Tietokone-lehti 13/2006

Web 2.0 ja sattumatalous

Kymmenessä vuodessa nettimaailma on nähnyt monta hype-termiä: push-palvelut, mobiili-internet, sähköinen kaupankäynti, mikromaksut ja niin edelleen.

Juuri nyt pinnalla on Web 2.0. Kukaan ei osaa täsmällisesti määritellä mistä on kyse, mutta termi ilmestyi Powerpoint-kalvoille pari vuotta sitten ja nyt kaikki puhuvat siitä.

Jonkun mukaan kyse on palveluista, jotka ohittavat aiemman sivupohjaisen www-ajattelun ja tuottavat käyttäjälleen kokonaisvaltaisia elämyksiä. Toinen korostaa verkkoa uudenlaisena alustana, jota Web 2.0-sovellukset hyödyntävät.

Yhteistä määritelmille on, että Web 2.0-palveluissa käyttäjät tuottavat itse sisältöä – joskus jopa koko sisällön. Omistajien tehtäväksi jää myydä mainostilaa ja kerätä voitot.

Ja jos oikein hyvin käy, joku isompi peluri ostaa koko palvelun isolla rahalla.

Web 2.0 == laajakaista

Käyttäjien itsensä tuottamalla sisällöllä on pitkät perinteet, sillä Usenetin keskusteluryhmät perustettiin jo 26 vuotta sitten. Siitä lähtien käyttäjät ovat voineet luoda yhdessä jotain uutta. Linux on tästä hyvä esimerkki.

Mitä uutta Web 2.0 siis tuo? Lähinnä sen, että laajakaistan ansiosta osallistuminen ja tiedostojen jakaminen on aiempaa helpompaa ja halvempaa, kun minuuttiveloitusta ei ole.

Irc-galleria, valokuvien jakopalvelut ja jopa bloggaaminen ovat laajakaistan ansiota.

Niin on myös Youtube. Miljoonat ihmiset eivät olisi imuroineet megaluokan videoita modeemiyhteyksillä. Vasta laajakaista teki Youtubesta mahdollisen.

Kehitystä auttoivat videokuvan kaappauksen ja editoinnin tuleminen kaikkien ulottuville sekä tekniikan vakiintuminen niin, ettei surfaajan enää tarvitse asentaa jokaista videota varten uutta koodekkia.

Sanalla sanoen: aika oli kypsä Sinätelevisiolle. Tarvittiin vain sattuma.

Youtube on sattumataloutta

Youtuben idea on äärimmäisen yksinkertainen: käyttäjät lähettävät palveluun videoitaan muiden katsottavaksi.

Youtube aloitti tyhjästä helmikuussa 2005. Puolitoista vuotta myöhemmin se oli kohonnut netin ylivoimaisesti suosituimmaksi videopalveluksi.

Youtubella ei ole varsinaista liikeideaa. Palvelu ei maksa mitään eikä liioin tuota mitään. Mainosmyynti alkoi vasta tänä syksynä, mistä johtuen sivuilla ei ole edes mainoksia.

Youtubella ei ole asiakkuuksia eikä todellista yhteisöä. On vain valtavasti käyttäjiä, jotka lataavat 100 miljoonaa videota vuorokaudessa, mutta siirtyvät parempaan paikkaan heti, kun sellainen löytyy.

Kaikesta tästä huolimatta Google osti lokakuussa Youtuben 1,65 miljardilla dollarilla.

Youtube ei edusta vuosituhannen vaihteen kuplataloutta – kyse on puhtaasta sattumataloudesta. Perustajat sattuivat olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Sattumaa edesauttoi se, että perustajat panivat käyttäjät Web 2.0:n mukaisesti hyödyntämään toisten tekemää sisältöä. Eivätkä edes toisten käyttäjien, vaan kaupallisten yritysten ja ammattimaisten esiintyjien.

Jos kaikki lähettäisivät Youtubeen vain omatekoisia kotivideoita, palvelu olisi kuollut alkuunsa. Harva jaksaa katsoa sukulaistenkaan lomavideoita muutoin kuin kohteliaisuudesta.

Youtubessa kiinnostavinta ovat käyttäjien lähettämät tv-pätkät ja musiikkivideot. Niitä ei saa mistään muualta.

Ei saisi Youtubestakaan, jos tekijänoikeuksia olisi noudatettu. Nykyinen laki velvoittaa Youtuben poistamaan suojattua materiaalia ilmoitusten perusteella, mutta oma-aloitteisesti sen ei tarvitse tehdä mitään.

Maksullisena Youtubesta ei olisi koskaan tullut Youtubea.

Ilmaista videota ei ole

Oikeastaan Google ei maksanut Youtubesta mitään. Kauppa hoidettiin Googlen osakkeilla, jotka ovat sille itselleen ilmaisia ja edustavat runsasta prosenttia koko osakekannasta.

Sen sijaan muille yrityksille Youtube on tullut kalliiksi. Linkit hauskoihin videoleikkeisiin leviävät käyttäjältä toiselle sähköpostin ja netin keskustelualueiden kautta.

Kuinka paljon työaikaa mahtaa kulua videoiden katseluun?

Oletetaan, että 10 prosenttia videoista katsotaan työaikana. Oletetaan keskimääräisen videon pituudeksi 3,5 minuuttia ja tuntipalkaksi 10 euroa. Silloin työaikaa kuluu 5,8 miljoonalla eurolla päivässä eli noin 1,3 miljardilla eurolla vuodessa.

Se on täsmälleen Googlen palvelusta maksama summa.

Ilmaista lounasta ei ole. Joku maksaa ilmaispalvelutkin.

Blogit ja keskustelupalstat toimivat hyvin, koska tekstiä ja tietoa on helppo tuottaa. Wikipedia ammentaa samasta lähteestä: jokainen kirjoittaja on hyvä omalla erikoisalallaan ja pystyy kasvattamaan yhteistä kakkua.

Kuvallisessa viestinnässä tilanne on ihan toinen. Maallikosta ei tule tv-ohjaajaa eikä esiintyjää sillä, että hän saa videokameran ja editointiohjelman. Kolareita ja sattumalta videolle tarttuneita kömmähdyksiä ei niitäkään riitä loputtomasti.

Perinteisille mediayhtiöille Youtube on rankka haaste. Vanhalle sisällölle olisi selvästi kysyntää, mutta halukkuus siitä maksamiseen onkin jo toinen juttu. Lisäksi nykymuotoiset tekijänoikeudet eivät mitenkään taivu Web 2.0-maailman tarpeisiin.

Mediayhtiöt voivat vain toivoa sattumaa myös omalle kohdalleen.

<takaisin