Tietokone-lehti 10/2009

Web-demokratia

Eksyin lokakuun alussa Hymy-lehden www-sivulle. Siellä komeili uutinen: "Peräti 62,5 prosenttia Hymyn lukijoista on sitä mieltä, että pääministeri Matti Vanhasen olisi tullut tehdä johtopäätöksensä kohujen takia ja erota."

Tuloksella, joka oli saatu kysymällä asiaa lehden verkkosivulla, ei ollut mitään uskottavuutta. Käsittääkseni tyypillinen Hymy-lehden lukija on keski-iän ylittänyt henkilö eikä liiemmin surffaile netissä. Nettivastaajat eivät siten edustaneet paperilehden lukijoita. Hymyn ei silti tarvitse hävetä. Kaikki mediat esittävät sivuillaan kyselyitä ja julkaisevat niiden tulokset muka uutisina.

Todennäköisesti ensimmäisen sähköisen mielipidekyselyn järjesti MTV3:n Aamu-TV 12. helmikuuta vuonna 1990. Pikaparlamentti-nimisessä osuudessa katsojat saivat soittaa modeemilla Telesampoon ja valita sen jälkeen yhden annetuista vastausvaihtoehdoista. Uutta oli se, että tulos saatiin selville heti ja voitiin käsitellä saman aamun ohjelmassa.

Valitettavasti katsojat eivät olleet yhtä edistyneitä. Modeemit olivat harvinaisia, ja vielä harvempi sellaisen omistajista oli kotona maanantaiaamuna kahdeksalta, jolloin kysely järjestettiin.

Kevään aikana Pikaparlamentissa kysyttiin kaikkea mahdollista ydinvoimasta pakkoruotsiin. Eniten kiinnosti kysymys Saksan yhdistymisestä – siihen osallistui 292 soittajaa. Luvut olivat niin alhaisia, että aluksi juontajatkin ihmettelivät, oliko tekniikassa jotain vikaa. Ei ollut. Aamu-TV vain oli aikaansa edellä. Syksyllä kyselyyn pystyi osallistumaan myös puhelinsoitolla, ja myöhemmin modeemivaihtoehto jätettiin kokonaan pois.

Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin surffaaja törmää erilaisiin äänestyksiin monta kertaa päivässä. Niissä voi olla tuhansia osallistujia, mutta ovatko tulokset silti yhtään luotettavampia?

Kyselyt eivät vieläkään täytä mitään luotettavan mittauksen kriteereistä. Kyselyissä ei ole otantaa. Vastaajia ei pyritä keräämään niin, että he edustaisivat koko kansaa tai edes kyseisen median tyypillistä käyttäjää. Koska vastaaminen on täysin oma-aloitteisuuden varassa, tuloksissa korostuu äänekkäiden nettiaktiivien mielipide.

Tuloksia on helppo vääristää, sillä sama henkilö voi äänestää monta kertaa. Tätä pyritään estämään eri tekniikoilla, mutta ne eivät ole aukottomia. Jos äänestäneitä on vain tuhat, muutama aktiivinen henkilö pystyy vääntämään tuloksen haluamaansa suuntaan.

Tulos esitetään www-sivulla äänestyksen ollessa vielä käynnissä. On siis helppo nähdä, mihin suuntaan tulos on kallistumassa ja miten paljon haamuääniä vielä tarvitaan halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Kaiken kukkuraksi kyselyn järjestäjä varaa itselleen oikeuden keskeyttää mittaus, jos tulokset eivät miellytä.

Huhtikuussa 2004 Ilta-Sanomat järjesti kyselyn otsikolla "Oletko tyytyväinen Tarja Halosen toimintaan presidenttinä?". Iltaan mennessä äänestäneitä oli 19 329, ja ei-äänet johtivat prosentein 57–43.

Seuraavan päivän lehdessä kyselystä julkaistiin kuitenkin tulos, jossa äänestäneitä oli 10 457 ja tulos Halosen eduksi 34–66. Toimitus oli katkaissut kyselyn kello 17.30 kohdalla, koska se epäili netin keskustelupalstalla tapahtunutta ei-äänestäjien masinointia. Sitä, että lähes puolet äänistä oli jätetty huomiotta, ei mainittu lehdessä.

Vastaava tapaus sattui tämän vuoden helmikuussa Ylen Tampereen radion sivulla. Siellä kysyttiin, mistä muukalaisviha johtuu. Tunti kyselyn alkamisen jälkeen vaihtoehto "huonoista kokemuksista" poistettiin, koska peräti 81 prosenttia vastaajista oli valinnut sen.

Molemmissa tapauksissa toimitukset olivat luultavasti oikeassa. Jos jo muutama aktiivinen henkilö pystyy vääristämään tulosta, mitä saakaan aikaan provosointi suositulla keskustelupalstalla? Hyvä puoli on siinä, ettei kukaan ota nettikyselyitä vakavasti. Eihän?

Kyselyt ovat kuitenkin osa laajempaa kokonaisuutta. Netti ja sosiaalinen media ovat antaneet näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa ihmisille, jotka hallitsevat uuden tekniikan ja ovat siinä aktiivisia. Yleensä tämä tarkoittaa nuoria ja koulutettuja.

He saavat äänensä kuulumaan vahvasti maan sisällä, mutta etenkin sen ulkopuolella. Syntyy mielikuva, että esimerkiksi Iranissa ja Kiinassa kaikki haluavat länsimaista kehitystä. Todellisuus on jotain muuta. Kansan hiljainen enemmistö on vaiti, vaikka juuri he määräävät todellisen kehityksen suunnan.

Meillä Suomessa pääministeri Vanhanen ei eronnut. Web-demokratia on näkyvää, mutta se ei vielä päätä asioista – onneksi.

<takaisin