Tietokone-lehti 13/2007

Voiko nettikirjoituksilla vaikuttaa?

Suuren suomalaisen sanomalehden keskustelualueella oli keväällä ajatuksia herättävä tunteenpurkaus. Turhautunut mies oli tullut siihen johtopäätökseen, ettei nettikirjoittelusta ole mitään hyötyä.

Kirjoittaja kertoi laatineensa kymmeniä viestejä tärkeistä asioista ja saaneensa niille paljon kannatusta muilta keskustelijoilta. Silti kirjoittelulla ei ollut mitään vaikutusta. Kansanedustajat olivat jättäneet mielipiteet omaan arvoonsa ja päättäneet asioista toisin.

Kyllä verkkoon mielipiteitä mahtuu. Mutta onko niillä mitään vaikutusta?

Mielipiteitä joka lähtöön

Pari vuotta sitten alkoi blogiaika. Nyt jokaisella on oma mielipidesivu, jolla voi valittaa elämän epäkohdista ja ehdottaa niihin parannuskeinoja.

Tätä kirjoittaessani blogilista.fi -palvelun listalla on 11914 suomalaista blogia, eikä tilasto ole edes täydellinen. Vertailun vuoksi: sanomalehtiä Suomessa ilmestyy vain noin 200. Blogeissa julkaistaan päivittäin paljon enemmän mielipiteitä kuin lehdissä.

Koska julkisuus on kaikkien ulottuvilla, yksittäisellä nettikirjoituksella ole suurtakaan arvoa. Mielipiteet ovat kärsineet inflaation.Vielä suurempi muutos on tapahtunut netin keskustelufoorumeissa. Viisi vuotta sitten, kun sananvapauslakia uudistettiin, nettifoorumit olivat suurelle yleisölle lähes tuntemattomia.

Aluksi lehdet ja muut mediat pelkäsivät niistä syntyviä vastuita, mutta nykyään lukijoita ja kuulijoita suorastaan houkutellaan keskustelemaan. Nettifoorumeista on tullut puheenaiheportaaleita.

Lehtien innokkuudelle on yksinkertainen syy: keskustelijat tuovat verkkosivuille liikennettä, mikä puolestaan kasvattaa mainostuloja ja parantaa lehden sijoitusta nettisaittien välisissä kävijämittauksissa.

Niin ikään vuorovaikutus lukijoiden kanssa ja siitä seuraava yhteisöllisyys kiinnostavat kaikkia. Yleensä toimittajat seuraavat ainakin omista jutuistaan käytävää keskustelua, vaikkeivät siihen itse osallistuisikaan.

Netissä äänekkäimpiä ovat nuoret ja keski-ikäiset, hyvin koulutetut ihmiset. Vanhukset, lapset, työttömät ja syrjäytyneet eivät pysty ajamaan etujaan nettifoorumeissa. Silti poliitikkojen on otettava heidätkin huomioon.

Netissä samanmielisillä on muutoinkin taipumus kerääntyä yhteen ja vahvistaa toistensa mielipiteitä. Siksi muiden kirjoittajien tuesta ei kannata innostua liikaa.

Voihan sillä vaikuttaa

Mutta onhan netillä vaikutusta! Kysykää vaikka republikaanien George Allenilta, joka menetti viime vuonna Virginian osavaltion edustajapaikan demokraateille. Sen seurauksena demokraatit saivat senaattiin ratkaisevat 51 edustajaa.

Nettiaktiivit pitävät tapausta osoituksena uuden median voimasta. Mutta mitä oikein tapahtui? Elokuun 2006 puhetilaisuudessa Allen erehtyi käyttämään häntä videoineesta tummasta miehestä sanaa macaca, jonka merkitystä kukaan läsnäolijoita ei ymmärtänyt.

Sattumoisin kyseinen kuvaaja oli S.R. Sidarth, joka kuului kilpailevan demokraattiehdokkaan vapaaehtoisiin kampanjatyöntekijöihin. Hän kertoi tapauksesta Washington Postin toimittajalle, joka teki asiasta pienen jutun hiljaisen uutispäivän täytteeksi.

Juttu pani alulle lumivyöryn. Sana tulkittiin rotua halventavaksi ja Sidarthin kuvaamaa videopätkää alettiin levittää Youtuben kautta. Yleisesti uskotaan, että syntynyt kohu johti Allenin häviöön.

Jos tämä on esimerkki nettivaikuttamisen voimasta, on syytä huolestua. Kuka tahansa poliitikko voi lipsauttaa sanan, joka sopivasti tulkittuna tuhoaa hänen uransa.

Yhteen sanaan takertuminen on sattumajournalismia, joka tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Keskustele – opit uutta

Henkilö, joka osallistuu nettikeskusteluihin voidakseen muuttaa maailmaa, on väärällä alalla. Hänen kannattaisi pyrkiä poliitikoksi.

Heidänkin mahdollisuutensa vaikuttaa päätöksiin ovat nykyään rajalliset. Kekkonen pystyi vielä päättämään Suomen asioista vaikka yksinään, mutta nykyisessä demokratiassa päätökset syntyvät mutkikkaan prosessin kautta ja heijastavat kansainvälistä kehitystä. Ehkä juuri siksi niin moni poliitikko pitää nykyään omaa blogia.

Todellinen hyöty nettifoorumeista ei olekaan siinä, että saa oman sanomansa muille, vaan siinä, että muiden kirjoituksia lukemalla oppii itse uutta.

Omasta mielestä selvä ja yksinkertainen asia saa uusia ulottuvuuksia, kun lukee muiden ajatuksia aiheesta.

Lopuksi on lohdullista ajatella, että jokainen kirjoitus vaikuttaa jollakin tavalla. Ongelma ei ehkä olekaan vaikutuksen puuttumisessa vaan sen mittaamisessa.

Pystymme havainnoimaan vain suoran vaikuttamisen tuloksia. Emme tiedä mitään siitä, mitä tapahtuu piilossa ja pitkän ajan kuluessa. Mikä tahansa teksti missä tahansa yhteydessä saattaa osua juuri ratkaisevassa asemassa olevan henkilön silmiin, jolloin se muihin vaikutteisiin yhdistyessään kanavoituu teoiksi.

Aivan kuin kaaosteorian perhosefekti, yksittäinen nettikirjoitus saattaa laukaista tapahtumasarjan, joka johtaa lopulta lainsäädännön muuttamiseen tai jopa ministerin eroon.

Eikä kirjoittaja saa ikinä tietää, että kaikki johtui juuri hänestä.

<takaisin