Tietokone-lehti 5/2008

DRM ei häviä mihinkään

Sain tehtäväksi hankkia kaksi lippua Kiss-yhtyeen Helsingin-konserttiin. Lipuille tuli hintaa 134 euroa, mutta olisi kai pitänyt olla tyytyväinen: keikka myytiin loppuun neljässä minuutissa.

Jos tavara viedään käsistä, sen hinta on liian alhainen. Käypä hinta olisi ollut ehkä 100–200 euroa per lippu. Silläkin hinnalla Areena olisi myyty täyteen.

Se, että parin tunnin konsertti maksaa enemmän kuin bändin kaikki cd-levyt yhteensä, kertoo paljon tämän päivän musiikkibisneksestä. Musiikilla itsellään ei ole arvoa – sitä kaikilla on jo enemmän kuin he ikinä ehtivät kuunnella.

Arvoa on konserteilla, koska niissä kysyntä ylittää tarjonnan. Kissin konsertit ovat ainutkertaisia tapahtumia, eikä niitä voi monistaa. Toisin kuin musiikista, niistä kannattaa maksaa.

Musiikkia ilman suojauksia?

Digitaalisen musiikkikaupan alusta lähtien asiakkaat ovat valittaneet drm-suojauksista. Yhteensopivuusongelmien ohella ne rajoittavat kilpailua, mikä on herättänyt eurooppalaiset kilpailuviranomaiset.

Esimerkiksi Ipodiin voi ostaa musiikkia vain Applen omasta iTunes-kaupasta, ja senkin käyttö on rajoitettu maakohtaiseksi. Asiakas ei voi ladata musiikkia halvemman hinnan maista.

Vuosi sitten Applen pääjohtaja Steve Jobs vetosi levy-yhtiöihin, jotta nämä luopuisivat musiikkinsa suojaamisesta. Vain EMI vastasi myöntävästi.

Onneksi Amazon aloitti tämän vuoden alussa mainion palvelun, josta saa ostaa kaikkien suurten levy-yhtiöiden musiikkia suojaamattomina mp3-tiedostoina. Ne toimivat kaikissa soittimissa ja tietokoneissa.

Myös legendaarinen, klassiseen musiikkiin erikoistunut Deutsche Grammophon alkoi äskettäin myydä mp3-tiedostoja omassa verkkokaupassaan.

Voimmeko me kuluttajat siis juhlia drm-suojausten häviämistä? Valitettavasti emme.

Musiikki on erikoistapaus

Amazon myy mp3-tiedostoja vain Yhdysvaltoihin, joten se ei meitä suomalaisia lohduta. Toivottavasti Amazon pääsee pikaisesti sopimukseen levy-yhtiöiden kanssa myyntialueiden laajentamisesta. Suojaamattomien tiedostojen myynnin rajoittaminen vain yhteen maahan on hölmöläisten hommaa.

Vaikka drm-suojaukset häviäisivät musiikista, videosisällöissä ne säilyvät vielä pitkään.

Musiikki on erikoistapaus kahdestakin syystä. Ensinnäkin cd-levyjen merkitys on vähentynyt konserttien ja muun oheistoiminnan myötä. Levyt ovat monille artisteille pelkkää mainosta, jonka asiakkaat itse maksavat. Todellinen bisnes on muualla.

Toinen syy on käytännöllinen: miksi sähköinen musiikki pitää suojata, vaikka sama sisältö on saatavissa cd-levyllä suojaamattomana? Tekninen suojaus vähentää digimusiikin haluttavuutta, jota edes halvempi hinta ei riitä kompensoimaan.

Kun Steve Jobs vaati näyttävästi levy-yhtiöitä luopumaan suojauksista, hänellä oli iso ketunhäntä kainalossaan. Musiikin suojauksista luopuminen lisäisi epäilemättä myyntiä ja sitä kautta Itunesin omaa bisnestä. itunes myy myös videosisältöä. Niiden suojauksista Jobs ei puhunut mitään, koska hän on itse Disneyn suurimpia osakkeenomistajia.

Elokuvien tekijöillä ei ole vaihtoehtoista tulovirtaa. Näyttelijät eivät voi lähteä kiertämään maailman teatterinäyttämöitä kiskurihintaisilla live-esityksillä. Elokuvassa tuote on elokuva itse.

Jakelukanavana toimivat dvd-levyt ovat suojattuja. Vaikka suojaukset on käytännössä helppo kiertää, se on monissa maissa lailla kiellettyä. Vaihtoehtoista, suojaamatonta jakelukanavaa ei siis ole.

Parituksesta lisää rajoituksia

Drm-suojaukset eivät ole poistumassa, pikemminkin päinvastoin. Elokuvayhtiöt haluavat siirtyä teräväpiirtolevyihin juuri niiden parempien suojausten vuoksi.

Suomessa nopeasti yleistynyt maksu-tv lähettää ohjelmat salattuna. Toimikorttiin perustuva Conax-suojaus on niin tehokas, ettei sitä ole tiettävästi vielä kukaan kunnolla murtanut.

Asialla ei ole ollut suurta merkitystä, koska tallentavan digisovittimen tai tietokoneeseen kytketyn digi-tv-kortin omistaja on voinut tallentaa ohjelmia kiintolevylle ja polttaa niitä dvd:lle.

Eräät laitemallit tallentavat ohjelmat salattuina, jolloin niiden katselu jälkikäteen ei onnistu ilman maksukorttia. Onneksi salaamattomiakin tallentimia löytyy.

Jatkossa tilanne muuttuu. Maksu-tv:ssä ollaan siirtymässä conax pairing -tekniikkaan, joka sitoo maksukortin tiettyyn laitteeseen. Kortti voidaan "parittaa" vain jakeluyhtiön hyväksymiin laitemalleihin, eikä korttia voi siirtää laitteesta toiseen muutoin kuin yhtiön luvalla.

Paritus sitoo ikävästi katsojan käsiä. Todennäköisesti jakeluyhtiöt tulevat hyväksymään vain laitteita, joiden tallennusominaisuuksia on karsittu. Tallennettuja ohjelmia ei voi enää siirtää usb-portin kautta tietokoneelle eikä polttaa dvd-levylle.

Maksukanavien katselun htpc-koneilla voi unohtaa. Luultavasti yksikään pc:n lisäkortti ei tule saamaan hyväksyntää.

Suojauksista innostuneen viihdeteollisuuden kannattaisi ajatella asiaa kokonaisuutena. Kenen etua viime kädessä ajetaan sillä, että maksavien asiakkaiden elämää vaikeutetaan? Eikö laiton p2p-jakelu ole jo niin laajaa, ettei sen suosiota kannata ehdoin tahdoin lisätä?

<takaisin