioneuvosto vahvistaa vuosittain asetuksella maksun piiriin kuuluvat laitteet". Opetusministeriölle olisi jäänyt vain maksun suuruuden määrittely.

Lain ensimmäinen versio kuitenkin raukesi. Nyt hyväksytyssä toisessa versiossa opetusministeriö on ottanut itselleen vallan määrätä sekä maksun piiriin kuuluvista laitteista että maksun suuruudesta.

Lausunnoista ei tarvitse välittää

Se, että näin merkittävästä, miljoonien eurojen arvoisesta asiasta päätetään pelkällä ministeriön asetuksella, ei tyydyttänyt perustuslakivaliokuntaa. Se halusi lakiin täsmällisemmän sananmuodon tai esitti valtuuden siirtämistä valtioneuvostolle.

Palautteen johdosta sivistysvaliokunta täsmensi tekstiä, mutta ei korjannut varsinaista ongelmaa.

Huonosta lainvalmistelusta kertoo se, että hallituksen esityksen sivulla 108 väitetään virheellisesti valtioneuvoston määrittävän, mistä laitteista maksu peritään. Lakiteksti sanoo kuitenkin toisin: ministeriön on ainoastaan pyydettävä lausunto liikenne- ja viestintäministeriöltä sekä kauppa- ja teollisuusministeriöltä.

Lausunnot pitää pyytää, mutta niistä ei tarvitse välittää. Tästä saatiin esimakua jo helmikuussa, kun ministeriö määräsi hyvitysmaksun digibokseille vastoin LVM:n kantaa.

Ei ole vaikea arvata, miksi ministeriö on halunnut päätösvallan itselleen. Tekijänoikeusmaksujen ulottamiselle tietokoneisiin olisi vaikea saada koko hallituksen tukea. Nyt siltä ei tarvitse edes kysyä.

Arvaan, että tekijänoikeusmaksut tulevat tietokoneisiin parin vuoden kuluttua -- ellei ihmeitä tapahdu. Jo tutuksi tulleeseen tapaan ministeri Karpelan seuraaja vetoaa direktiiviin ja väittää toimivansa sen pakottamana.

Ei kannata uskoa.

<takaisin