Tietokone-lehti 4/2006

Sano ei drm:lle

Tekijänoikeuslain yhteydessä vilahtaa toistuvasti termi drm, joka on lyhenne sanoista digital rights management eli digitaalinen oikeuksien hallinta.

Hienosta nimestään huolimatta kyse on tekniikasta, jolla voidaan estää musiikin ja elokuvien kopiointia sekä määrätä tuotteen käytöstä vielä oston jälkeenkin. Termi "hallinta" tarkoittaa siis suomeksi rajoittamista ja "oikeudet" julkaisijan kaupallisia etuja.

Sekä ministeriöiden että tekijänoikeusjärjestöjen suulla on useasti toivottu drm-järjestelmien nopeaa yleistymistä. Etujärjestöjen tuki drm:lle on helppo ymmärtää, mutta miksi valtio on samaa mieltä?

Syy on yksinkertainen: drm:n myötä päästäisiin eroon monista hankalista juridisista kysymyksistä ja esimerkiksi epäoikeudenmukaisesta kasettimaksusta voitaisiin luopua. Epäsuoraa korvausta ei enää tarvittaisi, koska sisältöä ei voisi kopioida.

Drm ei ole tekijänoikeutta

Uuteen tekijänoikeuslakiin lisättiin kohta, joka kieltää ohittamasta teknistä suojakeinoa eli drm:ää edes omaksi ostetusta tuotteesta.

Laki on näin jyrkkä, vaikka drm:llä ei ole mitään tekemistä tekijänoikeuden kanssa. Kyse on puhtaasti kaupallisten etujen suojaamisesta.

Rikoslaki kieltää kaupasta varastamisen, mutta ei yritäkään säädellä vaatekaupan hälyttimiä tai sitä, miten ostettua vaatetta saa käyttää. Tekijänoikeuslaki menee paljon pidemmälle ja astuu näin tehdessään alueelle, joka ei sille edes kuuluisi.

Tarkkaan ottaen drm-järjestelmät ovat suorastaan tekijänoikeuslain vastaisia. Ne eivät noudata lain 12. pykälää, jonka nojalla yksityisen kopioinnin pitäisi olla sallittua. Ne eivät ota huomioon tekijän yksinoikeudesta säädettyjä rajoituksia eikä drm-suoja lakkaa toimimasta silloinkaan, kun tekijänoikeudellinen suoja päättyy.

Drm tuottaa ongelmia kirjastoille ja arkistoille. Kuitenkin molemmilla on paljon suurempi yhteiskunnallinen ja sivistyksellinen merkitys kuin julkaisuyhtiöillä, joiden tärkein tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen.

Jos laki olisi tasapuolinen, se kieltäisi tekijänoikeuslain vastaisten suojakeinojen käytön.

Kohta kaikki on suojattua

Levy-yhtiöiden yritys kopiosuojata cd-levyjä epäonnistui pahasti. Tuottajat oppivat kuitenkin läksynsä ja siksi tulevat sisältöformaatit suojataan alusta lähtien. Vedenjakajaksi nousee teräväpiirtotekniikka, joka muutenkin pakottaa uusimaan kaikki av-laitteet.

Muutos alkaa tänä vuonna. Kesällä myyntiin tulevat hd-elokuvat ovat vahvasti suojattuja. Vanhaa perustason kuvaa voi jatkossakin katsoa vapaasti, mutta hd-maailmassa koko ketju levyltä näytölle asti on drm:n piirissä.

Tähän asti kaikki suojaukset on pystytty kiertämään, koska ne on toteutettu ohjelmallisesti ja sisällön on pitänyt toimia avointen standardien laitteissa. Jatkossa suojaukset upotetaan laitetasolle, eikä niitä enää voi kiertää.

Tulevaisuuden prosessorit, kiintolevyt sekä usb- ja videoliitännät käsittelevät dataa vain drm:n sallimalla tavalla.

Tekniikan ensimmäinen aalto on kaikessa hiljaisuudessa jo levitetty kuluttajille. Digitaaliseen hdmi-kuvaliitäntään sisältyvä hdcp-suojaus (high-bandwidth digital content protection ) sallii vain suojatun teräväpiirtokuvan katsomisen televisiolla ja videotykillä.

Nykyinen tekijänoikeuslaki kieltää drm-suojauksen kiertämisen. On helppo arvata, että lain seuraavaan versioon lisätään pykälä, joka kieltää tuomasta maahan ja myymästä muita kuin drm:llä varustettuja laitteita.

Sen jälkeen suojaukset ovat täydellisiä ja aukottomia.

Valtaa asiakkailta myyjille

Drm siirtää valtaa asiakkailta myyjille. Esimakua on jo saatu sähköisten musiikkikauppojen yhteydessä. Esimerkiksi Applen suosittuun Ipod-soittimeen voi ostaa suojattua musiikkia vain yhdestä paikasta: Applen omasta verkkokaupasta.

Entä jos Sony toisi markkinoille cd-soittimen, joka soittaisi vain SonyBMG:n julkaisemia cd-levyjä tai dvd-soittimen, jossa toimisivat vain Sonyn omista myymälöistä ostetut levyt?

Muualla tällaista toimintaa pidettäisiin härskinä kilpailun rajoittamisena. Musiikkikaupassa sitä kutsutaan hyväksi bisnekseksi. Miljardin myydyn biisin raja tuli juuri täyteen ja Applea kehutaan sähköisen musiikkikaupan edelläkävijäksi.

Kopioinnin ohella drm:llä voidaan rajoittaa myös aikaa ja paikkaa. Tulevaisuudessa ostettua tallennetta ei voi enää katsella eri laitteilla eri paikoissa, vaan jokaisesta käytöstä on maksettava erikseen.

Tekniikka vanhenee niin, että samakin sisältö on ostettava uudelleen aina muutaman vuoden välein. Jopa tv-ohjelmien nauhoittaminen voidaan estää, jos tuottajayhtiö niin haluaa.

Yhtiöt saavat myös vapaat kädet hinnoitteluun, sillä todellista kilpailua ei ole. Esimerkiksi Ipodin omistajat ovat jatkossa täysin Applen verkkokaupan hinnoittelun armoilla.

Samaa drm-tekniikkaa tullaan käyttämään myös yritysten ja julkishallinnon tietojen suojaamiseen. Sähköposteja tai työtiedostoja ei voi enää kopioida, katsella eikä lähettää eteenpäin ilman lupaa.

Tietoturvan näkökulmasta tämä kuulostaa hyvältä, mutta samalla tieto voidaan lukita niin, ettei esimerkiksi toimittajilla ole enää mahdollisuutta tutkivaan journalismiin ja väärinkäytösten paljastamiseen.

Kauniista puheista ja lupauksista huolimatta drm:stä on muodostumassa ansa, johon meidän kuluttajien on vastattava selkeästi ei.

<takaisin