Tietokone-lehti 8/2009

Älä ota sitä vakavasti

Herjauksia, uhkauksia, rasismiaa – tätä kaikkea löytyy netistä enemmän kuin kotitarpeiksi. Kunnianloukkauksista ja rasistisista kirjoituksista on tuomittu oikeudessa jopa vankeusrangaistuksia.

Poliitikot vaativat koko ajan toimia nettikirjoittelun hillitsemiseksi. Blogeille on vaadittu laatuluokitusta, kirjoittajille pakkoa esiintyä omalla nimellään, keskustelualueiden ylläpitäjille päätoimittajan vastuuta ja niin edelleen.

Onko käsissä todellinen ongelma? Vai onko media itse tehnyt siitä ongelman?

Nettikeskusteluja seuraava huomaa nopeasti, miten tietyt nimimerkit pommittavat älyttömillä viesteillään foorumeita yöstä toiseen. Kirjoittajien aika ja energia tuntuu loppumattomalta, aivan kuin heillä ei muuta elämää olisikaan.

Luultavasti ei olekaan. Osa kirjoittajista on henkisesti sairaita, joiden oikea paikka olisi laitoksessa. Erinäisistä syistä heidät on passitettu tavalliseen yhteiskuntaan. Valitettavasti nettiin ei vaadita terveystarkistusta, vaan sinne pääsee kuka tahansa.

Jos avohoitopotilas julistaa sanomaansa torilla, ohikulkijat kääntävät päänsä pois eivätkä kiinnitä häneen mitään huomiota. Jokainen tietää, ettei hullun kanssa kannata väitellä.

Pahimmassa tapauksessa poliisi korjaa häirikön talteen tai palauttaa hänet laitokseen. Case closed.

Mutta jos samaa viestiä julistetaan blogissa tai sitä varten perustetaan uusi Facebook-ryhmä, media kiinnostuu heti asiasta. "Suomen vapautusarmeija uhkasi tappaa ministerin". "Hakataan XXX heteroksi".

Miksi media ylipäätänsä uutisoi päättömiä nettikirjoituksia? Kyllä maailmaan hörhöjä mahtuu. Julkisuus vain yllyttää heitä jatkamaan. Ne, jotka ovat oikeasti vaarallisia yhteiskunnalle tai muille kansalaisille, eivät yleensä pidä melua itsestään.

Pahinta avohoitopotilaissa on se, että nykyisellään kaikki saavat kärsiä heidän vuokseen. Hieman vastaava tilanne vallitsee liikenneturvallisuudessa.

Joka kesä saamme lukea uutisia nuorista, joiden järjetön kaahailu päättyy traagisin seurauksin. Lähes kolmasosa kaikista kolarikuljettajista on humalassa. Monet "onnettomuudet" ovat todellisuudessa itsemurhia. Moniongelmaiset kuljettajat eivät piittaa itsestään tai muista.

Onnettomuustilastoja käytetään sitten perusteluna nopeusvalvonnan lisäämiselle ja nollatoleranssin laajentamiselle, vaikka todellinen ongelma on ihan muualla. Tahallinen kolari on autolla tehty itsemurha, ei liikenneonnettomuus.

Tässä vaiheessa lienee syytä pyytää anteeksi kaikilta oikeilta mielenterveyspotilailta. Tarkoitukseni ei ole leimata ketään, vaan käytän sanaa kuvainnollisessa merkityksessä.

Kaikki netissä mesoavat eivät ole hulluja. Tiedän eräänkin akateemisesti koulutetun, keski-iän ylittäneen oman alansa asiantuntijan, jota voisi blogin perusteella kuvitella korkeintaan murrosikäiseksi.

Rasistiset ja alatyyliset kirjoitukset ovat hänen omasta mielestään vain osoitus erikoisesta huumorintajusta. Lukijoista harva lienee samaa mieltä.

Moni "normaali" kirjoittaja tehtailee viestejä humalassa yön pimeydessä. Aamulla heitä itseäkin hävettää, mitä on tullut tehtyä. Onneksi oma nimi ei sentään jäänyt näkyviin. Alkoholi ja netti eivät sovi yhteen. Jos otat, älä surffaa. Muuten kaikki saavat kärsiä.

Nettikirjoittelun valvontaa halutaan lisätä varsinkin nuorten suojelemiseksi. Heidän mielipiteensä vaikkapa rasismista tai seksuaalivähemmistöistä ovat vasta muotoutumassa ja siten vaikutukselle alttiita.

En jaksa uskoa, että pelkät nettikirjoitukset tekisivät kenestäkään rasistia. Päinvastoin, tutkimusten mukaan nuorten medialukutaito on erinomainen. Nettiajan nuoret osaavat suhtautua ääliömäisiin kirjoituksiin vanhempiaan paremmin.

Nykyään on vallalla periaate, jonka mukaan nettimaailmassa pitää vallita samat säännöt kuin reaalimaailmassa. Se, mikä on kiellettyä muualla, on kiellettyä myös netissä – ja päinvastoin.

Kymmenen vuotta sitten nettikäyttäjät itse ajoivat periaatetta ja pitivät sitä saavutettuna voittona.

Ehkä asiaa pitäisi harkita uudelleen. Ehkä netti sittenkin vaatisi erillistä sääntelyä. Virtuaalinen, globaali tietoverkko eroaa niin monissa kohdissa oikeasta maailmasta, että samojen sääntöjen soveltaminen on lopulta mahdotonta.

Tyhmiä kirjoituksia lukiessa kannattaa muistaa vanhan mainoksen slogan: älä ota sitä vakavasti.

<takaisin