Tietokone-lehti 3/2008

Nauha-arkiston aarteita

Joululomalla ryhdyin työhön, jota olin suunnitellut jo vuosia: aloin siirtää videokasetteja digiaikaan. Oli yhdestoista hetki huolehtia asiasta, sillä analoginen vhs-tekniikka on tulossa tiensä päähän.

Monessa kodissa on sama tilanne. Kun vanha videonauhuri hajoaa, ainutkertaiset muistot uhkaavat päätyä magneettiseen taivaaseen.

Aluksi yritin selvitä helpolla ja ostin halvan, usb-porttiin liitettävän Fujitechin videokaappauslaitteen. Digitointi toimi, mutta jokaisen nauhoituksen kirkkaus- ja muut asetukset olisi pitänyt säätää käsin, eikä kuvanlaatukaan ollut paras mahdollinen.

Oli turvauduttava varasuunnitelmaan. Onneksi Panasonicin ES-35-vhs/dvd-yhdistelmälaitteessa oli hyvälaatuinen mpeg2-rautapakkaus, ja sillä siirto sujui käsin koskematta.

Olisi ollut helppoa siirtää jokainen kasetti dvd-levyksi, mutta valitsin vaikeamman tien: luin Panasonicin polttaman dvd:n tietokoneelle ja leikkasin kiinnostavat ohjelmat erillisiksi mpeg2-tiedostoiksi.

Nyt yli sadan vhs-kasetin parhaat palat ovat digimuodossa kotiverkon palvelimella. Mikä tahansa ohjelma tulee näytölle hiirtä napsauttamalla, eikä hitaita ja helposti naarmuuntuvia dvd-levyjä tarvitse käsitellä lainkaan.

Aikamatka

Digitointiin ja leikkaukseen kului lähes kuukausi, mutta se kannatti. Jo unohtuneet tv-sarjat, kuten Taistelupari ja Konnankoukkuja kahdelle, heräsivät jälleen eloon – nyt tietokoneen ruudulla.

Vanhanaikainen nauhatekniikka on edelleen kova sana arkistoinnissa. Nauhojen kapasiteetti on suuri ja yksikköhinta edullinen. Lisäksi nauhat säilyvät hyvin: sellainenkin kasetti, jota ei oltu katsottu kertaakaan vuonna 1984 tapahtuneen nauhoituksen jälkeen, toimi ongelmitta.

Saa nähdä, säilyvätkö nykyiset dvd-levyt yhtä pitkään.

Toinen yllätys oli havainto siitä, mitä ylipäätänsä kaseteilta kannattaa pelastaa. Monen muun tavoin olin nauhoittanut televisiosta elokuvia, kuten Bondeja. Mutta niitä oli turha digitoida, sillä kaikki elokuvat saa ostettua netistä hyvälaatuisina dvd-levyinä. Ja Bondeja esitetään edelleen, ties monennenko kerran uusintoina.

Myös useimmat tv-sarjat ovat kaupan. Niin Bernsteinin orkesteriluennot kuin oopperoita esittelevä Opera Stories olivat myynnissä Amazonissa. Nauhoitusten arvo olikin suomenkielisissä teksteissä, ei itse sisällössä.

Hauskinta oli katsoa vanhoja tv-mainoksia. Niitä ei voi ostaa mistään, ja kuitenkin ne herättivät eniten muistoja. Vanhat tv-uutiset, esimerkiksi Persianlahden sodan ajoilta, olivat niin ikään mielenkiintoisia.

Ylipäätänsä se, mikä 10–20 vuotta sitten tuntui tärkeältä, oli nyt menettänyt arvonsa, ja päinvastoin: kaikkein kiinnostavimpia olivat ajastettujen nauhoitusten alku- ja loppuhännät.

Se on hyvä muistaa, kun tänään tallennamme ohjelmia digisovittimen levylle. Ehkä mainoksia ei kannata poistaa – varsinkin kun niiden yli on helppo hypätä katselun aikana.

Kopiosuojaus iskee

Muutaman vuonna 2003 nauhoitetun ohjelman kohdalla digitointi tyssäsi ilmoitukseen "copy-protect signal was detected, cannot record". Olin äimistynyt. Kysyin asiaa sekä Ylestä että Digitasta, mutta kumpikin kielsi käyttäneensä kopiosuojausta.

Jäi vain yksi mahdollisuus. Olin nauhoittanut kyseiset ohjelmat Nokian 210-digisovittimen scart-liitännästä, ja sovitin oli itse lisännyt lähtevään signaaliin analogisen kopiosuojauksen. Se ei vaikuttanut videonauhuriin, mutta esti digitaalisen kopioinnin.

On täysi arvoitus, miksi Nokia halusi rajoittaa nauhoitusten käyttöä. Asian ei pitäisi kuulua mitenkään digisovittimen valmistajalle.

Ostajan kannattaa olla vieläkin tarkkana. Esimerkiksi Samsungin DCB-P773Z-mallin teknisissä tiedoissa lukee www-sivulla "Kopiointisuojaus: kyllä, Macrovision 7.1".

Taulukosta maallikko saa käsityksen, että kopiosuojaus on toivottava ominaisuus. Todellisuudessa asia on täsmälleen päinvastoin.

Kaiken huipuksi samalla www-sivulla laitetta kehutaan tekstillä "Digisovitin käyttäjän ehdoilla".

Internetin ensimmäiset uutisaiheet

Nauhoilta löytyi monia, nyt jo unohtuneita tv-uutisia vuosilta 1994–2000. Kuka esimerkiksi muistaa, miten vuoden 2000 tuloa pelättiin? Lentokoneiden piti pudota taivaalta ja yhteiskunnan pysähtyä.

Alkuvuosina netistä uutisoitiin lähinnä uhkia ja ongelmia. Alastonkuvat ja lapsiporno saivat paljon julkisuutta. Helsingiuksen anonyymipalvelimesta nousi Observer-lehden uutisen jälkeen kansainvälinen kohu.

Tänään olemme niin tottuneita aikuisviihteeseen, ettei se tunnu enää miltään. Sen sijaan lapsiporno on edelleen otsikoissa, nyt suodatuksen vuoksi. Kaikenlainen sensuuri, jota on vaadittu alusta lähtien, on hyvää vauhtia toteutumassa.

Yksi aihe nousi uutisissa ylitse muiden: Napster ja mp3-musiikki. Vuosina 2000–2001 ennakoitiin, että laiton verkkokopiointi mullistaa musiikkialan. Ennustus on toteutunut rajummin kuin kukaan osasi odottaa.

Onkin erikoista että nyt, kun kopiointi on p2p-verkkojen myötä räjähtänyt, aihe ei Suomessa herätä enää lainkaan julkista keskustelua. Piratismista on tullut niin arkipäiväistä, ettei se kelpaa edes uutiseksi.

<takaisin