Tietokone-lehti 11/2008

Todellista vihreyttä etsimässä

Kaikki haluavat olla vihreitä. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja öljyn hinnan nousu ovat nostaneet sähkönkulutuksen alentamisen myyntivaltiksi, jota käytetään häpeilemättä hyödyksi. Ympäristötekoja ei kuitenkaan tehdä ostamalla uusia laitteita, vaan käyttämällä vanhoja järkevämmin ja taloudellisemmin.

On sinänsä oikein pyrkiä kulutuksen vähentämiseen, mutta yksityiskohtiin tuijottaminen hämärtää kokonaisuuden. Tärkeintä ei ole se, montako wattia laite kuluttaa vaan se, millaisen ympäristökuormituksen se aiheuttaa elinkaarensa aikana.

Eräiden viime aikoina ostamieni it-laitteiden mukana on tullut kaksi verkkojohtoa: suomalainen ja englantilainen. Pöydälleni on kertynyt useita englantilaisia virtajohtoja, joille en keksi mitään käyttöä. Pitäisi varmaan ottaa ne mukaan seuraavalla Lontoon-matkalla ja jakaa ohikulkijoille Piccadilly Circuksella.

Ilmeisesti kyse on valmistajien logistiikasta. Tulee halvemmaksi teettää Kiinassa kaksi virtajohtoa jokaiseen laitteeseen kuin pitää kirjaa siitä, mitkä laatikot on tarkoitettu Ison-Britannian ja mitkä Manner-Euroopan markkinoille. Eikä ylimääräisestä kaapelista ole haittaa, sillä asiakas voi aina heittää tarpeettoman roskiin.

Kuitenkin samat valmistajat kehuvat uusien laitemalliensa luontoystävällisyyttä, koska niiden energiankulutusta on saatu vähennettyä 10 prosentilla. Siinä ei ole mitään järkeä.

Suurten lukujen laki hämärtää ajattelua. Vähäinenkin asia kuulostaa merkittävältä, kun sen vaikutus kerrotaan miljoonalla. Esimerkiksi Nokia on todennut, että matkapuhelinten laturit tuhlaavat sähköä ollessaan kiinni seinässä silloinkin, kun puhelinta ei ole kytketty.

Yritin mitata asiaa, mutta oma mittarini näytti nollaa. Ilmeisesti hukkakulutus on erittäin vähäistä.

Totta kyllä, että Nokian vuodessa myymät 500 miljoonaa laturia hukkaavat yhteenlaskettuna tehoa pienen voimalan verran. Mutta kuinka paljon asiaan kannattaa kiinnittää huomiota, kun pelkkä puhelimen valmistus kuluttaa moninkertaisen määrän energiaa ja raaka-aineita?

Vain kolme prosenttia maailman matkapuhelimen käyttäjistä vie laitteensa kierrätykseen. Jopa valistuneiden ja ympäristötietoisten suomalaisten puhelimista selvästi yli puolet jää lojumaan laatikoihin ja kaappeihin.

Ympäristöä kuormittaa myös vajavainen akkutekniikka. Puhelinten ja tietokoneiden akkuja pitää ladata koko ajan, koska akkumittarin pylväisiin ei voi luottaa. Akut kestävät joitakin satoja latauskertoja, jonka jälkeen ne pitää vaihtaa uusiin.

Kerro nämä luvut parilla miljardilla käyttäjällä niin huomaat, että laturin hukkaamat milliwatit ovat käytännössä yhdentekeviä.

Halvat kodintekniikan laitteet on suunniteltu kestämään vain muutaman vuoden. Osa hajoaa jo takuuaikana, mutta asiakas ei koe sitä ongelmaksi, koska hän saa uuden tilalle.

Oikeasti ympäristöä ajatteleva valmistaja tekisi kestäviä laitteita, jotka palvelisivat ostajaa monta vuotta. Mutta se taas olisi huonoa bisnestä. On halvempaa teettää romua Kiinassa ja kuljettaa sitä asiakkaille yhä uudelleen ja uudelleen.

Varsinkin tulostinvalmistajilla on syytä katsoa peiliin. Laitteita myydään tappiolla, koska varsinainen bisnes on musteiden ja värikasettien myynnissä. Asiakkaat eivät tätä ymmärrä, vaan hylkäävät toimivia tulostimia kaatopaikalle huomattuaan, että uusi laite tulee halvemmaksi kuin värikasetin vaihtaminen.

Laitteen käyttötapa merkitsee lopulta enemmän kuin sen kulutus. Hyvänä esimerkkinä ovat pc-koneet, joita vain harva viitsii sammuttaa yöksi. Eikä ihme, sillä Windowsin käynnistäminen kestää monta minuuttia. Se on kiireiselle pitkä aika. On helpompaa antaa koneen hurista koko ajan.

Sitä paitsi Windows on suunniteltu toimimaan juuri niin. Se lataa öisin päivitykset ja optimoi levynsä, jotta toimet eivät hidastaisi työntekoa päivällä.

Sähköä säästyisi, jos edes nykyisiä tekniikoita osattaisiin käyttää.

Oma, neliytiminen pöytäkoneeni siirtyi Vistan sleep-valinnalla unitilaan, jossa tehonkulutus putosi 91 watista kahdeksaan wattiin. Todella fiksua! Mutta lepotilasta ei ollut paljoa iloa, sillä jo viiden sekunnin kuluttua kone heräsi ja Vista ponkaisi takaisin ruudulle.

Pähkäiltyäni asiaa monta iltaa keksin, mistä huono-unisuus johtui: virransäästön asetuksissa oli oletusarvona valinta, joka herätti Windowsin minkä tahansa koneelle osoitetun ip-paketin saapumisesta. Kun poistin valinnan, kone nukkui aamuun asti. Ja mikä parasta, se myös herää parissa sekunnissa.

Valitettavasti sleep-komennon toiminta vaihtelee täysin koneen mukaan. Vanhemmassa koneessani uni vähensi kulutusta vain 20 watin verran. Lisäksi herääminen oli hidasta ja epävarmaa.

Kokeile, millaiset uniominaisuudet omasta pöytäkoneestasi löytyvät. Saatat tehdä päivän ekoteon vähällä vaivalla -- ja täysin ilmaiseksi.

<takaisin