Tietokone-lehti 2/2010

Nettietsivistä, päivää

"Internet on yksityisetsivän paras ystävä", sanoo Steven Rambam, suuren amerikkalaisen etsivätoimiston perustaja. Hän kouluttaa poliiseja etsimään henkilötietoja nettipalveluista ja kiertää puhumassa tietosuojasta myös it-alan tapahtumissa.

Rambam sanoo pystyvänsä selvittämään kenen tahansa puhelinnumeron, henkilötunnuksen, osoitteen, syntymäajan, sukupuolen, ajokortin numeron ja rikosrekisterin puolessa minuutissa. Viidessä minuutissa selviävät omistukset, perhesuhteet, lakiasiat, työhistoria ja niin edelleen. Muutaman tunnin työn jälkeen koossa on täydellinen läpileikkaus ihmisestä. Ja kaikki tämä käyttäen laillisia menetelmiä ja julkisia tietokantoja.

Henkilön valokuva on mielenkiintoinen yksityiskohta. Ennen nettiaikaa seurattavan henkilön kuvan hankkiminen oli yksityisetsiville ongelma. Ei ole enää. Ihmiset suorastaan tyrkyttävät valokuviaan sosiaalisen median verkkopalveluissa. Etsivät kiittävät.

Jos on nuorena katsellut tv-sarjoja ja haaveillut salapoliisin urasta, nyt sen toteuttaminen on helppoa. Tarvitaan vain netti, hakukone ja aimo annos kärsivällisyyttä. Yhdessä nettietsivien joukko saa aikaan vaikuttavia tuloksia. Ensimmäinen iso keissi oli Myyrmannin pommi lokakuussa 2002. Nettietsivät tiesivät tekijän jo vuorokautta ennen kuin poliisi kertoi nimen julkisuuteen.

Toinen merkittävä tapaus oli valelaskuhuijaus. Tekijän nimi, valokuva ja kuvaus hämärästä liiketoiminnasta löytyivät netistä jo paljon ennen kuin tekijä jäi Tallinnassa kiinni murhasta.

Eniten julkisuutta nettietsivät saivat paljastaessaan Wincapitan. Pyramidi voisi vieläkin olla pystyssä, ellei netin keskustelupalstalla olisi ryhdytty penkomaan toiminnan taustoja. Vasta se sai perinteisen median kiinnostumaan klubista. Kun maa alkoi polttaa jalkojen alla, tekijät sulkivat sivunsa ja katosivat. On tapana varoittaa ihmisiä nettihuijausten riskeistä. Yhtä hyvin huijareita voisi varoittaa nettietsivien riskeistä.

Sekä Jokelan että Kauhajoen kouluammuskeluissa nettietsivät olivat taas keskeisessä roolissa. Ampujat olivat nuoria nettikäyttäjiä, joten heiltä jäi paljon aineistoa pengottavaksi. Poliisi itse ei Youtubeen edes päässyt, koska sen käyttö oli niin sanotuista tietoturvasyistä estetty.

Sellon ampumistapaus viime vuoden lopulla oli tyystin erilainen, sillä netin viidakkorumpu kumisi tapahtumien jälkeen tyhjyyttään. Kaikesta päätellen Shkupolli ei ollut nettikäyttäjä. Tietoja odottavat kansalaiset olivat uutislähetysten ja poliisin tiedotuksen varassa. Kun jotain traagista tapahtuu kokonaan netin ulkopuolella, poliisilla ja perinteisellä medialla on yhä etulyöntiasema.

Nettietsivien ja virkavallan yhteistyön kehittäminen hyödyttäisi kaikkia. Nykyisellään poliisi käyttää nettiä lähinnä tiedottamiseen. Www-sivut ovat informatiiviset ja hyvät. Trendikkäästi poliisi on myös Facebookissa. Instituutiolle antavat kasvot neljä poliisia, jotka esiintyvät netissä omilla nimillään ja kuvillaan. Varsinaisia nettipalveluita on kuitenkin vähän. Rikosilmoituksen voi jättää netissä, mutta ei juuri muuta.

Miksei nettiin voisi laittaa vaikka tietoja varastetuista autoista? Miksei netissä voisi olla tietoa tutkinnan alla olevista rikoksista, jos vaikka joku nettietsivä tietäisi aiheesta lisää? Vain kerran olen nähnyt poliisin Suomi24-palstalle jättämän viestin, jossa etsittiin raiskauksen silminnäkijöitä.

Poliisi voisi myös varoittaa nettihuutokauppojen huijareista. Härskeimpien kaverien toiminta on järjestelmällistä ja röyhkeää. Heidän nimensä, nimimerkkinsä ja puhelinnumeronsa tiedetään. Varoituksia löytyy kuitenkin vain harrastajien omilta foorumeilta, kuten Digicamera.netistä. Siellä ylläpito katsoi aiheelliseksi varoittaa myyntipalstan käyttäjiä valeostajasta, jonka kuva vielä tarkentui muiden kokemusten perusteella.

Ja missä on rekisteri varastetusta tavarasta? Poliisin sivuilla voisi olla tietokanta, josta löytyisivät varastetuksi ilmoitettujen laitteiden tiedot sarjanumeroineen ja mahdollisine kuvineen. Nettietsivät voisivat auttaa omaisuuden takaisin saamisessa, ja käytetyn tavaran ostaja voisi varmistaa, ettei ole vahingossa ostamassa varkaalta.

<takaisin