Tietokone-lehti 10/2010

Kaikki, mikä toimii, on töissä kielletty

Tuttuni on töissä suuressa suomalaisessa konsernissa, jonka tietohallinto on hoitanut tehtävänsä nykyoppien mukaisesti. Työasemat on vakioitu ja niissä on tarkkaan säädetty Windows-ympäristö. Tietoturvan varmistamiseksi kaikki on suojattu moninkertaisilla pin-koodeilla ja salasanoilla.

Tuttuni on erittäin tyytymätön. Koneen käynnistyminen aamulla kestää lähes kahvitauon verran, sillä keskitetty hallinta lataa kaiken ruuhkaisilta palvelimilta ja pakollinen virustarkistus syö koneen tehot.

Vakioidun ympäristön mukana koneille asentuu turhia ohjelmia ja vääriä ajureita, samalla kun tärkeitä päivityksiä joutuu odottamaan. Päällekkäisten ohjelmien vuoksi Windows kaatuu usein kesken työpäivän, mitä koti-Windows ei tee koskaan.

Tuki on ulkoistettu ja sinne saa soittaa vain hätätapauksissa. Turhaa se onkin, sillä eivät asiat puhelimessa ratkea. Hyvässä lykyssä joku tulee katsomaan tilannetta paikan päälle, mutta siihen kuluu useita työpäiviä, ja silloin tilanne on jo ohi. Ole tässä nyt sitten tuottava tietotyöläinen!

Tuttuni on hyvin perillä tietotekniikan mahdollisuuksista. Kotona hän käyttää Gmailia, joka ei ole koskaan jumissa. Hän tallentaa työtiedostoja Google Docsiin ja jakaa valokuvia koko suvulle Picasan kautta. Puhelimeksi hän hankki äskettäin iPhonen. Sillä nettipalvelut aukeavat sujuvasti ja oman sähköpostin voi lukea yhtä hyvin mökiltä kuin ulkomailta.

Tuttuni tietää, että tekniikka sujuvaan työntekoon olisi olemassa. Hän kiteytti tuntemuksensa osuvasti: Kaikki, mikä oikeasti toimii, on töissä kielletty.

Perusongelma on siinä, että yritysten tietojärjestelmät ovat 1990-luvun tekniikkaa. Ne eivät täytä 2010-luvun työelämän vaatimuksia. Tietojärjestelmät on rakennettu ajatukselle, että työtä tehdään omalla työasemalla yrityksen tiloissa. Eri osastojen työntekijät työstävät dokumentteja yhdessä ja kaikkea voidaan hallita keskitetysti. Tietoturva on niin tärkeää, että tiedon suojaaminen ajaa it-kehittämisen edelle.

Tämän päivän työympäristö vaatisi aivan muuta. Nopeiden nettiyhteyksien ansiosta työntekijät voisivat tehdä etätyötä kotoaan. Matkapuhelimilla tietoa voisi käyttää reaaliaikaisesti työmatkalla ja asiakkaan luota.

Organisaatiorajat ovat murtuneet. Samoja dokumentteja työstävät henkilöt, jotka ovat töissä eri yrityksissä. Yhteistyökumppanit, alihankkijat, asiakkaat ja jopa viranomaiset muodostavat virtuaalisia tiimejä, jotka työskentelevät yhdessä projektikohtaisesti. Tietoa haetaan netistä, julkaistaan siellä sekä jaetaan sosiaalisen median välineillä. Suojaamisen sijaan pyritään tiedon levittämiseen.

Tietohallinnon tyly asenne on sinänsä ymmärrettävä. Omistajat vaativat kustannussäästöjä, ja mitä vähemmän poikkeamia, sitä helpompi kaikkea on hallita. Jos luottamuksellisia tietoja vuotaa julkisuuteen tai kilpailijalle, tietohallinto vastaa tapahtuneesta tarvittaessa vaikka oikeudessa. Pilvipalvelut ovat helppokäyttöisiä ja mukavia juuri siksi, ettei niissä tarvitse välittää tietoturvasta. Kunhan vain salasana on oikein, kaikkialta pääsee kaikkeen.

Tietohallinnolla on kaksi vaihtoehtoa. Helpoin tie on lisätä kontrollia, kieltää yhä lisää toimivia nettipalveluita ja sulkea palomuurin viimeisetkin reiät. Toinen tie on kehittää omia järjestelmiä niin, että ne pystyvät kilpailemaan paremmin nettipalvelujen kanssa.

Käyttäjät eivät enää ole it-ummikoita, kuten 90-luvulla. Jos mitään ei tapahdu, he ottavat asiat omiin käsiinsä. Tehokkaita ja toimivia palveluita käytetään vaikka salaa. Ei ole kenenkään etu, jos työntekijät joutuvat rikkomaan ohjeita saadakseen työnsä tehtyä, tai että tietoturva muuttuu yrityksen sisäiseksi rosvo ja poliisi -leikiksi.

Tuttuni keksi viimein ratkaisun ongelmiinsa. Hän osti halvan 3g-miniläppärin ja käyttää sitä työpöydällä firman virallisen työaseman vierellä. Koska miniläppäri ei ole yrityksen verkossa, se on kaiken hallinnan ulkopuolella ja siinä voi vihdoin käyttää kaikkea, mikä todella toimii. Ainoa pelko on, milloin tietohallinto keksii kieltää omien tietokoneiden tuomisen työpaikalle.

<takaisin