Tietokone-lehti 11/2010

Pikkuveljen matkapuhelin

Haittaohjelmien leviämistä matkapuhelimiin on pelätty jo pitkään. Kauhuskenaario on, että älypuhelimissa alkaa liikkua viruksia, jotka tuottavat uhreille suuren puhelinlaskun ja tukkivat ylikuormituksella koko puhelinverkon.

Toistaiseksi näin ei ole käynyt. Mobiilitekniikan suojaukset ja markkinoiden pirstoutuneisuus ovat riittäneet turvaamaan käyttäjän. Vähemmälle huomiolle on jäänyt toisenlainen uhka: matkapuhelin on kuin tehty urkintaa varten. Ja pikkuveljet ovat jo heränneet.

Teleoperaattori tietää jokaisen asiakkaansa puhelimen sijainnin ja tallentaa tiedot sillä tehdyistä soitoista, lähetetyistä tekstiviesteistä ja siirretyn datan määrästä. Tiedot tarvitaan laskutusta varten. Koska tiedot ovat luottamuksellisia, laki asettaa operaattorille korostetun vastuun niiden suojaamisesta.

Internetin tulo matkapuhelimiin on avaamassa samat tiedot uusille tahoille, mutta ilman vastaavaa valvontaa tai oikeudellista suojaa. Ulkomaiset mobiilipalvelut pystyvät keräämään tiedot salaa ja lupia kyselemättä.

Teleoperaattorilla on varaa toimia oikein, koska asiakkaat maksavat sen palveluista. Mobiilipalvelut ovat usein ilmaisia, joten niiden on hankittava tulonsa jostain muualta. Houkutus tietojen väärinkäyttöön on suuri.

Kaikkien tuntemien Googlen ja Facebookin selän takana piilottelee joukko uusia, vähemmän tunnettuja yrittäjiä, joita tietomme kiinnostavat. Yhden isoveljen sijaan älypuhelimeen on pyrkimässä lauma uteliaita pikkuveljiä.

Jo pari vuotta on tiedetty, että iPhone-puhelimet lähettävät sijaintinsa Applelle 12 tunnin välein, jos käyttäjä hyödyntää paikkatietopalveluita. Apple itse ei ole liiemmin pitänyt ääntä urkinnastaan, mutta ei ole sitä kiistänytkään. Sen mielestä tiedoista saatava kollektiivinen hyöty on yksityisyydensuojaa tärkeämpää.

Muodikkaissa sosiaalisen median palveluissa henkilötiedot ovat kaiken a ja o. Ne ovat polttoainetta, joilla palvelut toimivat. Kaikki tiedot, joita käyttäjät kirjoittavat puhelimiinsa tai palveluihin, saattavat päätyä muuhunkin käyttöön.

Hiljattain uutisoitiin, että iPhone-sovellusten tekijät voivat tunnistaa jokaisen puhelimen sen udid-numeron perusteella. Toisessa tapauksessa puolet tutkituista Android-sovelluksista jakoi kaikessa hiljaisuudessa käyttäjän paikkatiedon mainostajille. Osa teki näin, vaikka sovellusta ei edes käytetty. Tietojen mukana siirrettiin myös puhelinnumeroita, sim-korttien sarjanumeroita ja imei-koodeja.

Tällä hetkellä mobiilikäyttäjän tietoturvauhka ei olekaan viruksissa vaan sovellusten ja palvelujen suorittamassa urkinnassa.

Pirullista kyllä, mobiilipalveluista saatava hyöty on sitä suurempi, mitä enemmän tietoja itsestämme niihin luovutamme. Vaikka tietojen antamisen voi lopettaa, kuka haluaa tehdä niin? On näppärää, että puhelin osaa näyttää automaattisesti oman paikkakunnan sääennusteen ja varoittaa ajoissa lähestyvästä ruuhkasta maantiellä. Myös kohdistettu markkinointi voidaan nähdä asiakkaan etuna.

Moni pitää tietosuojalla pelottelua turhana vauhkoiluna. Eikö ole vain hyvä, että Google ja Facebook tuntevat meidät mahdollisimman hyvin? Silloin ne osaavat palvella meitä paremmin ja pystyvät näyttämään vain meitä kiinnostavia mainoksia.

Matkapuhelin on henkilökohtaisin kaikista laitteista. Se tietää paremmin kuin kukaan toinen, kenen kanssa viestimme, missä liikumme ja millainen on päivärytmimme. Tulevaisuuden puhelin tietää jopa terveytemme, koska se mittaa verenpaineen, pulssin ja ruumiinlämmön.

Haluatko todella antaa nämä tiedot tuntemattomille start-up-yrityksille toisella puolella maapalloa? Luotatko todella siihen, että aiempi ostohistoriasi auttaa ennustamaan, mitä haluat tulevaisuudessa?

Mobiilipalvelut haluavat henkilökohtaiset tietosi. Niiden tuottajana on kaupallinen yritys, jonka perimmäisenä haaveena ei ole palvella mahdollisimman hyvin tuntematonta suomalaista käyttäjää vaan tuottaa rahaa omistajilleen. Kuitenkin palvelut ovat maksuttomia.

Laske itse yhteen yksi plus yksi. Minun iPhoneni antoi jo tuloksen 2,0.

<takaisin