Tietokone-lehti 6/1996

Älyä koteihin

Älykkäät kodinkoneet ovat totta jo lähitulevaisuudessa. Leivänpaahtimet ja muut kodinkoneet kytketään tietoverkkoon, jolloin ne voivat viestiä keskenään ja palvella käyttäjiään entistä paremmin. Visiot ja mahdollisuudet ovat huimia, mutta insinöörien keksinnöt eivät välttämättä vetoa kuluttajiin.

Motorolan pääjohtaja kertoi pari vuotta sitten Comdexin aloituspuheessaan, että keskiverto amerikkalaisessa kotitaloudessa on 74 mikroprosessoria. Vain yksi tai kaksi niistä on perheen mikrotietokoneessa, loput ovat hajallaan erilaisissa kodinkoneissa ja autoissa. Prosessorit ohjaavat niin mikroaaltouunin, pesukoneen, videon kuin lasten lelujenkin toimintaa ilman, että käyttäjä edes huomaa olevansa tekemisissä tietotekniikan kanssa.

Ei ole vaikea arvata, mikä on seuraava askel: verkottuminen. Tekemällä lopuistakin kodin laitteista älykkäitä ja kytkemällä ne yhteen saadaan mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Tulevaisuuden kodissa tyhmin elementti saattaa olla asukas itse.

Älykkäät kodinkoneet tulevat

Pisimmälle kodinkoneiden älyllistämistä on miettinyt Novell, joka julkaisi 1,5 vuotta sitten "Pervasive Computing" -ideansa. Sen ytimenä on NEST, Novell Embedded System Technology.

NESTin tavoite on yksinkertainen: kytkeä jokainen mikroprosessorilla varustettu kodinkone tietoverkkoon niin, että ne voivat siirtää tietoa keskenään. Novellin mielikuvitukselliselta kuulostava tavoite on oikeastaan vain nykyisen tietoverkkobuumin looginen jatke.

Tällä hetkellä NEST-yhteensopivien laitteiden listalla on vasta muutama tulostin ja faksi, mutta tavoitteena on laajentaa verkottuminen kaikkialle. Teknistä estettä siihen ei pitäisi olla, sillä jos laitteessa on jo ennestään mikroprosessori, verkottaminen vaatii vain muutaman uuden elektronisen piirin. Mitään Ethernettiä keittiöihin ei ole tarkoitus vetää, sillä tietoliikenteen signaalit yritetään saada kulkemaan 230 voltin sähköverkon kautta. Tällöin nykyinen verkkojohto toimisi kirjaimellisesti verkkojohtona.

Novellin tavoite on kunnianhimoinen, sillä se aikoo saada Netware-verkkoon vuoteen 2000 mennessä miljardi konetta. Koska lukumäärä tällä hetkellä on noin 35 miljoonaa, tavoitteesta puuttuu vielä 965 miljoonaa konetta. Koska NESTin CD-ROMilla toimitettava kehitysympäristö (SDK 1.2) maksaa 50000 dollaria on luultavaa, ettei NEST yksin riitä tuomaan älyä koteihin, mutta suunta on oikea.

Älyllisiä ideoita

Älykkäillä, verkotetuilla kodinkoneilla voisi toteuttaa rajattomasti uusia ideoita. Esimerkiksi työhön päästyään voisi omalta mikrolta tarkistaa, jäikö liesi tai kahvinkeitin kotona päälle. Vastaavasti työn päättyessä voisi napsauttaa kiukaan lämpenemään, jolloin sauna olisi käyttövalmis kotiin tultaessa. Erilaiset kodin laitteet voisivat varoittaa etukäteen, milloin jokin niiden osa on menossa rikki. Auton tietokoneen keräämät tiedot voisi illalla siirtää analysoitavaksi omaan mikroon. Samalla ajopäiväkirja päivittyisi automaattisesti ja voisi siirtyä jopa suoraan nettiä pitkin työnantajan koneeseen.

Varkaudenestojärjestelmät, palohälyttimet ja muut turvajärjestelmät voisivat hoitaa tehtävänsä huomattavasti nykyistä paremmin ja täydellisemmin. Lämmitys, valaistus ja ilmastointi voitaisiin ohjata huone- ja jopa asukaskohtaisesti. Se lisäisi mukavuutta ja vähentäisi energiankulutusta.

Pitkällä tähtäyksellä avautuu vielä hurjempia visioita. Kattila voi esimerkiksi kertoa liedelle, milloin ruoka on kiehumassa yli ja pyytää vähentämään lämpöä. Ja kun maito alkaa loppua, jääkaappi voi itse lähettää nettiä pitkin tilauksen kauppaan.

IBM:n pääjohtaja visioi viime vuonna kenkään upotettua tietokonetta, joka vaihtaisi yhteystiedot toisen kenkätietokoneen kanssa aina kättelyn yhteydessä. Tämä olisi teknisesti mahdollista, sillä ihmisten koskettaessa toisiaan syntyy kontakti, jota pitkin heikot virtasignaalit voivat liikkua. Illalla kengästä voisi sitten tarkistaa kaikkien käteltyjen henkilöiden nimet ja nähdä heistä jopa pienet valokuvat.

Pienellä lisäinnovaatiolla laitteesta tulisi todella käyttökelpoinen. Kenkätietokone voisi nimittäin sisältää tiedon käyttäjänsä sukupuolesta, siviilisäädystä, harrastuksista ja muista tiedoista. Kun omistaja koskettaisi toista henkilöä, tietokoneet voisivat välittömästi vertailla tietojaan. Jos tiedot täsmäisivät, kenkä voisi ilmoittaa asiasta kevyellä sähköiskulla. Useampi isku kertoisi, että tiedot ovat täysin epäyhteensopivia ja että henkilöä kannattaisi jatkossa välttää.

Kirjaimellisesti sähköä ilmassa!

Lisää helppokäyttöisyyttä

Kotilaitteiden älykkyyden ja verkko-ominaisuuksien suurin hyöty on niiden mahdollistama parempi käyttöliittymä. Videoon, televisioon tai leivänpaahtimeen on vaikea toteuttaa kunnollista käyttöliittymää, koska se vie paljon tilaa ja vaatii graafisen näytön tapaisia kalliita osia.

Lopputulos on kaikkien nähtävissä: nykyiset kodinkoneet ovat täynnä hienoja ominaisuuksia, joita kukaan ei osaa käyttää. Esimerkiksi omassa mikrouunissani on vaikka minkälaisia sulatustapoja ja painoon perustuvia automaattisia toimintoja, joista yhtäkään en osaa käyttää. Kaikkia näitä hienouksia hallitaan muutamalla mystisellä painikkeella ja digitaalinäytöllä, jossa näkyy vain kellonaika - sekin usein väärä.

Toinen ongelmalapsi on SVHS-videoni, joka on hieno ja kallis japanilainen laite. Kuva on hyvä, mutta laitteen ajastaminen on lähes mahdotonta. Ajastuksen logiikka on perijapanilainen ja kaikkia toimintoja ohjataan muutamalla nuppinaulan pään kokoisella painikkeella, jotka ovat esiin kääntyvässä paneelissa.

Ei ihme, että monissa videoissa vilkkuu edelleen kellonaika 12:00, koska omistaja ei ole osannut asettaa edes niiden kelloa aikaan. Ja todellinen riesa koittaa kaksi kertaa vuodessa, kun talvi- ja kesäaika vaihtuvat ja kaikkien laitteiden kellot pitää säätää uudelleen. Verkotettuna koneet osaisivat itse synkronoida kellonsa ja vaihtaa kesä/talviajan välillä. Ja miksi kaikissa laitteissa edes tarvitaan kellonäyttöä? Jos ajan saisi suoraan verkosta, numeronäytöstä voisi luopua kokonaan.

Myös kopiokone on olevinaan minua älykkäämpi. Kun laitan lasille ison sivun, jonka nurkasta haluan ottaa kopion, kone kieltäytyy työstä koska sen mielestä paperikoko on väärä. Se haluaa itsepintaisesti tehdä joko pienennyksen tai vaatii A3-paperia.

Ongelmia syntyy, koska nykyiset koneet eivät ole tarpeeksi älykkäitä. Toinen syy on puutteellisessa käyttöliittymässä. Tietoverkon kautta kaikkia laitteita voisi ohjata hiirellä ja graafisella käyttöliittymällä tietokoneelta käsin -- ehkä juuri siltä nettipäätteeltä, josta kirjoitin huhtikuun lehdessä – ja ne voisivat myös ohjata toinen toisiaan.

Ensimmäisiä merkkejä laitteiden välisestä yhteistyöstä on jo näkyvissä. Esimerkiksi TV-signaaliin upotettu PDC-koodaus pystyy ohjaamaan videota ja pidentämään nauhoitusta, jos ohjelma on jostain syystä myöhässä. Vastaavasti autoradioiden RDS-tekniikka vaihtaa automaattisesti kanavaa ja pystyy jopa keskeyttämään musiikin soiton liikennetiedotusten ajaksi. Nämä esimerkit osoittavat konkreettisesti, mitä hyötyä yhteistyöstä on.

Toisaalta verkottumisessa on myös omat vaaransa. Hakkerit saavat uusia haasteita yrittäessään kytkeä vihaamansa naapurin pakastimen sulatukselle tai ujuttaessaan viruksia leivänpaahtimeen.

Tapaus Nokia Communicator

Insinöörit voivat tehdä kodinkoneista älykkäitä, mutta ostavatko kuluttajat niitä? Kuluttajien käyttäytyminen on asia, jota insinöörit eivät koskaan ole osanneet ennustaa. He ovat kehittäneet monia hienoja vimpaimia, jotka eivät ole käyneet kaupaksi. Kuten Nokia 9000 Communicator.

On selvää, että Nokian kannatti rakentaa käynnykkä, jossa on mukana sähköposti, faksi ja Internet-yhteydet. Laite herätti suurta huomiota Cebitissä, se pääsi saksalaiseen uutislähetykseen ja jopa PC Magazine esitteli sen lehtensä sivuilla. Laite on jo nyt tuonut PR-mielessä takaisin siihen uhratut rahat. Lisäksi on varmaa, että Ericsson ja muut kilpailijat esittelevät vastaavia laitteita lähiaikoina.

Lähes 10000 markan hintaisessa isokokoisessa kännykässä on 24 megahertsin nopeudella toimiva 386-prosessori ja kahdeksan megatavun muisti. Communicator on oikea insinöörin unelma, mutta kenelle se on tarkoitettu? Hinnasta päätellen johtajille.

Johtajat eivät kuitenkaan lue itse sähköpostiaan. Heillä on sihteeri sitä varten. Ja vaikka he yrittäisivät lukea postinsa, he eivät saisi selvää pienestä näytöstä eivätkä pystyisi paksuilla sormillaan käyttämään sen näppäimiä. WWW-surffauspuoli on lähinnä tekninen kuriositeetti, sillä kuka jaksaa surffata mustavalkoisella 640x200 pisteen näytöllä ja 9600 bitin sekuntinopeudella? Eivätkä Playboyn kuvat edes näytä miltään LCD:ltä katsottuna.

Jos laitteen hinta olisi 500 markkaa, näppäräsormiset teekkarit voisivat hankkia niitä päästäkseen lukemaan sähköpostinsa ja selaamaan päivän nyyssit aamulla bussissa tai jopa tylsillä luennoilla istuessaan. Tenteissä he voisivat välittää sähköpostilla vastauksia toisilleen. Mutta silloinkin ongelmaksi jäisi langattoman tietoliikenneyhteyden kahden markan minuuttihinta, joka on liian kallis opiskelijan kukkarolle.

Suunta on kuitenkin oikea. Kännykän älykkyyttä on lisättävä. Miksei se voisi esimerkiksi käyttää samoja puhelinnumerotietoja mikron kanssa?

Communicatorin sijaan Nokian kannattaisi panostaa jatkossa nettipäätteisiin. Nokialla olisi siihen tarvittavaa tietoliikenne- ja multimediaosaamista. Lisäksi Suomi olisi Internet-tiheytensä vuoksi mainio koemarkkina-alue, jossa voitaisiin tehdä laajoja kenttäkokeita. Valtio ja kunnat voisivat lähteä mukaan ja tukea päätteiden jakamista koteihin osana hallinnon byrokratian vähentämistä. Näin saataisiin aikaan uusia säästöjä ja suomalaisille uusi kansainvälisen ylpeyden aihe. Siinä sivussa Nokia saisi ehkä itselleen uuden menestystuotteen ja voisi nousta samaan sarjaan Sunin, Oraclen ja IBM:n kanssa.

<takaisin