Tietokone-lehti 1/2011

Kirja muuttaa pilveen

Kirjan käyttöliittymä ei ole muuttunut kolmeensataan vuoteen. Ainoa uudistus on ollut väripainatuksen keksiminen. Kirjan toimivuutta on tapana kehua, mutta kyse on vain tottumuksesta. Jos kirja keksittäisiin nyt, sen käytettävyys saisi haukut kaikissa testeissä. Puutelista on pitkä.

Pehmeäkantinen kirja ei pysy auki. Jos irrottaa otteensa tai kirja pääsee putoamaan, oikea kohta häviää. Samasta syystä kirjaa on vaikea lukea tuulisessa säässä, koska sivut tahtovat kääntyillä itsestään. Lukukertojen välillä oikea kohta pitää merkitä ulkoisella apuvälineellä, kuten kirjanmerkillä.

Kirjan tekstikoko on kiinteä eikä jousta lukijan mukaan. Ikääntyneen mielestä teksti on liian pientä, joten on hankittava lasit. Yöllä luettaessa tarvitaan ulkoinen valonlähde. Tallennuskapasiteetti on vaatimaton, sillä kansien väliin mahtuu vain yksi teos. Sisältö on staattista, eikä edes painovirheitä voi korjata jälkikäteen.

Arvio käytettävyydestä: yksi tähti.

Kirja on myös epätaloudellinen, sillä niiden säilyttäminen kotona vie paljon tilaa. Tässä suhteessa kulttuuri on tullut avuksi ja tehnyt välttämättömyydestä hyveen: on hienoa, mitä enemmän kalliita neliöitä kirjat kuluttavat.

Musiikkia on myyty tallenteina vasta sadan vuoden ajan, videosisältöjä 30 vuotta. Kirjaan verrattuna molemmat ovat uusia tulokkaita, mutta silti niiden jakelutapa on mullistunut jo moneen kertaan.

Matka savikiekoista lp-levyn ja c-kasetin kautta mp3-tiedostoihin on pitkä. On loogista, että myös kirja kohtaa samanlaisen muutoksen. Se ei tietenkään merkitse paperikirjan häviämistä,eiväthän cd-levytkään ole hävinneet kaupoista vaikka nettikauppa on yhä yleisempää.

Sähköinen kirja nousee paperiversion rinnalle ja tarjoaa niin paljon uusia mahdollisuuksia, että olisi typerää jättää ne käyttämättä. Sähköiset kirjat laajentavat lukuharrastusta ja ovat lopulta myös tekijöiden etu.

Moni kirjailija vastustaa tänään e-kirjoja yhtä pontevasti kuin he vastustivat 20 vuotta sitten tekstinkäsittelyä. Tuolloin uskottiin, että ainoa oikea tapa tehdä kirja on naputella se koneella paperille.

Kirjan syntyprosessin alku on jo mullistunut. Nyt on aika muuttaa myös loppupää.

E-kirja mahdollistaa uudenlaisia lukuelämyksiä. Otetaan esimerkiksi jännittävä dekkari: paperikirjassa on paha käytettävyysongelma, sillä sen fyysinen olemus paljastaa väistämättä tietoja juonesta. Kun jäljellä olevien sivujen määrä vähenee, lukija tietää loppuratkaisun olevan lähellä.

E-kirja on paljon yllätyksellisempi, sillä jäljellä olevien sivujen määrä selviää vain erikseen katsomalla. Lukija ei tiedä, riittääkö tapahtumia vielä 20 vai 200 sivun verran.

Lukemisen uusi ulottuvuus on yhteisöllisyys. Kirja voidaan tehdä niin, että lukija näkee joka sivulla muiden lukijoiden jättämät muistiinpanot, korjaukset ja mielipiteet. Asiavirheitä voidaan korjata kuin Wikipediassa ikään.

Juonen käänteitä voidaan kommentoida ja arvostella niin, että kirjasta tulee oma sosiaalinen mediansa. Aina hienompaa, jos kirjailija itse osallistuu prosessiin.

E-kirjojen lukulaitteet ovat vasta kehityksensä alussa. Todennäköisesti niiden rinnalle nousee pian jo seuraava tekniikka: pilvikirja. Miksi kuljettaa tiedostoja lukulaitteessa, kun samat kirjat voi saada suoraan pilvestä? Spotify soittaa haluttua musiikkia ilman tiedostojen lataamista. Sama kehitys voi toteutua myös kirjoissa.

Ajatus virtuaalisesta kirjastosta, jossa koko maailman kirjallisuus on käden ulottuvilla, on suorastaan huima. Mistään tällaisesta entisajan viisaat eivät osanneet edes uneksia. Jopa internet kalpenee sen rinnalla.

Pilvikirjaston käytännön hyöty on siinä, että lukemista ei ole sidottu päätelaitteeseen. Samaa kirjaa voi lukea eri paikoista eri laitteilla. Googlen oma e-kirjakauppa testaa periaatetta jo käytännössä.

Miltä kuulostaisi ajatus kuukausimaksusta, jolla saa lukea niin paljon kuin haluaa? Olisiko siinä riittävästi mullistusta siirtämään kirja kertaheitolla historiasta kauas tulevaisuuteen?

<takaisin