Tietokone-lehti 14/2008

Nettilataaminen on epärikos

Musiikin ja elokuvien laiton lataaminen netistä on yhdeksäsluokkalaisten yleisin rikos. Asia kävi ilmi oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen marraskuussa julkaisemasta selvityksestä.

Tiedon ei pitäisi olla yllätys kenellekään. Yllättävää on vain se, miten vähän nuorten yleisintä lainrikkomusta on tähän mennessä tutkittu.

Nettipiratismia on ollut yli 10 vuoden ajan, mutta siitä kysyttiin nyt ensi kertaa -- aivan kuin tutkijat eivät tuntisi maailmaa, jossa nuoret elävät. Nyt on korkea aika tutustua siihen. Tämän päivän nuoret ovat huomisen kansalaisia ja lainsäätäjiä.

Lataaminen on monelle nuorelle rutiinia. Tutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa oli ladannut netistä luvattomasti musiikkia tai elokuvia. Kahdella kolmasosalla luvatonta sisältöä oli runsaasti eli vähintään sadan tiedoston verran.

Se, että 29 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista lataa lähes päivittäin, kertoo paljon nuorten todellisuudesta. Kuilu virallisiin normeihin on syvä.

Tiukan tulkinnan mukaan lähes jokainen nuori on lainrikkoja. Mutta toisin kuin kaupoista näpistely, netistä lataaminen ei useinkaan tunnu väärältä. Joskus kyse voi olla puhtaasta tietämättömyydestä. Ehkä kouluissa ei kerrota tarpeeksi tekijänoikeudesta?

Nykyisellään eroa kielletyn ja sallitun välillä on vaikea hahmottaa. Jos Youtubesta saa katsoa vapaasti musiikkivideoita, niin miksi samasta musiikista ilman videota pitäisi maksaa? Hitit soivat joka tapauksessa ilmaiseksi radiossa ja televisiossa.

Lasten kasvattaminen on kotien tehtävä. Vanhemmat puuttuvat heti lasten näpistelyyn, mutta saattavat jopa suosia musiikin lataamista netistä, koska silloin taskurahoista jää enemmän kännykkälaskun maksamiseen.

Nekin nuoret, jotka tietävät rikkovansa lakia, pitävät kiinni jäämisen riskiä olemattoman pienenä. Kymmenistä tuhansista lataajista todennäköisesti vain muutama joutuu vastaamaan teoistaan. Myymälävarkauksissa kiinni jäämisen riski on paljon suurempi.

Sisältöteollisuuden oma viesti asiassa on epäselvä. Tallennusmedioista peritään niin sanottua hyvitysmaksua, jonka laajentamista alan etujärjestöt vaativat joka syksy. Tämän vuoden uusi vaatimus on maksun ulottaminen usb-tikkuihin.

Virallisesti maksu on tarkoitettu hyvittämään laillista kopiointia, mutta harva ymmärtää eroa tai sen perustelua. Maksu koetaan yleisenä tekijänoikeusmaksuna. Miksei saisi kopioida, kun siitä joka tapauksessa maksetaan?

Suosikkibändit esiintyvät suurissa halleissa, ja lippujen hinnat ovat nousseet pilviin. Bändit myöntävät itsekin, että levyjen teko on lähinnä peeärrää. Raha tehdään live-esityksillä.

Samalla kun elokuvateollisuus valittaa piratismin seurauksista, uusin Bond-elokuva lyö kaikki aiemmat ennätykset rahanteossa. Menettäjiä varmasti on, mutta ala kokonaisuutena näyttää kukoistavan.

Nettipiratismi on erikoinen rikollisuuden muoto. Markkinoilla mainostetaan avoimesti kodin mediaservereitä, joiden levylle mahtuu satoja elokuvia. Kolmasosa myytävistä dvd-soittimista tukee divx-tiedostojen toistoa itse poltetuilta levyiltä.

Ominaisuudet on käytännössä tarkoitettu netistä ladattujen elokuvien katseluun. Kukaan ei halua sanoa sitä ääneen, mutta viesti on selvä: meidän laitteemme tukee nettilatausten käyttöä.

Pari vuotta sitten Ylen juontaja laskeskeli radio-ohjelmassa, kuinka kalliiksi kolmen elokuvan lataaminen netistä tulisi mobiilidataa käyttäen. On vaikea kuvitella, että juontaja olisi käsitellyt samalla tavalla kaupasta näpistämistä. Paljonko säästät, jos näpistät kolme karkkipussia sen sijaan, että veisit ne kassalle?

Nykyisellään nettilataaminen on rikos, josta välittävät vain tekijänoikeusjärjestöt. Ne käyvät silloin tällöin jättämässä poliisille tutkintapyyntöjä muutamasta lataajasta, jotta asiassa säilyisi edes jonkinlainen pelotevaikutus, ja jotta järjestöt voisivat ainakin väittää ajavansa jäsentensä etuja. Todellisuudessa nettilataaminen on epärikos, joka ei tunnu kiinnostavan ketään.

Näin ei voi jatkua. Kaksilla standardeilla eläminen johtaa ristiriitoihin ja on epäoikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka haluavat noudattaa lakia ja maksavat siksi pyydetyn hinnan.

On kaksi vaihtoehtoa. Joko nettipiratismiin puututaan tosissaan ja laajamittaisesti, yhdessä asennekasvatuksen ja valistuksen kanssa. Toinen vaihtoehto on, että lakia muutetaan.

Sellainen laki, jonka noudattaminen on jokaisen omassa harkinnassa, on kestämätön. Käsitys oikeasta ja väärästä syntyy yhteiskunnasta, ympäristöstä ja arvoista. Lakien pitäisi kuvastaa näitä arvoja, ei yrittää luoda niitä.

<takaisin