Tietokone-lehti 5/1996

ISDN-kokemuksia

ISDN eli digitaalinen monipalveluverkko on 80-luvun keksintöjä. Infrastruktuuria on rakennettu jo pitkään, mutta vasta aivan viime aikoina tekniikalle on tietoverkkoinnostuksen myötä alkanut löytyä kaupallista kysyntää. Nyt ISDN:ää tarjotaan jo koteihin, mutta miten hyvin ISDN sopii verkkosurffarin tarpeisiin?

Tietoverkkokäytössä ISDN on monin tavoin perinteistä modeemia elegantimpi ratkaisu, koska tiedonsiirto tapahtuu alusta loppuun digitaalisena ja 64 kilobitin sekuntinopeudella. ISDN:n käyttö ei ole kuitenkaan aivan ongelmatonta, sillä alunperin äänipuheluita varten kehitetty järjestelmä sopii huonosti Internetin ajatusmaailmaan.

Puhekäyttöä ajatellen ISDN varaa lähettäjän ja vastaanottajan välille kiinteän kanavan, jonka siirtonopeus pysyy koko ajan vakiona. Se on tärkeää puhekäytössä, mutta ei Internetissä, jossa tarvittaisiin hetkittäin suurta nopeutta, mutta sen jälkeen linjalla on taas pitkään täysin hiljaista. Juuri tähän kaistan jakamiseen ja kuormituksen vaihteluun perustuvat edulliset Internet-kaukoyhteydet.

Perus-ISDN:ään kuuluu kaksi 64 kilobitin rinnakkaista B-kanavaa sekä 16 kilobitin D-ohjauskanava, joten kokonaiskapasiteetti on 144 kilobittiä sekunnissa. Tämäkin jako on alunperin tehty puhetarpeita varten. Tietoverkkokäytössä olisi enemmän kysyntää yhdelle nopealle kuin kolmelle hitaalle kanavalle.

Myös kuvan siirto hyötyy vakionopeudesta, mutta silloin ISDN:n nopeus jää helposti pieneksi. Kohtuullinen videoneuvotteluyhteys saadaan aikaan kahdella 64 kilon yhteydellä ja kolme antaa jo hyvätasoisen kuvan. Tämä riittää kuvapuhelimeen, mutta ei kotiviihteeseen. Esimerkiksi MPEG 1-pakattu video vaatisi 1,5 megabittiä eli 24 rinnakkaista B-kanavaa.

ISDN kotiin

Puutteistaan huolimatta ISDN on parasta, mitä keskiverto kotisurffaaja voi tänä päivänä hankkia. Lisäksi puhelinyhtiöt ovat panostaneet paljon rahaa ISDN-infrastruktuurin rakentamiseen, joten järjestelmää tullaan markkinoimaan näkyvästi myös kotikäyttäjille. Oli siis aihetta kokeilla, lunastaako ISDN lupauksensa.

HPY:n asentaja ilmestyi kotiini eräänä aamuna ja puuhaili pari tuntia linjojen kimpussa. Lopputuloksena työhuoneessa ollut vanha puhelinpistoke sai rinnalleen toisen ISDN-pistokkeen. Ulkoisesti molemmat pistokkeet ovat samanlaisia. ISDN-liitäntään kytkettiin Ascomin päätelaite -- valkoinen laatikko, joka muistuttaa vanhoja Nokian modeemeita.

Päätelaite ohjaa ISDN-liittymän käyttöä. Siitä tulee ulos S-väylä, jonka kaapeli kytketään mikron ISDN-verkkokorttiin, sekä kaksi tavallista puhelinpistoketta, joihin voi kytkeä tavalliset puhelimet tai modeemit. Päätelaite tekee tarvittavan analogia/digitaalimuunnoksen, joten linjat toimivat normaalin puhelinlinjan tapaan ja niillä on myös omat puhelinnumeronsa. Koska ISDN-linjalla on oma numeronsa, asiakas saa ISDN:n mukana kaksi tai kolme uutta puhelinnumeroa, jotka ovat kaikki kahdeksannumeroisia.

Ajatus uusista puhelinlinjoista kuulostaa hyvältä, mutta koska niistä soitetut yhteydet menevät ISDN:n kautta, niistä myös veloitetaan ISDN-hinnoittelun mukaan. Ei siis pitkiä modeemi-istuntoja iltaisin kertaveloituksen varassa.

Asentaja lähti testaamaan kytkentöjä ja palasi vielä seuraavalla viikolla tarkistamaan asiat. Sen jälkeen ISDN oli käytettävissä.

Kortti koneeseen

Perinteisen modeemin asennus oli vuosia hankalaa ja vaati teknistä asiantuntemusta. Vasta 90-luvulla asennus ja käyttö saatiin riittävän helpoksi – ja sitten tulee ISDN, joka aloittaa koko rumban jälleen alusta.

Pitkästä historiasta huolimatta ISDN ei ole vieläkään maailmanlaajuinen standardi. Euroopassa käytettävä EuroISDN poikkeaa jenkkiversiosta ja jopa Euroopan maiden sisällä käytetään erilaista D-kanavan ohjausprotokollaa. Rajapinnat, joiden kautta sovitin näkyy käyttöjärjestelmälle ovat kirjavia, eikä DOSissa yleinen CAPI ole Windowsin kannalta paras vaihtoehto. Lisäksi useimmat ISDN-kortit näkyvät mikrolle verkkokortin tapaan, joten ne vaativat omat NDIS-verkkoajurit. Tarjolla on tosin myös Zyxelin tapaisia laitteita, jotka näyttävät perinteisiltä modeemeilta ja jotka kytketään sarja- tai rinnakkaisporttiin.

Kokeilin aluksi Siemensin AVM-korttia, jonka asennukseen HPY tarjosi valokopioidut ohjeet ja valmiiksi rekisteröidyn ISDI-shareware-ohjelman PPP-protokollaa varten. Se vaikutti turhan kömpelöltä, etenkin kun Windows 95:een oli juuri valmistunut oma ISDN-tukipaketti, jonka siirsin Microsoftin WWW-palvelimesta. Tuettujen korttien listalla ei ollut AVM:ää, mutta kylläkin Digiboard, joten hankin sen Microdatalta. Puuttuvat Digiboard-ajurit oli vielä haettava Digiboardin FTP-palvelimesta, mutta sen jälkeen osat olivat koossa ja ISDN:n käyttöönotto sujui yhtä helposti kuin vastaavan modeemiyhteyden asennus.

Windows 95:lle ISDN näkyy yhtenä uutena verkkokorttina, jonka päälle asennetaan PPP-protokolla aivan kuten modeemiyhteyksissäkin. Käytön yhteydessä Windows 95 avaa linjan sekä lähettää käyttäjätunnuksen ja salasanan automaattisesti.

Käyttökokemuksia

Periaatteessa ISDN on mainio tapa Internetin käyttöön. Yhteys avautuu ilman modeemista tuttua piipitystä muutamassa sekunnissa ja nopeus voittaa parhaatkin analogiamodeemit. Käytännössä tilanne on kuitenkin arkisempi.

Vaikka ISDN-yhteys Kolumbuksen Internet-palveluun aukeaakin noin kahdessa sekunnissa, käyttäjätunnuksen tarkistus ja sisäänkirjaus vie oman aikansa. Kestää yhteensä noin 21 sekuntia, ennen kuin yhteyttä voi todella alkaa käyttää. Vertailun vuoksi soitto samasta koneesta V.34-modeemilla Eunetin modeemisarjaan vie yhteensä 42 sekuntia.

ISDN:n nopeus näkyy parhaiten siirrettäessä pakattuja tiedostoja. Testissä ZIP-paketin siirto Kolumbuksen FTP-palvelimesta ylsi 7,0-7,2 kilotavun tehollisen sekuntinopeuteen. Internet-surffauksessa nopeusetu on vähäisempi, sillä vaikka V.34-modeemin nimellisnopeus onkin vain 28800 bittiä sekunnissa, tiedonpakkauksen ansiosta tekstiä siirrettäessä sen nopeus voi jopa nelinkertaistua ja ylittää ISDN-nopeuden. Valmiiksi pakatut GIF- ja JPEG-kuvatiedostot siirtyvät ISDN:n kautta nopeammin, mutta HTTP-protokollan komennot ja tekstisisältö jopa hitaammin. Käytännössä ISDN on V.34-modeemia silmin nähden nopeampi, koska nykyiset WWW-sivut ovat hyvin grafiikkapainotteisia.

Nopeudesta on kuitenkin hyötyä lähinnä Suomen sisäisissä yhteyksissä. Ulkomaanyhteydet ovat operaattorista riippuen enemmän tai vähemmän tukkoisia, eikä niissä yleensä päästä edes modeemin tasolle. Silloin ISDN:n tuomasta lisänopeudesta on hyötyä vain, jos sivu löytyy palvelutarjoajan proxy-välimuistista.

Teleoperaattorit tarjoavat mielellään ISDN:ää yhteyksien hitaudesta valittavalle kotikäyttäjälle ja lupaavat, että sillä WWW-surffailu muuttuu miellyttävän nopeaksi. Mutta jos pullonkaula on kansainvälisissä yhteyksissä, ISDN:stä ei ole mitään hyötyä.

Entä hinnat?

Mitä nopeudesta on sitten maksettava? ISDN:n hinnaston lukeminen ei ole aivan yksinkertaista. Lisäksi hinnat vaihtelevat alueellisesti, joten jokaisen on syytä tehdä omat laskelmansa.

Yksinkertainen passiivinen ISDN-kortti maksaa tuhannesta kahteen tuhanteen markkaan. Ulkoiset modeemit tai aktiiviset, omalla prosessorilla varustetut kortit nostavat hinnan useampaan tuhanteen.

HPY on tuotteistanut koti-ISDN-hinnoittelun, josta veloitetaan 450 markan kertamaksu sekä 60 markan kuukausimaksu, mikä sisältää Ascomin päätelaitteen vuokran. Arkisin lähipuhelut maksavat 48,8 penniä kappale sekä seitsemän penniä minuutti 3,5 minuutin ylittävältä osuudelta. Iltaisin ja viikonloppuisin minuuttihinta putoaa kolmeen penniin.

ISDN-hinnat ovat laskeneet, mutta vaikka ne laskisivat edelleenkin, niiden on mahdotonta kilpailla alueilla, joissa on iltaisin ja viikonloppuisin kertaveloitus.

Kehitysnäkymiä

Pelkkä 64 kilon nopeus eroaa V.34-nopeuksista niin vähän, etteivät lisäkustannukset vastaa saavutettavaa hyötyä pelkässä verkkosurffailussa. Mutta nykyinen ISDN-tekniikka onkin vasta pohja, josta on hyvä ponnistaa.

Yleiset ISDN:n pakkausstandardit ovat työn alla ja ohjelmallinen pakkaus toimii jo nyt esimerkiksi Windows NT:n RAS-palvelimessa. ISDN-korttien tämänhetkiset pakkausominaisuudet ovat yleensä valmistajakohtaisia, eivätkä toimi ristiin.

Lisää nopeutta saa myös yhdistämällä molemmat B-kanavat yhdeksi 128 kilon kanavaksi. Tämä tosin vaatii aktiivisen ISDN-kortin ja Multilink-protokollatuen, jota esimerkiksi Windows 95:n nykyversiossa ei ole. Lisäksi kahden kanavan käytöstä menee luonnollisesti kaksinkertainen yhteysmaksu.

Yhdistämällä kaksi kanavaa ja pakkaus voidaan tekstisiirrossa päästä jopa 512 kilobitin tehollisiin nopeuksiin, mikä on kertaluokan parannus modeemeihin verrattuna. Lisäksi ISDN avaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia liittää kodeissa olevat etätyöpisteet yrityksen verkkoon niin, että ISDN-linja avautuu automaattisesti lyhyinä purskeina tapahtuvan tiedonsiirron ajaksi.

Myös joka kodin mikropohjaiset kuvapuhelinjärjestelmät suorastaan vaativat ISDN:ää. Mahdollisuus keskustella työtoverien tai sukulaisten kanssa on elämys, joka täytyy itse kokea ennen kuin sitä osaa arvostaa.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan ISDN:n jatkokehitystä. Yhtä mielenkiintoista on seurata, ajavatko megabittiluokkaan yltävät kaapelimodeemit ja ADSL-tekniikka jonain päivänä ISDN:n ohi.

<takaisin