Tietokone-lehti 5/2006

Haluan lentävän auton

Lentävät autot ja kotirobotit ovat aina olleet suosittuja tulevaisuusfantasioita. Kumpikaan ei ole toteutunut. Koteihin tosin myydään jo itsekseen toimivia imurointikoneita ja ruohonleikkureita, mutta roboteista ollaan vielä kaukana.

Lentävän auton suhteen kehitys on ollut yhtä vaatimatonta. Se on vahinko. Minä ainakin olisin hyvin kiinnostunut hankkimaan lentävän auton.

Jos me insinöörit pystymme tunkemaan 3200 miljardia bittiä kämmenelle mahtuvaan levyasemaan tai 32 miljardia bittiä postimerkin kokoiseen cf-muistikorttiin, ei kai lentävän auton kehittäminen voi olla ylivoimaista?

Lentäminen – sehän on helppoa

Jokainen lentolupakirjan suorittanut tietää, että pienkoneen lentäminen on itse asiassa helpompaa kuin autolla ajaminen. Siksi kai lentolupakirjan voikin hankkia jo 17-vuotiaana, kun taas auton rattiin pääsee vasta 18-vuotiaana.

Lentämistä helpottaa se, ettei ilmassa ole liikennemerkkejä, ruuhkia eikä jalankulkijoita. Muuta liikennettä tapaa ainoastaan kentän läheisyydessä.

Lentämisessä on vain kaksi vaikeaa asiaa: suunnistus ja laskeutuminen. Gps on mullistanut näistä ensimmäisen. Lentäjä näkee sijaintinsa suoraan kartalla ja voi laskeutua vaikka täysin sokkona.

Lentoautoissa pimeyden ja pilvien vaikutus voitaisiin poistaa uudella tietotekniikalla. Simulaattoriohjelma heijastaisi ikkunaan kuvan ulkopuolisesta maisemasta aivan kuin kirkkaana kesäpäivänä. Simulaatio muuttuisi todeksi ja todellisuus simulaatioksi.

Käytön lisääntyessä ilmatila jaettaisiin kolmiulotteisiin väyliin, joissa lentolaitteet liikkuisivat. Lentoauto kulkisi tietotekniikan ohjauksessa kuin tavallinen auto, mutta ilmateitse. Ohjaaja voisi jopa ”nähdä” virtuaalisen putken, jossa kuljetaan.

Toinen vaikea asia on laskeutuminen, varsinkin huonoissa sääolosuhteissa. Anturi- ja ohjaustekniikka on kuitenkin niin kehittynyttä, että myös tämä vaihe voitaisiin hoitaa täysin automaattisesti.

Kaikki ovat meitä vastaan

Tietotekniikan kehittäminen on helppoa, koska bittejä voidaan käsitellä siisteissä sisätiloissa ja normaalissa huoneenlämmössä. Lentoauton kohdalla on toisin; kaikki mahdolliset voimat fysiikasta psykologiaan ovat sitä vastaan. Ihminen on tarkoitettu liikkumaan maan pinnalla, ei ilmassa.

Jo ilmassa pysyminen on jatkuvaa kamppailua painovoimaa vastaan. Aerodynamiikan ja energiatalouden peruslait jättävät insinöörille hyvin vähän liikkumavaraa.

Lentokone toimii vihamielisissä olosuhteissa: kylmässä, tuulessa ja suurissa nopeuksissa. Tästä huolimatta siltä vaaditaan paljon suurempaa toimintavarmuutta kuin autolta. Auto saa pysähtyä, jos moottori sammuu – lentolaite ei.

Lentäjä voi itse ottaa tietoisia riskejä, mutta viranomaiset eivät. Taivaalta tippuvat koneet ovat paljon vaarallisempia kuin tienposkeen sammuvat autot. Siksi lentolaitteiden turvamääräykset ovat erittäin tiukat.

Jotta lentoautoja saataisiin myytyä kuluttajille, niissä pitäisi olla vähintään kaksi moottoria. Se taas lisää melua, kustannuksia, kokoa ja teknistä mutkikkuutta.

Harva ihminen pelkää autolla ajamista, mutta lentopelosta kärsiviä on paljon. Huonossa säässä pieni lentokone heiluu ja tärisee, mikä lisää pelkoa ja pahoinvointia. Ihmisen fysiologian ja psykologian muuttaminen olisi markkinointiosastolle ylipääsemätön haaste.

Lentokoneen tarvitsemia tasaisia nousu- ja laskupaikkoja on harvassa. Jotta lentoautolla voisi tehdä normaaleja työ- ja ostosmatkoja, sillä pitäisi päästä ovelta ovelle. Kulkuvälineen pitäisi toimia sekä autona että lentokoneena.

Kahden täysin erilaisen ympäristön yhdistäminen johtaa väistämättä kompromisseihin, joissa kumpikin puoli jää huonoksi.

Painovoimankarkoitin pelastaa unelman

Vaikeuksista huolimatta rohkeita yrittäjiä on riittänyt. Yllättäen pisimmällä oltiin jo vuonna 1970, kun Ford harkitsi Aerocar-nimisen laitteen sarjatuotannon aloittamista. Öljykriisi vei kuitenkin pohjan suunnitelmalta.

Tänään tunnetuin kehittäjä lienee Moller International, jonka Skycar M400 on tehnyt useita koelentoja. Laitteelle luvataan yli 1000 kilometrin toimintasäde ja autoon verrattuna moninkertainen nopeus. Toinen yrittäjä on israelilainen Urban Aeronautics.

Paul Moller uskoo, että lentoautot yleistyvät 10-15 vuoden kuluttua, mutta aluksi vain poliisi- ja muussa erikoiskäytössä. Jopa keksijän itsensä mielestä kuluttajien lentoautot ovat vielä kaukana tulevaisuudessa.

Ei silti hylätä unelmaa kokonaan, sillä tulevaisuuden teknologia voi mullistaa kaiken. Tarvitaan vain yksi apuväline – joka tosin sekin kuuluu toteutumattomien fantasioiden pitkään sarjaan: painovoimankarkoitin.

Jos painovoima voitaisiin kumota, lentämisen fysikaaliset ja käytännölliset ongelmat poistuisivat. Aerodynamiikka ja nopeuden säilyttäminen lennon aikana eivät enää olisi ongelma, ei liioin matkapahoinvointi. Siivet voisi jättää pois. Lentoauto voisi muistuttaa ulkonäöltä vaikka... niin, tavallista autoa. Kuten Harry Potterin sinistä Angliaa.

Valitettavasti meillä ei vielä ole aavistustakaan, onko anti-painovoimalaitetta edes teoriassa mahdollinen. Mutta jos on, joku tulee sen tekemään.

Ja silloin vihdoin autotkin alkavat lentää.

<takaisin