Tietokone-lehti 4/2010

Olemmeko jälkeenjääneitä?

Suomalaisen tietoyhteiskunnan pahin painajainen on se, että sijoitumme huonosti seuraavassa kansainvälisessä vertailussa. Viime vuonna pelko kouraisi todella syvältä. Marraskuussa EVAn raportti kertoi, että Suomi oli pudonnut kansainvälisessä tilastossa Mongolian tasolle.

Onko syytä soittaa kuolinkelloja suomalaiselle tietoyhteiskunnalle? Vai kertooko tilastoihin tuijottaminen pikemminkin meistä itsestämme?

Kymmenen vuotta sitten kaikki oli vielä hyvin. Suomi oli mobiilialan edelläkävijä, jonka saavutuksia ulkomaiset toimittajat tulivat katsomaan. Kansainväliset lehdet kirjoittivat ihmeellisestä maasta, jossa oli eniten nettikäyttäjiä asukaslukuun suhteutettuna ja jossa koululaisillakin oli oma matkapuhelin.

Sitten kaikki romahti. Eurooppalaiset teleoperaattorit maksoivat itsensä kipeiksi 3g-luvista, ja kehityksen painopiste siirtyi Japaniin. Toimittajat seurasivat perässä.

Nyt Japani on jäänyt kakkoseksi ja paalupaikalle on noussut Yhdysvallat. Tekniikka on japanilaisten leipälaji, mutta amerikkalaiset osaavat palvelut. Iphone on huono puhelin, mutta muutoin mahtava menestys.

Vielä vuosituhannen vaihteessa Yhdysvallat oli mobiilialan takapajula. Jenkit käyttivät sitkeästi lankapuhelimia, koska matkapuheluihin vastaaminen oli kallista. Soittoäänet ja tekstiviestit olivat täysin tuntemattomia.

Amerikkalaiset eivät olleet yhtään huolissaan omasta jälkeenjääneisyydestään. Toisin on Suomessa: olemme turhankin kiinnostuneita siitä, mitä muut meistä ajattelevat.

EVAn raportti pelotteli lukijoita tiedolla, jonka mukaan Suomi on e-demokratian hyödyntämisessä jaetulla 43. sijalla yhdessä Mongolian kanssa. Tämähän on hirveää!

Luku on peräisin YK:n e-participation index 2008 -tutkimuksesta. Tilaston ykköspaikalla on Yhdysvallat, sen jälkeen tulevat Korea, Tanska ja Ranska. Parhaiden 35 maan joukossa on sellaisia tunnettuja tietoyhteiskuntia kuin Ukraina, Kiina, Kolumbia, Mosambik ja Bolivia.

Hätävalhe, valhe, emävalhe, tilasto. Tulokset riippuvat täysin siitä, mitä halutaan mitata. Esimerkiksi infrastruktuuria mittaavassa tilastossa Suomi menestyy huonosti, koska yhtenä kriteerinä on lankapuhelinten määrä 100 asukasta kohti. Onko Suomen infrastruktuuri huono, koska lankapuhelimia on niin vähän? Ei tietenkään. Vinojen mittarien vuoksi ei kannata menettää yöuniaan.

EVAn raportti käsitteli vain julkishallinnon sähköisiä palveluita. Totta on, että juuri sillä sektorilla Suomella on paljon parantamisen varaa. Sähköinen henkilökortti möhlittiin raskaasti, ja verkkopalvelujen kehittäminen on hajallaan eri organisaatioissa. Jopa toimisto-ohjelmissa ja tiedostomuodoissa ministeriöt ovat päätyneet eri ratkaisuihin. Tämä ei ole tilastoharha, vaan surullinen totuus.

Yritysten tietoyhteiskuntavalmiudet ovat huomattavasti paremmat. Lainsäädäntö on järkevä ja hyvin ajan tasalla. Suomi on netin turvallisin maa – hieno saavutus sekin.

Myös laajakaistayhteydet ovat yleistyneet Suomessa hyvin. On aivan turha kilpailla siitä, missä maassa on nopeimmat linjat. Paljon tärkeämpää on, että yhteydet ovat kohtuuhintaisia, operaattorien asiakaspalvelu toimii ja netissä on muitakin palveluita kuin p2p-piraattiverkot.

Suomi ei enää ole ykkönen, mutta miksi olisikaan? Suomen nousu hetkeksi parrasvaloihin johtui Nokiaa kohdanneesta lottovoitosta: yhtiö oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Todellista tuuria oli siinäkin, ettei Nokia saanut aikoinaan myytyä matkapuhelinbisnestään Ericssonille, vaikka sitäkin yritettiin.

Osa kunniasta kuuluu presidentti Ahtisaarelle, joka oli aidosti kiinnostunut ict-alasta. Samaa ei voi sanoa nykyisestä presidentistä, jolle internet ja muu tekniikka tuntuu jääneen täysin vieraaksi. Tällaisen presidentin maa ei korkeampaa sijoitusta ansaitsekaan.

Miksi ylipäätänsä pyrkiä ykköseksi? Edelläkävijän osa ei ole helppo. Todellisen hyödyn keräävät hitaammin perässä tulevat. Valtion päätöksellä Suomi siirtyi ensimmäisenä täysin digitaalisiin tv-lähetyksiin. Sen piti tuoda kansainvälistä huomiota ja edistää alan liiketoimintaa Suomessa. Tilastoykkösen asema saavutettiin – mutta se ei paljoa lohduttanut, koska kaikki muu meni pieleen.

<takaisin