Tietokone-lehti 3/1997

Windows NT - ei sentään täydellinen

Windows NT 4.0 oli viime vuoden odotetuin käyttöjärjestelmä. Monet yritykset jättivät vuotta aiemmin tulleen Windows 95:n väliin pitäen sitä vain siirtymäkauden ratkaisuna ja päättivät mieluummin odottaa sitä "oikeaa" Windowsia. Nyt Windows NT on ollut kentällä niin pitkään, että on lopullisen arvioinnin aika. Sen mukaan Windows NT 4.0 on hieno käyttöjärjestelmä, muttei sentään täydellinen.

Kovia odotuksia

Tuskin mihinkään aiempaan käyttöjärjestelmään on kohdistunut niin paljon ennakko-odotuksia kuin Windows NT 4.0:aan. Yleisesti uskottiin, että Windows NT 4 on se, mikä Windows 95:n olisi pitänyt olla: turvallinen ja täydellinen käyttöjärjestelmä ilman kompromisseja.

Odotukset olivat niin suuria, että puoli vuotta ennen käyttöjärjestelmän valmistumista rimakauhu iski itse Microsoftiin: se alkoi vähätellä Windows NT 4:n merkitystä ja korostaa, ettei Windows NT 4 sittenkään ole se ainoa oikea ratkaisu kaikille yrityksille.

Microsoft oli oikeassa. Ne muutamat yritykset, jotka siirtyivät aikanaan Windows 95:een, tekivät hyvän ratkaisun. Windows NT:ssä on hieno työpöytä, sille on valtavasti sovelluksia, verkko- ja Internet-tuki toimii mainiosti -- mutta monilla alueilla erot Windows 95:een ovat yllättävän pieniä.

Luotettavuus ja yhteensopivuus?

Edellinen Windows NT 3.51 tunnettiin käyttöjärjestelmänä, jota oli lähes mahdoton kaataa. Grafiikkajärjestelmä oli oma kokonaisuutensa, joka toimi ytimen ulkopuolella eivätkä esimerkiksi näyttöajurien virheet voineet kaataa sitä. Ratkaisu oli erittäin turvallinen, mutta haittana oli grafiikan hitaus.

Nelosversion myötä grafiikka siirrettiin ytimen sisään, jolloin toiminta nopeutui, mutta luotettavuuden kustannuksella. Kentältä on kuulunut kommentteja, joiden mukaan nelosversio ei yllä läheskään samaan varmuuteen kuin 3.51-versio. Omat kokemukseni vahvistavat tämän; törmäsin esimerkiksi ohjelmaan, joka säännöllisesti kaatoi Windows NT:n täysin mustaan ruutuun.

Yhteensopivuus on toinen ongelmia tuottava alue. Microsoft ei koskaan edes luvannut, että kaikki vanhat 16- ja 32-bittiset Windows-sovellukset toimisivat Windows NT:ssä. Yhteensopivuus luvattiin vain Windows 95:een, jossa jouduttiin sen vuoksi tekemään monia kompromisseja luotettavuuden ja moniajon kustannuksella.

Yllättävintä on, etteivät monet uudetkaan 32-bittiset sovellukset toimi Windows NT:ssä -- eivät edes Microsoftin omat sovellukset, kuten Projectin, NetMeetingin, Internet Explorerin tai Solitairen aiemmat versiot. Access 95 vaatii kunnolla toimiakseen korjaustiedoston. Vieläpä upouuden Office 97:n mukana tuleva kuvaruudun nauhoitusohjelma toimii vain Windows 95:ssä. Windows NT:ssä on tyytyminen aiemmin tehtyjen nauhoitusten toistoon.

Corelin Office 7 sanoo jo asennuksen yhteydessä, ettei ohjelma toimi Windows NT:ssä. Siksi ennen siirtymistä Windows NT:hen kannattaakin varmistaa kokeilemalla, että kaikki ohjelmat varmasti toimivat siinä. Pelkkä 32-bittisyys tai Windows 95-logo, jonka piti taata myös Windows NT-yhteensopivuus, ei todellisuudessa takaa yhtään mitään.

Päivityksiä ja korjauksia

Windows NT 4.0 oli ollut markkinoilla vain pari viikkoa, kun siihen jo ilmestyi ensimmäinen korjauspäivitys eli service pack. Sen jälkeen tuli toinen, jonka koko on hieman yli 15 megatavua. Jos vauhti jatkuu tällaisena, korjauspäivitys on kohta jo isompi kuin alkuperäinen käyttöjärjestelmä. Miten käyttöjärjestelmästä, jota testattiin pitkään ja jonka tulolla ei pidetty mitään kiirettä, voi löytyä näin paljon korjattavaa?

Korjauspäivitykset ovat tervetulleita, mutta Windows NT 4.0:n kohdalla niitä on ilmestynyt aiempia versioita nopeammin ja ne ovat olleet myös aiempaa isompia. Tämä tuottaa päänvaivaa mikrotukihenkilölle eikä kymmenien megojen päivitysten siirtäminen ja asentaminen ole enää ihan yksinkertaista.

Korjauspäivitykset tuottavat muitakin ongelmia, sillä ne ovat kielisidonnaisia. Jos yritys valitsee suomenkielisen Windows NT:n, sen on odotettava suomenkielistä korjauspäivitystä. Ainakin 3.51-version tapauksessa kansalliset korjaukset ilmestyivät pahasti jälkijunassa eikä kaikkia korjauksia tullut suomeksi koskaan. Siksi yrityksen kannattaa miettiä kahdesti, ennen kuin standardoi kaikkiin koneisiin suomalaiset versiot.

Monet, erityisesti palvelinkäyttöön tarkoitetut ohjelmat vaativat tietyn korjauspäivityksen toimiakseen. Näin on varsinkin Microsoftin omien ohjelmien kohdalla. Microsoftilla onkin asiassa epäreilu kilpailuetu, koska se voi korjata käyttöjärjestelmän virheitä omien sovellustensa edellyttämällä tavalla. Kilpailijoiden on pakko kiertää bugit ja saada ohjelmansa toimimaan myös ilman korjauspäivityksiä.

Windows 95 on ollut markkinoilla jo 1,5 vuotta, eikä siitä ole ilmestynyt kuin yksi päivityspakkaus, jossa oli korjattu joukko vähäpätöisiä ongelmia. Windows 95:n valinneet ovatkin päässeet helpolla.

Käytännön kokemuksia

Korvasin aiemmin pöytäkoneessani olleen Windows 95:n Windows NT 4:llä, enkä huomannut suurtakaan eroa. Jo Windows 95 toimi riittävän luotettavasti eikä edes Windows NT:n parempaa moniajoa huomaa normaalissa toimistokäytössä.

Toinen turhaan mainostettu piirre ovat Windows NT:n rajattomat järjestelmäresurssit. En saanut niitä loppumaan Windows 95:ssäkään kuin kerran, kirjaa taittaessani. Windows NT antaa 64 megatavun keskusmuistista huolimatta aina välillä varoituksen muistin loppumisesta. Eikö se ole käytännössä sama asia kuin resurssien loppuminen?

En ole edes yrittänyt asentaa Windows NT:tä matkakoneeseeni, joka on IBM ThinkPad. Se vaatisi lisää keskusmuistia ja tuottaisi vain ongelmia, koska Windows NT ei tue virtaa säästävää APM-tekniikkaa, IrDAa eikä PC Card-korttien vaihtoa lennossa. Siksi matkakoneessa pyörii nyt ja jatkossakin Windows 95.

Tietoturva ja sen rajoitukset

Yrityskäytössä eräs tärkeimmistä Windows NT:tä puoltavista argumenteista on ollut sen tietoturva. Tässä suhteessa Windows NT onkin selvästi parempi kuin Windows 95, mutta siinäkin on muutamia käytännön rajoituksia.

Vaikka NTFS-tiedostojärjestelmä valvoo tehokkaasti tiedostojen käyttöoikeuksia ja sallii pääsyn vain oikeille henkilöille, suojaus on helppo ohittaa käynnistämällä kone DOS-levykkeellä ja käyttämällä NTFSDOS-nimistä apuohjelmaa. Se lukee NTFS-levyä suoraan DOSista, jolloin Windows NT:n suojaukset menettävät merkityksensä.

Kun tieto NTFSDOSista levisi, hätäisimmät luulivat jo Windows NT:n tietoturvan tulleen murretuksi. Näin ei tietenkään ole: jos kone käynnistetään DOSilla, kyse ei enää ole Windows NT:n vaan DOSin ominaisuuksista. Koska NTFS ei kryptaa tiedostoja salakielelle, vieras käyttöjärjestelmä näkee levyn sellaisenaan.

Jos siis halutaan varmistaa Windows NT-koneen tietoturva, levykeaseman käyttö ja vieraalla käyttöjärjestelmällä käynnistäminen on estettävä. Sama koskee CD-asemaa, sillä muuten tunkeutuja voi asentaa koneeseen uuden NT-version ja päästä näin koneen uudeksi administrator-hallitsijaksi.

Windows NT on tähän asti ollut niin harvinainen, että hakkeritkin ovat jättäneet sen rauhaan. Nyt verkosta löytyy kuitenkin Unixin tapaan salasanojen murto-ohjelmia ja eräs yritys markkinoi jopa palvelua, jossa he lähettävät konsulttinsa paikan päälle selvittämään unohtuneen administrator-salasanan.

Security by obscurity ei enää tehoa. Menestyksellä on varjopuolensa.

Microsoftin politiikka huolestuttaa

Puutteistaan huolimatta Windows NT myy erittäin hyvin. Se onkin Microsoftin varmin tulonlähde jatkossa, kun ilmaiset Internet-sovellukset alkavat nakertaa muita tuloja ja kun toimistosovellusten päivitysvauhti väistämättä hidastuu.

Eräät yritykset ovatkin jo huolestuneet Microsoftin tavasta rajoittaa Windows NT:n käyttöä ja rahastaa esimerkiksi Resource Kitistä, jonka ohjelmat olivat ennen ilmaisia.

Tunnetuin rajoitus liittyy verkkoyhteyksien määrään. Säilyttääkseen selvän eron työasema- ja palvelinversioiden välillä Microsoft rajoitti työasemaa siten, että muilta koneilta voi olla auki enintään 10 yhtäaikaista verkkoyhteyttä. Rajoitus oli aluksi fyysinen, mutta siitä nousi niin suuri meteli, että Microsoft tyytyi lopulta kirjaamaan sen vain käyttöoikeussopimukseen.

Kymmenen yhteyden rajoitus estää Windows NT-työaseman käytön esimerkiksi julkisena WWW-palvelimena ja pakottaa käyttäjän hankkimaan huomattavasti kalliimman NT Server-palvelinversion. Microsoft väitti aluksi, että palvelin- ja työasemaversiot ovat aivan eri koodia. Joku kuitenkin huomasi, että kyse on vain parista registry-asetuksesta, joita vielä 3.5-versiossa pystyi itse muuttamaan. Nämä asetukset laukaisevat joukon puskureita ja muita muutoksia, jotka optimoivat koneen palvelinkäyttöön. Varsinainen ohjelmakoodi on samaa.

Nelosversiossa registry-asetukset on suojattu niin, ettei niitä voi enää itse peukaloida, mutta ei kestänyt kauaakaan, ennen kuin näppärät nettikäyttäjät olivat murtaneet suojauksen. Nyt verkosta voi hakea apuohjelman, jolla kuka tahansa voi muuntaa oman työasemansa näyttämään palvelimelta.

Microsoftilla on tietenkin täysi oikeus rajoittaa halvemman työasemaversion käyttöä palvelimena. Voisi olla niinkin, ettei työasemaversio pystyisi lainkaan jakamaan omia resurssejaan muiden käyttöön. Sanelupolitiikka kuitenkin huolestuttaa ja monet miettivätkin nyt, mitä uusia rajoituksia seuraavissa Windows NT-versioissa mahtaa tulla.

Ennakkotietojen mukaan 5.0-versio on jo pitkällä ja tullee markkinoille ensi vuoden alussa.

<takaisin