Tietokone-lehti 1/2009

Säilytetään nettikeskustelut Suomessa

Nettikirjoittelun rajaton vapaus hämmentää viranomaisia. Sen, mikä on kiellettyä mediassa, pitäisi olla kiellettyä myös netissä. Tästä huolimatta blogeissa ja nettikeskusteluissa vilisee kunnianloukkauksia, herjauksia ja kiihotusta kansanryhmiä vastaan.

Perinteisesti yhteiskunta ratkaisee ongelmat säätämällä lakeja, joilla ei-toivotut asiat kriminalisoidaan. Tällä kertaa tilanne on hankalampi. Kaikki se, mikä netissä halutaan kieltää, on jo kielletty. Kyse on vain siitä, miten lakeja tulisi soveltaa ja kieltoja valvoa.

Blogi ei ole lehti eikä nettifoorumi yleisönosasto. Laki ei edellytä kummallekaan vastuullista päätoimittajaa, sillä kirjoittajat vastaavat itse teksteistään.

Viime vuonna tamperelaismies tuomittiin yli kahden vuoden vankeuteen herjaavista valeblogeista. Marraskuussa toinen mies tuomittiin 7500 euron sakkoihin ja korvauksiin kunnianloukkauksesta. Kolmas sai 40 päivän ehdollisen tuomion sopimattoman videon lisäämisestä kotisivulleen.

Niin ikään viisi henkilöä tuomittiin päiväsakkoihin ja vahingonkorvauksiin heidän kirjoitettuaan Susan Ruususta loukkaavia viestejä Suomi24-keskustelusivuille.

Näistä esimerkeistä päätellen lait toimivat. Mikä siis on ongelma?

Vain pieni osa tapauksista johtaa rikosilmoitukseen. Koska kirjoittajien haastaminen oikeuteen on työlästä, vastuu loukkaavista viesteistä haluttaisiin siirtää palvelun ylläpitäjälle. Nimetön kirjoittelu kiellettäisiin ja ylläpito velvoitettaisiin tarkistamaan jokainen viesti ennen julkaisua.

Kumpikin on käytännössä mahdotonta.

Jos lehti julkaisee loukkaavan kirjoituksen, se huomataan ja sillä on vaikutusta. Nettikirjoittelulla ei ole vastaavaa merkitystä. Kyllä nettiin mielipiteitä mahtuu, niin fiksuja kuin tyhmiäkin. Kuinka vakava loukkaus on kyseessä, jos kohde saa tietää siitä vasta omaa nimeä googlatessaan?

Useimmat loukkaavat viestit on kirjoitettu kännipäissä yöaikaan, eikä kirjoittaja oikeasti tarkoita mitä sanoo. Tällainen kirjoittelu voitaisiin estää näppäimistöön lisättävällä alkolukolla, mutta ei rangaistuksia kiristämällä.

Voimme opettaa 2000-luvun kansalaistaitoa ja muistuttaa vastuullisesta verkkoviestinnästä, mutta nettifoorumien ylläpidon asettaminen vastuuseen tappaisi kotimaiset nettifoorumit. Keskustelut siirtyisivät kansainvälisille palvelimille, Suomen lain ulottumattomiin.

Esimerkiksi kohua herättänyt Halla-ahon blogi sijaitsee fyysisesti Yhdysvalloissa. Jos kirjoittaja olisi halunnut salata henkilöllisyytensä, Suomen viranomaisilla ei olisi keinoja sen selvittämiseen.

Jos ulkomailla sijaitsevan blogin suomalainen pitäjä tuomitaan rangaistukseen, sivut jäävät verkkoon. Laittomaksi todetun verkkoviestin jakelu voidaan keskeyttää, mutta tässä tapauksessa Suomen laki on voimaton.

On sentään yksi keino: voimme laajentaa lapsipornon suodatuslistaa niin, että sille lisätään kaikki loukkaaviksi ja laittomiksi todetut, ulkomailla sijaitsevat sivut. Mutta haluammeko todella lähteä Kiinan tielle?

Nettimedian ongelmat kärjistyvät maahanmuuttoa kritisoivissa kirjoituksissa. Niitä halutaan rajoittaa, koska viranomaiset pelkäävät asiattomien viestien ja blogien yllyttävän lukijoita rasismiin.

Ajatus siitä, että nettikirjoittelu lisäisi rasismia, on kestämätön ja loukkaa länsimaisia arvoja. Nettikirjoittelu voi olla rasismin seuraus, mutta ei sen syy. Sananvapaudesta on pidettävä kiinni silloinkin, kun sanottava on epämiellyttävää.

Lain rajoja ei tietenkään saa ylittää, eikä ketään saa yllyttää rikokseen. Hyvin harva nettisivu kehottaa varastamaan, piirtämään graffiteja tai edes keittämään pontikkaa kotona. Vika ei siis voi olla netissä itsessään.

Maahanmuuttokriittiset kirjoitukset kanavoituvat nettiin, koska perinteinen media ei ole antanut niille tilaa. Valtamedian on aika nostaa kissa pöydälle. Faktat ja tilastot esiin, julkinen keskustelu käyntiin. Sen jälkeen on lupa odottaa nettikirjoittelun hiipuvan.

Ja missä on viranomaisten oma nettiviestintä? Missä viipyy sivu, joka jakaa oikeaa ja puolueetonta tietoa maahanmuuttajista -- heidän kotoutumisestaan, työllistymisestään ja Suomen tulevaisuuden työvoimatarpeista?

Ketään ei voi pakottaa suvaitsevaisuuteen. Rasismia torjutaan parhaiten puuttumalla syihin eikä seurauksiin. Yritys kitkeä "väärät" mielipiteet sääntelyä kiristämällä vain pahentaa tilannetta.

<takaisin