Tietokone-lehti 4/1996

Takaisin päätteisiin?

Onko perinteisen mikron aika ohi? Pitäisikö nykyiset mikrot korvata älykkäillä verkkopäätteillä ja nykyiset sovellukset Java-ohjelmilla? Vai onko kyseessä pelkästään PC-laitekilpailussa huonosti menestyneiden laitevalmistajien epätoivoinen yritys kaapata markkinat takaisin itselleen?

Halvat, mutta älykkäät Internet-päätteet olivat viime syksyn kuumin tietotekninen puheenaihe. Sunin ja IBM:n kaltaiset tietotekniikkavalmistajat esittelivät visionsa halvoista päätelaitteista, joilla käyttäjät pääsevät verkkoihin nykyisten mikrojen sijaan.

Mitä innokkaampina valmistajat esittelivät päätteitään, sitä yksimielisemmin nykyiset PC-vaikuttajat tyrmäsivät ne. Heistä päätteisiin siirtyminen oli paluuta vanhaan keskuskoneaikaan, eikä kukaan uskonut tekniikan toimivuuteen. Kaikki vannoivat nopeasti kehittyvän PC-maailman nimiin.

On kuitenkin liian varhaista sanoa, miten verkkopäätteet tulevat menestymään. Teknisiä ongelmia on paljon, mutta eipä tyrmätä ajatusta ennen kuin sitä on ehditty edes testata käytännössä.

IBM:n visio ei toimi

Yksityiskohtaisimman vision tulevista verkkopäätteistä on antanut IBM, jonka pääjohtaja kuvaili tekniikkaa yksityiskohtaisesti viime vuoden marraskuun Comdexissa. Valitettavasti hänen visionsa on kaikista kauimpana todellisuudesta.

Vanhaan kunnon keskuskoneajan henkeen Lou Gerstner väitti, että ihmiset ovat valmiita luopumaan sovelluksista, käyttöjärjestelmistä ja korvaamaan ne päätteillä, johon ostetaan tehokkaan keskuskoneen aikaa verkon yli. Tuttu ajatus vuosien takaa, jolloin IBM eli vielä keskuskoneita myymällä - ja hyvin elikin.

Ajatuksessa on siteeksi ideaa. Nytkin minulla olevasta noin kymmenestä mikrosta aktiivikäytössä on vain tämä yksi, jolla kirjoitan tekstiä. Toinen kone toimii harvakseltaan WWW-palvelimena, mutta loput noin kahdeksan ovat täysin jouten. Jos käyttäjät voisivat ostaa tehoa tarpeen mukaan ja maksaa vain käyttämästään määrästä, kenenkään ei tarvitsisi sitoa rahojaan nopeasti vanheneviin mikroihin.

Ajatus on hyvä, mutta ei toimi käytännössä. Ensinnäkin tehon hinta ei nouse lineaarisesti, vaan eksponentiaalisesti. Kymmenen kertaa nopeamman koneen rakentaminen maksaa 100 kertaa enemmän. Tehon keskittäminen yhteen paikkaan ei siis tule halvemmaksi, vaan on kalliimpaa. Toiseksi tehon kuljettaminen on kallista. Nykytietämyksellä on mahdotonta kuvitella pelien ja interaktiivisten ohjelmien vaatimia nopeita verkkoyhteyksiä kotipäätteiden ja keskuskoneen välille.

Viimeisenä on vielä psykologinen kynnys. Kukapa meistä haluaisi tallentaa tärkeät dokumentit jonnekin verkon tai keskuskoneen uumeniin, tietämättä edes missä ne sijaitsevat, kuka niitä pääsee lukemaan ja kuka takaa niiden löytymisen vielä parin vuoden kuluttua?

Toimiva nettipääte

Verkkopäätteillä ei pidä yrittääkään korvata nykyisiä mikroja. Toimivan verkkopäätteen pitäisi olla täysin oma laitteensa, joka kilpailee eri ostajista. Se olisi toiminnoiltaan yksinkertainen ja hinnaltaan edullinen. Näyttö, näppäimistö, hiiri, kotelo ja kuoret - siinä kaikki. Lisänä suora liitäntä joko puhelinverkkoon, ISDN:ään tai kaapeli-TV-verkkoon. Hinta korkeintaan 2500 markkaa.

Käyttämällä televisiota näyttölaitteena hinnan voisi pudottaa reiluun 1500 markkaan, mutta silloin ongelmaksi muodostuu kuvan laatu. Isoa TV-ruutua voi käyttää teksti-TV:n lukemiseen, mutta ei WWW-sivujen lukemiseen. Lisäksi isolla TV-ruudulla on todennäköisesti muitakin katsojia, joten on turha omistaa isoa näyttöä vain yhden henkilön käyttöön.

Tällaisena verkkopääte vetoaisi ihmisiin, joilla ei ole rahaa tai tarvetta aidolle 10000 markan mikrolle. Verkkopäätteellä kuka tahansa pääsisi helposti nettiin, josta voisi tarpeen mukaan hakea pieniä Java-kielisiä ohjelmia esimerkiksi veroilmoituksen täyttämistä tai puhelinäänestyksiä varten. Mikään pelikone tai tekstinkäsittelylaite se ei kuitenkaan olisi.

Verkkopäätteen käyttötarkoitus olisi netissä liikkuminen: oman sähköpostin lukeminen, tavaroiden tilaaminen, muiden kodinkoneiden etäohjaaminen, nettiradioiden kuuntelu, päivän uutisten ja tarjousten selaaminen sekä TV-ohjelmatietojen ja juna-aikataulujen tarkistaminen. Verkkopäätteessä voisi olla jopa yhdysrakenteinen luotto- tai henkilökortin lukija sähköisiä ostoksia tai teledemokratian äänestyksiä varten.

Tulevaisuudessa nettipäätteeseen olisi helppo integroida myös kehittyneempiä toimintoja, kuten interaktiivista videota tai digitaalisia ISDN-puhelintoimintoja. Ne toimitettaisiin erillisinä lisäkortteina tai -moduuleina halukkaille.

Tällaiselle nettipäätteelle olisi selvä markkinarako. Paljon riippuu kuitenkin verkon yleisestä kehityksestä. Jos kaupalliset palvelut kehittyvät nykyistä vauhtia, verkossa on jo parin vuoden kuluttua niin paljon hyödyllistä tarjontaa, että verkon käytöstä tulee yhtä yleistä kuin puhelimen käytöstä nyt. Silloin kenelläkään ei ole varaa jäädä verkon ulkopuolelle ja riisuttu nettipääte on kaikki, mitä käyttöön tarvitaan.

Vaikka me muut eurooppalaiset naureskelimme ranskalaisten Minitel-hankkeelle ja sen suljetulle arkkitehtuurille, Minitel-pääte oli itse asiassa aikaansa edellä oleva konsepti. Nettipääte on Minitelin versio 2.0, tällä kertaa avoimella arkkitehtuurilla toteutettuna.

Käyttöä myös yrityksissä

Vaikka edellä kuvattu nettipääte on selvä kotilaite, verkkopäätteille olisi käyttöä myös yrityksissä. Monissa työtehtävissä käytetään vain erikoistuneita sovelluksia, kuten taloushallinnon järjestelmää tai esimerkiksi paikkavarausohjelmaa. On niitäkin, joille mikro toimii pelkkänä merkkipohjaisena pääte-emulaattorina yrityksen keskustietokoneeseen.

Turhista ominaisuuksista riisuttu mikrotietokone olisi monen ATK-päällikön mielestä houkutteleva vaihtoehto. Sitä ei tarvitsisi asentaa, huoltaa eikä sen käyttöjärjestelmää päivittää. Se olisi turvassa viruksilta ja ylläpito tapahtuisi keskitetysti yhdestä paikasta. Moni ATK-päällikkö kaipaa ainakin salaa takaisin hallittuun keskuskoneaikaan. Kohtuullisella älykkyydellä varustettu pääte, joka imisi intranetin kautta kulloinkin tarvitsemansa käyttöliittymäohjelmiston, voisi yhdistää pääte- ja työasema-arkkitehtuurien parhaat puolet. Ratkaisu olisi joustava ja hinnaltaan edullinen.

Työajan ulkopuolella työntekijät voisivat hoitaa sillä omia henkilökohtaisia asioitaan verkossa. Levykeaseman puuttuessa verkosta ei voisi siirtää tietoturvaa vaarantavia tiedostoja ja koska päätteiden hallinta olisi keskitetty, niille olisi helppo avata pääsy kansainväliseen nettiin esimerkiksi ruokatuntien ajaksi ja työajan jälkeen.

Mutta mihin tarvitaan erityistä nettipäätettä? Eivätkö vanhat päätteet tai graafiset X-päätteet riitä? Vanhat päätteet eivät käy, koska ne ovat merkkipohjaisia. Nykyisiä hajautettuja ja asiakas/palvelin-tekniikalla toteutettuja tietojärjestelmiä ei voida enää viedä takaisin merkkipohjaiseen keskuskoneaikaan. Myöskään X-päätteet eivät ratkaise ongelmaa, koska ne ovat kalliita, toimivat vain Unixilla eivätkä ole erityisen joustavia.

Uutta verkkokeskeistä arkkitehtuuria toteuttavalle päätteelle voisi hyvinkin löytyä markkinoita. Ongelma on vain siinä, ettei nykyisten tietojärjestelmien siirtäminen Javalle tai muille verkkotekniikoille ole aivan yksinkertaista. Java, Telescript ja muut verkkokielet ovat vasta kehitysasteella. Mutta jos Internetin leviämisvauhti jatkuu nykyisellään, tietoarkkitehtuureja on joka tapauksessa remontoitava ennen pitkää.

Kysymysmerkkinä Internet

Nettipäätteen suurin kysymysmerkki on itse Internetissä. Tällä hetkellä verkon kasvu näyttää rajattomalta ja uusia palveluita syntyy päivittäin, mutta raju kasvu synnyttää myös lieveilmiöitä. Jo yksin HTML-koodauksen hajoaminen erilaisiin valmistajakohtaisiin laajennuksiin riittää vähentämään netin kiinnostavuutta.

Todella suuri ongelma on verkon ruuhkautuminen. Negroponten ja Gatesin kaltaiset puhujat ennustavat tiedonsiirron tehon kasvavan Mooren lain mukaisesti eli yhtä nopeasti kuin mikrojen tehot ovat kasvaneet. Toistaiseksi tästä ei kuitenkaan näy mitään merkkejä. Päinvastoin, kansainväliset yhteydet ovat pahasti tukossa. Jos nykyisenkaltaisia verkkoyhteyksiä myydään kuluttajille, tuloksena on valitusten vyöry kuluttajaviranomaisille.

Huolestuttavaa on myös se, ettei kapasiteettiongelmiin ole ainakaan lähiaikoina tulossa merkittävää parannusta. Kansainväliset linjat omistavat teleoperaattorit myyvät piuhojaan mieluummin puhelin- kuin nettikäyttöön, koska puhelintoiminnasta saa moninkertaisen hinnan.

Vaarana on, että jos nettipääte tuodaan markkinoille joko tekniikan, palveluiden tai verkon kannalta keskeneräisenä, se kokee PDA-laitteiden kohtalon. Kerran epäonnistuneen leiman saanutta konseptia on vaikea markkinoida enää uudelleen.

Siksi nettipäätevisiot on syytä lykätä aikaan, jolloin ne voidaan toteuttaa kunnolla. Uskon, että tuo aika on vielä tämän vuosituhannen puolella.

<takaisin