Tietokone-lehti 3/2009

Kenen nettiä käytät?

Netti on avoin tietoverkko, ja kaikki yritykset rajoittaa sen käyttöä loukkaavat sananvapauttani.

Näin ainakin moni ajattelee. Historiallisista syistä johtuen nettiä pidetään vapauden tyyssijana, jota vanhan maailman säännöt eivät koske. Kaikenlaiset rajoitusyritykset ovat kuin punainen vaate, jota vastaan pitää taistella.

Todellisuus on toisenlainen: kenen nettiä käytät, sen sääntöjä noudatat. Tietosuoja ja luottamuksellisen viestinnän käsite kuitenkin mutkistavat asioita.

Yritykselle nettiyhteys on työväline siinä missä sorvi tai firman pakettiauto. Ne on hankittu työtehtävien suorittamiseksi. Yritys voi kieltää työntekijöitä käyttämästä sorvia omiin tarpeisiinsa. Niin ikään yksityisajot pakettiautolla voidaan kieltää.

Vastaavasti yritys voi kieltää nettiyhteyden ja sähköpostin käytön muiden kuin työasioiden hoitamiseen. Harva yritys on kuitenkaan tehnyt niin, sillä yhdessä suhteessa netti eroaa täysin sorvista ja pakettiautosta: netin käyttö on viestintää, jonka yksityisyyttä suojaa perustuslaki.

Sähköisen viestinnän tietosuojalaki suojaa netti­surffauksesta kertyviä tunnistetietoja. Sähköpostin yksityisyyttä suojaa puolestaan perustuslaki.

Vaikka yritys voi kieltää muun kuin työhön liittyvän käytön, kieltoa ei voi laillisesti valvoa. Siksi yrityksissä lähes aina sallitaan netin käyttö myös omien asioiden hoitamiseen. On kaikkien etu, että työntekijä voi välillä surffata netissä ja maksaa vaikkapa laskuja verkkopankissa. Kukaan ei pysty olemaan 100-prosenttisen tehokas koko työaikaa.

Valitettavasti työyhteisössä on aina muutamia, jotka käyttävät nettiä väärin. Heillä yksityinen käyttö saa yliotteen tai käyttö kohdistuu voittopuolisesti pornopalveluihin. Yritykset pyrkivät rajoittamaan nettikäyttöä myös tietoturvasyistä. Syy voi olla todellinen tai pelkkä tekosyy.

Viime syksynä nousi kohu kun selvisi, ettei nettiä valvomaan tarkoitettu poliisi päässyt Youtubeen. Sen käyttö oli ”tietoturvasyistä” estetty. Monet yritykset estävät pääsyn Youtubeen, Facebookiin, viihdesivuille tai webmail-palveluihin. Joissakin estetään myös sähköpostin lähettäminen tiettyihin osoitteisiin.

Teknisissä estoissa ei ole mitään laitonta. Työnantaja ei saa kuitenkaan selvittää, kuka on pyrkinyt kiellettyihin osoitteisiin. Estot eivät liioin saa olla salaisia, vaan niistä on tiedotettava avoimesti koko henkilökunnalle. Se, että estot on yleensä helppo kiertää, on sitten ihan toinen juttu.

Entäs koulujen tarjoamat yhteydet? Niiden nyt ainakin pitäisi olla vapaita, kun mikään työnantaja ei pääse sanelemaan rajoituksia.

Vuosi sitten Teknillinen korkeakoulu sulki opiskelijan tunnuksen, koska tämä oli peilannut lapsipornosuodatusta arvostelleen sivuston kotihakemistoonsa. Tapaus aiheutti ymmärrettävästi närää opiskelijoiden keskuudessa. Mikä oikeus yliopistolla on poistaa opiskelijan kotisivut ja rajoittaa sananvapautta?

Sananvapauteen puuttumista olisi, jos koulu kieltäisi opiskelijalta viestinnän koulun ulkopuolella. Koulussa nettiyhteyden käyttöä koskevat koulun omat säännöt.

TKK:n tapauksessa ohje löytyy kaikille avoimelta www-sivulta googlaamalla. Sen mukaan myös yliopiston tarjoama nettiyhteys on työväline, joka on tarkoitettu opiskeluun tai opetukseen liittyvien asioiden hoitamiseen.

Vähäinen henkilökohtainen käyttö sallitaan, kunhan se ei haittaa verkon toimintaa eikä ole ristiriidassa muiden ohjeiden kanssa. Kaupallinen ja poliittinen toiminta on – yliopistovaaleja lukuun ottamatta – kiellettyä.

Rajanveto sallitun ja kielletyn toiminnan välillä voi olla hankalaa, mutta koululla on silti kaikki valta päättää asiasta. Sananvapaus on perusoikeus, netti ei.

Jos haluaa täysin vapaan nettiyhteyden, on etsittävä avoimen kaupunkiverkon wlan-tukiasema. Sen käyttäjän ei tarvitse sitoutua mihinkään. Toisaalta juuri siksi näissä yhteyksissä on usein teknisiä estoja, jotka rajoittavat esimerkiksi sähköpostin lähettämistä.

Aika lähelle pääsee ostamalla kotiyhteyden suoraan operaattorilta. Sekään ei ole täysin vapaa, sillä asiakassopimuksessa tilaaja sitoutuu joihinkin sääntöihin.

Esimerkiksi yhteyden jälleenmyynti ja muita häiritsevä käyttö on kielletty.

Rajoituksia ei ole keksitty pelkästään käyttäjien kiusaksi vaan siksi, että laki velvoittaa yhteisötilaajat huolehtimaan verkkonsa tietoturvasta.

Haittaohjelmat, roskaposti, zombi-koneet ja tietomurrot työllistävät ylläpitoa ja pakottavat heidät tasapainoilemaan lain ja ongelmien välillä.

Yrittäkäämme tehdä heidän elämänsä hieman helpommaksi ohjeita noudattamalla.

<takaisin