Tietokone-lehti 11/2006

Katoavia taitoja

Tämän päivän ihminen saa yhdestä sanomalehdestä enemmän tietoa kuin 1600-luvulla elänyt esi-isä sai koko elämänsä aikana. Valitettavasti evoluutio ei ole pysynyt teknisen kehityksen vauhdissa: aivomme eivät ole kasvaneet 400 vuodessa lainkaan, paitsi ehkä parantuneen ravinnon ja terveydentilan vuoksi.

Evoluution mittayksiköt ovat tuhansien vuosien pituisia. Vasta siinä ajassa luonto aloittaa eliöiden sopeuttamisen muuttuneeseen toimintaympäristöön. Ehkä 50 000 vuoden päästä homo sapiens -lajin pää on kasvanut rantapallon kokoiseksi pystyäkseen käsittelemään alati kasvavaa informaatiovirtaa.

Yksittäiset ihmiset eivät voi odottaa niin pitkään.

2 x 3 = 7?

Lyhyen tähtäimen ratkaisu on vapauttaa aivosoluja uuteen käyttöön siirtämällä niiden nykyisiä tehtäviä tekniikalle. Olemme hyvää vauhtia menettämässä taitoja, joita vanhempamme pitivät itsestään selvinä.

Esimerkiksi päässälasku on monelle ylivoimaista. Harva osaa enää laskea edes yksinkertaisia yhteen- tai vähennyslaskuja ilman laskinta. Kaupassa nuoret kassahenkilöt eivät pysty antamaan vaihtorahaa, ellei kassakone laske sitä heille valmiiksi.

Peruskoulussa opitut kertotaulut unohtuvat nopeasti käytön puutteessa. Miksi vaivata päätään, kun taskulaskin, Excel tai kännykän laskintoiminto on aina käden ulottuvilla?

Myös kynällä kirjoittamisen taito on häviämässä. Käsiala muuttuu epäselväksi ja kirjoittaminen hitaaksi, kun kaikki kirjoitetaan joko puhelimen tai tietokoneen näppäimistöä naputtamalla.

Lukiolaisten liitto antoi syksyn ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeen alkaessa tiedotteen, jossa se vaatii kirjoituksissa käytettävän tekniikan kehittämistä. Miksi aine pitää yhä kirjoittaa käsin, vaikka nuoret muutoin käyttävät kaikkeen konetta? Tanskassa on jo siirrytty tietokoneella kirjoittamiseen.

Nuoret itse toivovat tietokoneita, mutta hivenen yllättäen myös opettajien enemmistö on samaa mieltä. Ehkä he ovat turhautuneet tulkitsemaan nuorten yhä heikompia harakanvarpaita.

Taskulaskinten käytöstä yo-kirjoituksissa käytiin aikoinaan samanlainen keskustelu. Nyt niiden käyttöä pidetään luonnollisena.

Tietokoneelle tulee käymään samoin.

Mikä ihmeen kompassi?

Seuraavaksi menetämme taidon suunnistaa. Miksi opetella lukemaan karttaa tai arvioimaan etäisyyksiä, kun navigaattori kertoo jokaisen käännöksen ja jäljellä olevan matkan muutaman metrin tarkkuudella?

Navigaattorit ovat vielä tänään harvinaisia, mutta kohta niitä löytyy jokaisesta autosta, puhelimesta ja rannekellosta.

Kartta ja kompassi, mitä ne ovat?

Myös kielitaidot ovat vaarassa. Englantia on aina hyvä osata, mutta muut kielet hoituvat tulevaisuudessa kännykässä olevalla simultaanitulkkauksella. Se pystyy kääntämään niin tekstin, puheen kuin www-sivutkin selvälle suomelle.

Sosiaalisetkin taidot rapistuvat. Sähköpostin ja tekstiviestien käyttö tekee viestinnästä tylyä ja suoraviivaista. Verkon keskustelualueilla erimielisyydet johtavat nopeasti riitoihin ja henkilökohtaisuuksiin. Kun toista ihmistä ei näe, häntä ei tarvitse huomioida.

Ajaminen on esimerkki tuoreesta, mutta silti jo katoavasta taidosta. Uusissa autoissa on niin paljon elektroniikkaa, ettei ajajalla ole enää kosketusta tiehen, keliolosuhteisiin eikä todelliseen nopeuteen.

Auto korjaa niin kuljettajan jarrutus- kuin ajovirheitäkin. Pysäköintitutka sumentaa kyvyn arvioida peruuttavan auton mittoja. Eräät autot osaavat tehdä jopa taskupysäköinnin itsenäisesti.

Ajajasta on tullut matkustaja.

Tekniikalla metsään

Aivokapasiteetin siirtäminen hyödyllisempään käyttöön on luonnollista kehitystä. Siinä on kuitenkin omat vaaransa.

Suuri osa ihmisistä ei käytä vapautuvaa kapasiteettiaan mihinkään. Kehittymisen sijaan aivot rapistuvat käytön puutteessa. Ihmisistä tulee yhä helpommin manipuloitavia eivätkä he jaksa opetella mitään, joka vaatii yli viiden minuutin perehtymistä.

Toinen vaara piilee tekniikan pettämisessä. Kun taskulaskimen akku tyhjenee, laskeminen loppuu. Jos Yhdysvallat sammuttaa gps-signaalin, koko maailman liikenne pysähtyy.

Ilman perinteistä osaamista emme pysty edes arvioimaan todellisuutta tekniikan takana. Mistä tiedämme, että kassakoneen laskema vaihtoraha on oikein? Onko gps:n laskema reitti sittenkään nopein tai paras?

Uusien autojen esp- eli ajonvakautusjärjestelmät voivat olla suorastaan vaarallisia. Euroedustaja Ari Vatanen sanoi syyskuussa Helsingin Sanomissa että ”esp on aivan uskomaton järjestelmä. Kun olen kokeilemalla kokeillut ajaa ulos, auto on pysynyt tiellä.”

Vatasen lause on vaarallista puppua. Jos autolla yritetään ajaa ulos, sen on myös mentävä ulos.

Mikään tekniikka ei liioin pysty kumoamaan fysiikan lakeja. Kun keli on liukas ja nopeus kasvaa riittävän suureksi, esp:hen luottava autoilija syöksyy metsään. Omat ajotaidot ja nopeusrajoitukset esp:n vuoksi unohtava on vaaraksi itselleen ja muille.

Kun tekniikka tekee elämän liian helpoksi ja vaivattomaksi, evoluutio iskee takaisin.

Lisäys 23.11.2006: Montako puhelinnumeroa muistat ulkoa? Korkeintaan pari, koska kaikki löytyy kännykän muistista nimen perusteella. Kun numero on kerran ohjelmoitu, sitä ei enää näe. Jos puhelin häviää, katoavat numerotkin. Puhelimen menettämisen suurin vahinko ei olekaan itse laitteessa, vaan sen sisältämässä puhelinluettelossa, jota kaikki eivät edes huomaa/osaa varmuuskopioida.

<takaisin