Tietokone-lehti 4/2007

Pakettien tasa-arvo

Yhdysvalloissa on pitkään kiistelty nettimaailman keskeisestä periaatteesta: kuinka neutraaleja nettiyhteyksien pitää olla? Saako operaattori suosia joitakin palveluita toisten kustannuksella? Saako operaattori nopeuttaa keinotekoisesti niiden yritysten paketteja, jotka ovat valmiita maksamaan siitä?

Kiistely ei ole jäänyt pelkkien blogien tasolle, vaan asiaa on yritetty ratkaista lakeja säätämällä. Lakiehdotus operaattorien vallan lisäämisestä raukesi viime vuoden lopulla kong-ressissa, joten ainakin toistaiseksi tilanne säilyy ennallaan.

Tulevaisuudesta kukaan ei tiedä.

Tasa-arvoiset paketit

Kumma kyllä, meillä Suomessa net neutrality -kysymykset eivät ole nousseet lainkaan esille. Olisi ehkä syytä -- mitä Yhdysvallat edellä, sitä muut kohta perässä.

Net neutrality on lähes yhtä epämääräinen käsite kuin Web 2.0. Puhujasta riippuen se voi tarkoittaa mitä tahansa lisämaksujen perimisestä aina suoranaiseen palveluiden estämiseen.

Operaattorit ovat esittäneet, että niiden tulisi voida periä Googlen, Yahoon ja Amazonin kaltaisilta nettiyrityksiltä palvelumaksua siitä hyvästä, että asettavat näiden sivuilta tulevat ip-paketit jonossa muiden ohi.

Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että Googlen hakukone toimisi operaattori X:n asiakkailla nopeammin kuin kilpaileva Yahoon hakukone. Vastaavasti operaattori Y antaisi maksua vastaan Yahoon paketeille etuajo-oikeuden verkossaan ja hidastaisi Googlea.

Operaattorit pääsisivät siis kilpailuttamaan sisältöpalvelujen tarjoajia ja vaikuttamaan siihen, kenen palvelut toimivat parhaiten.

Ajatus on räikeässä ristiriidassa netin perusluonteen kanssa. Tähän asti on katsottu, että kaikki nettipalvelut ovat tasa-arvoisia ja operaattorin tehtävänä on vain bittien siirtäminen. Yritys itse voi vaikuttaa asiaan vain ostamalla paksumman piuhan.

Keinotekoinen pakettien nopeuttaminen ja kilpailijan hidastaminen loukkaa vanhaa nettislogania, jonka mukaan "All packets are created equal".

Ei kolmatta maksua

Asiakas ja palvelun tarjoaja maksavat jo nyt yhteydestä operaattorille. Mitä paksumpi putki, sitä nopeampi yhteys. Kolmas maksu samasta liikenteestä tuntuu kohtuuttomalta.

Tilanne olisi erityisen hankala kotikäyttäjälle, jotka vain harvoin pystyvät kilpailuttamaan tai vaihtamaan laajakaistaoperaattoreita. Niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin valtaosalla on käytännössä vain yksi operaattorivaihtoehto.

Keskustelussa on nostettu esiin amerikkalaisille tärkeä autotalliyrittäjän etu. Mistä tulevat seuraavat youtubet ja secondlifet, jos isot yritykset voivat rahalla ostaa itselleen oikotien kuluttajan koneeseen?

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Alalla kuin alalla uuden yrittäjän suurin haaste on itsensä tunnetuksi tekeminen ja ensimmäisten asiakkaiden haaliminen. Näkyvyyttä on aina saanut ostaa rahalla. Markkinointibudjetti on menestyksen kannalta suurempi tekijä kuin tietoliikenteen hinta.

Nettivapauden puolustajat ovat varoitelleet, että uusien lakien myötä operaattorit voisivat kokonaan estää asiakkailtaan pääsyn kilpaileviin palveluihin.

Näin on jo kerran tapahtunutkin, kun Madison River Communications esti asiakkailtaan pääsyn Vonagen ip-puhepalveluihin. Kilpailuviranomaiset reagoivat asiaan välittömästi ja Madison joutui palauttamaan nettiliikenteen entiselleen.

Palvelujen estäminen on laitonta, mutta jotain muutosta nettimaailmaan tarvitaan.

Liikenteen priorisointi tarpeen

Roskapostin 61 miljardia turhaa viestiä päivässä sekä valtavaksi paisunut p2p-liikenne ovat ongelmia, joiden kustannukset lankeavat nyt tasapuolisesti kaikkien maksettaviksi.

Tasa-arvo on mukavaa silloin, kun se antaa itselle lisää oikeuksia. Mutta kun on kyse kustannusten jakamisesta, kukaan ei haluaisi maksaa toisten puolesta.

Netin ihanteet syntyivät aikana, jolloin verkon käyttö oli hyödyllistä ja asiallista. Kyseenalaiset tai suorastaan laittomat palvelut kuormittavat verkkoa niin paljon, että uusien palveluiden kehittäminen on vaarassa.

Jotta nettipuhelut, Youtube ja iptv toimisivat jatkossakin sujuvasti, niiden paketeilla tulisi olla korkeampi prioriteetti kuin roskapostilla. Tarvitaan keino, jolla kotien p2p-lataajia estetään kaappaamasta valtaosaa runkoverkon liikenteestä itselleen 20 dollarin kuukausimaksulla.

Operaattorit uneksivat kahden kerroksen netistä, jossa nopeita ja turvallisia kaistoja myytäisiin yrityskäyttöön. Sähköpostista veloitettaisiin erikseen, koska maksullisuus tappaisi roskapostittajat.

Tässä mallissa yritykset ostaisivat bisnesluokan palveluita, mutta kotikäyttäjät joutuisivat tyytymään turistiluokkaan. Lentämisessä kaikki hyväksyvät periaatteen, mutta onko nettimaailma riittävän erilainen?

Liikenteen priorisointi ei sinällään voi olla kiellettyä. Ip-paketeissa on alusta lähtien ollut tos-kenttä (type of service), jonka perusteella reitittimet olisivat voineet valikoida paketteja. Tekniikkaa ei vain koskaan ole otettu käyttöön.

Loppujen lopuksi kyse on siitä, miten ja kenen ehdoilla priorisointia tehdään. Liikennettä ei tule jatkossakaan ohjailla suojelurahoja maksamalla vaan liikenteen tyypin perusteella niin, että kaikki saavat haluamansa nettipalvelut kohtuullisin kustannuksin.

<takaisin