Tietokone-lehti 6/2006

Paljonko roskapostia?

Viime vuoden joulukuussa liikenne- ja viestintäministeriö ilmoitti, että roskapostin osuus sähköpostiviesteistä oli enää kolmannes, kun se vielä vuoden 2003 lopulla oli ollut 80 prosenttia.

Ministeri Susanna Huovinen näki myönteisen kehityksen osoituksena siitä, miten "määrätietoisilla toimilla" ja kansallisella sääntelyllä voidaan vaikuttaa kansainvälisen internetin lieveilmiöihin.

Tuolloin vasta kolme kuukautta ministerinä toiminut Huovinen kiirehti ottamaan kunniaa kehityksestä, jonka pohjana olevat luvut on sittemmin todettu virheellisiksi.

Mitä roskapostirintamalla on oikeasti tapahtunut?

Huippuvuosi 2003

Roskapostin määrä kasvoi rajusti vuoden 2003 aikana. Silloin roskapostiongelma ylitti myös ensi kertaa myös valtamedian uutiskynnyksen.

Roskapostihuippu johti vastatoimiin. Yritykset hankkivat suodattimia ja eri maissa säädettiin roskapostia hillitseviä lakeja, niistä tärkeimpänä Yhdysvalloissa vuoden 2004 alusta voimaan astunut can spam -laki.

Tammikuussa 2004 Bill Gates lupasi Davosin huippukokouksessa, että roskaposti saadaan kuriin kahdessa vuodessa. Tänään tiedämme, että Gates oli väärässä.

Roskaposti on osoittautunut sitkeäksi vastustajaksi. Sen paras vihollinen on roskaposti itse: mainonta ei enää kannata entiseen malliin, koska roskaposti hukkuu itsekin roskapostiin ja pysähtyy suodattimiin.

Roskaposti on vähentynyt, koska se ei ole enää niin tehokasta kuin ennen.

Roskaposti hallinnassa

Eniten käyttäjien näkemän roskapostin määrää on vähentänyt suodatusohjelmien lisääntynyt käyttö. Käyttäjäkohtaiset erot ovat kuitenkin suuria. Mitä pidempään ja mitä näkyvämmin sähköpostiosoite on ollut netissä, sitä enemmän roskapostia pyrkii laatikkoon.

Olen muutaman vuoden ajan tilastoinut kaiken itselleni tulevan roskapostin. En käytä mitään suodatinta, joten olen voinut seurata absoluuttisia määriä. Niiden perusteella syksyyn 2004 verrattuna roskapostin määrä on laskenut noin kolmanneksella.

Tämän vuoden puolella roskapostin määrä on vakiintunut niin tasaiseksi, että viestien kuukausimäärässä on vain muutaman prosentin heittoja. Viestien keskikoko on kuitenkin jatkuvasti kasvanut.

Roskaposti ei siis näytä olevan loppumassa, mutta ainakin tilanne on saatu hallintaan.

Sormituntumalta posteista voi tehdä muitakin johtopäätöksiä. Roskapostitus näyttää keskittyvän muutamaan lähettäjään, jotka pommittavat samoja vastaanottajia samoilla viesteillä yhä uudelleen ja uudelleen. Sekalaisia pienyrittäjiä on joukossa enää harvoin.

Toinen selvä trendi on aasialaisten roskapostien lisääntyminen. Korean, Kiinan ja Taiwanin lait eivät tunnu piittaavan ongelmasta, joten roskapostitus saa jatkua.

Monet länsimaalaiset ovatkin asettaneet postiohjelmansa tuhoamaan kaikki aasialaisia merkkejä käyttävät viestit, koska ne ovat liki varmoja roskaposteja. Aikaa myöten tästä koituu roskapostimaille niin suuria ongelmia, että niiden on pakko kiristää lainsäädäntöään.

Suodatuksen sudenkuopat

Ministerin halu ottaa kunniaa roskapostin suodatuksesta herättää ihmetystä. Mitä mahtavat olla ne "määrätietoiset toimet" joihin ministeriö viittaa?

Operaattorit ovat aina voineet tarjota asiakkailleen roskapostin suodatuspalvelua. Yritysten osalta vuoden 2004 sähköisen viestinnän tietosuojalaki teki suodatuksesta aiempaa hankalampaa, sillä yhteisötilaajan asemassa oleva yritys rinnastetaan nyt teleoperaattoriin.

Operaattori saa estää sähköistä viestintää vain, jos sen oman sähköpostijärjestelmän toiminta on vakavasti uhattuna. Laissa ei ole mitään lievennyksiä roskapostin suhteen. Sähköposti on sähköpostia sisällöstä riippumatta ja jokainen viesti on toimitettava perille.

Aiemmin teleoperaattorilla ei ollut mahdollisuutta karsia viestejä edes hätätapauksessa, mikä ruuhkautti pahoin Soneran sähköpostijärjestelmän syksyn 2003 virusepidemian aikoihin.

Tästä viisastuneena uuteen lakiin lisättiin ns. Sonera-pykälä, joka antaa operaattorille oikeuden poistaa roskaposteja lupaa kysymättä silloin, kun sen oma toiminta on uhattuna. Normaaliin toimintaan on kuitenkin palattava heti uhkan poistuttua.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yrityksen on saatava jokaisen työntekijän lupa roskapostin poistamiseen. Tietääkseni Suomi on ainoa maa, jossa roskapostin suodattamisesta on tehty näin hankalaa. Tästäkö ministeri haluaa kunnian itselleen?

Viestintäviraston määräys, jonka mukaan kotikäyttäjän on lähetettävä sähköpostinsa operaattorin palvelimen kautta, on sitä vastoin ollut yksinkertainen ja tehokas. Se estää roskapostittajia käyttämästä vallattuja kotikoneita roskapostin lähettämiseen. Siitä voisivat muutkin maat ottaa oppia.

Roskapostisuodatuksella, joka vaatii aina käyttäjän luvan ja on maksullinen palvelu, ei ole mitään tekemistä ministeri Huovisen ajaman pakollisen, operaattoritasolla tapahtuvan lapsipornosuodatuksen kanssa.

Yritys rinnastaa nämä kaksi on pelkkä julkisuustemppu, jossa on joko tarkoituksella tai osaamattomuudella sotkettu kaksi eri asiaa.

<takaisin