Tietokone-lehti 5/1997

Luterilaisen työmoraalin loppu?

Suomi on menossa ykkösluokan vaunussa kohti tietoyhteiskuntaa. Olemme perillä ensimmäisten joukossa, koska meillä on hyvät verkkoyhteydet, paljon osaavia käyttäjiä ja koska kansanluonteemme sopii hyvin tietoverkkojen ajatusmaailmaan. Olemme tottuneita sähköiseen itsepalveluun ja sähköisen kommunikointiin. Olemme myös kielitaitoisia ja kiinnostuneita kansainvälisistä asioista. Huono sää, pitkät etäisyydet ja liikkumisen kalleus suosivat niin ikään sähköistä asioiden hoitamista ja virtuaalisuutta. Tietoyhteiskunnan junankuljettajina toimivat insinöörit eivätkä kaikki matkustajat vielä ole edes huomanneet, mihin juna on matkalla tai mitä matka merkitsee. Tietoyhteiskunta tulee muuttamaan monia nykyisiä käsityksiä ja ajatustapoja, eivätkä läheskään kaikki muutokset ole myönteisiä tai helppoja.

Pitääkö työn olla kurjaa?

Nyt työiässä oleva suomalainen sukupolvi on kasvatettu luterilaisen työmoraalin mukaisesti. Se ajattelutapa, joka toimi vielä isovanhempiemme aikaan, on kuitenkin alkanut menettää merkitystään tietotekniikan ja tietoyhteiskunnan yleistyessä. On aika arvioida uudelleen suhdetta työhön ja sen tekotapaan. Luterilaisen työmoraalin mukaan työ oli työtä ja vapaa-aika vapaa-aikaa, eikä niitä saanut missään tapauksessa sekoittaa keskenään. Työ oli kurjaa eikä siitä saanut nauttia. Siksi ajateltiin, että jos loman aikana erehtyi ajattelemaan työasioita, koko loma oli pilalla.

Tietoyhteiskunnassa tällainen ajattelu ei enää toimi. Koneet ovat korvanneet monia mekaanisia töitä ja nyt tietokoneet uhkaavat verkottumisen myötä korvata myös monet valkokaulus- ja palvelualat. Pankit ovat olleet alalla edelläkävijänä: ne ovat siirtäneet aiemmin pankkihenkilöille kuuluneen työn asiakkaille itselleen, jotka voivat nyt rauhassa hoitaa pankkiasioita tietoverkkojen kautta. Tulevaisuudessa työ on yhä harvempien etuoikeus. Siksi työ muuttuu vihollisesta ystäväksi.

Myös työajat ovat muuttuneet. Ennen työn ja levon raja oli jyrkkä ja siirtyminen tilasta toiseen selvästi havaittavissa. Jatkossa työ ja vapaa-aika vuorottelevat yhä lyhyemmissä jaksoissa ja sekoittuvat toisiinsa niin, että eroa on vaikea havaita. Sen ovat jo saaneet havaita osapäivä- tai pätkätöitä tekevät. Vielä selvemmin työn ja vapaa-ajan nopea vuorottelu näkyy tietotekniikassa. Kun työn tekemiseen ei tarvita entiseen tapaan konkreettisia työkaluja ja koneita, oma työpöytä kaikkine kesken olevine töineen kulkee matkamikron ja GSM-puhelimen myötä minne vain. Työtä voi tehdä siellä missä huvittaa, sillä tietoverkot kytkevät meidät toimistoon ja muuhun työyhteisöön ajasta tai paikasta riippumatta.

Tätä taustaa vasten viimeaikainen keskustelu kauppojen sunnuntai-aukiolosta ja lepopäivän pyhittämisestä tuntuu perin vanhakantaiselta. Kaupat ja palvelut siirtyvät yhä enemmän verkkoon, missä ne ovat aina auki. Kun työn ja vapaa-ajan ero hälvenee, hälvenee myös arkipäivän ja viikonlopun välinen ero.

Etätyö - tulokset ratkaisevat

Jo nyt monissa ammateissa olisi mahdollista tehdä osa työstä kotona etätyönä. Etätyön edut ovat kiistattomat - kukapa meistä haluaisi jonottaa aamuruuhkassa, jos työmatkan pituus voisi ainakin osan viikosta olla makuuhuoneesta työhuoneeseen? Etätyö sopisi erityisin hyvin pitkien etäisyyksien ja autioituvan maaseudun Suomeen. Jo nyt voidaan kuvitella, miten jonain päivänä päättäjien suuri huolenaihe onkin kysymys siitä, miten estää kaupunkien autioituminen. Miten estää ihmisiä pakenemasta kaupungin ruuhkia ja muita ongelmia, kun he voivat verkkojen ansiosta saada samat palvelut mutta paremman elämänlaadun muuttamalla takaisin maaseudulle? Tietotekniikan mahdollistama joustavuus ja vapaat työajat olisivat myös tervetulleita pienten lasten vanhemmille sekä ihmisille, joiden tuottavuus on parhaimmillaan illalla tai yöllä. Eduistaan huolimatta etätyötä on meillä Suomessa hyödynnetty vain vähän, koska vanhan työmoraalin perintönä työtä mitataan yhä kellokortilla ja läsnäolotuntien määrällä. Vanhakantaisen ajattelun vuoksi vain harvalla työpaikalla on mietitty parempia mittareita työn tulosten arviointiin. Työntekijää arvioidaan mieluummin kellolla kuin tuloksilla. Tietoyhteiskunnan tulo muuttaa väistämättä tämän periaatteen. Koska aika ja paikka menettävät merkityksensä, myöskään työajan seurannalle ei ole perusteita. Vain tulokset ratkaisevat.

Koulutusko palkitaan?

Perinteiseen työmoraaliin kuuluu myös usko siitä, että pitkä koulutus takaa hyvän työpaikan ja korkean palkan. Tämä kuvitelma on alkanut haihtua. Turvattuja työpaikkoja on vähän, eikä koulutusta arvosteta työntekijöitä valittaessa entiseen tapaan. Päinvastoin, liiallinen koulutus saattaa työhönottotilanteessa olla jopa haitaksi. Koulutuksen merkitys vähenee, koska asiat muuttuvat niin nopeasti, ettei koulutus pysty antamaan kuin perusteet tulevaa uraa varten. Koulusta ei voi enää valmistua suoraan ammattiin. Muodollista koulutusta tärkeämpiä tekijöitä ovat nyt tietokonelukutaito, oma-aloitteisuus, aktiivisuus, kyky toimia ryhmässä sekä jatkuva uuden oppimiskyky.

Lisäksi koulutuksen painopistealueet muuttuvat paljon hitaammin kuin markkinoiden tarve. Jo nyt on nähtävissä, että tietotekniikkaan liittyvä vienti kohoaa lähivuosina metsäteollisuuden ohi ja ala tulee tarvitsemaan niin paljon insinöörejä, ettei alan koulutus ehdi mitenkään tuottaa heitä tarpeeksi. Suuri osa perinteisiä aloja opiskelevista tulee siksi valmistumaan markkinoille, joilla heidän osaamistaan ei enää tarvita. Jotta koulutuksesta olisi nykyistä parempaa hyötyä, oppilaita pitäisi opettaa jatkuvaan uuden oppimiseen. Pitäisi myös opettaa unohtamaan: nopeasti muuttuvilla markkinoilla menestyvät vain ne, jotka pystyvät riittävän nopeasti unohtamaan vanhat asiat, tekniikat ja työtavat.

Vain muutos on pysyvää

Internet on aloittanut muutoksen, jonka vaikutukset tulevat parin lähivuoden aikana ulottumaan konkreettisesti tiedonhankintaan, opiskeluun, viihteeseen ja työntekoon. Kaikkialle ulottuva tietoverkko on suuri haaste yrityksille. Verkkojen markkinat ovat kansainväliset, joten monet nykyisin varsin suojatut alat tulevat kokemaan kilpailua, josta ne eivät vielä osaa uneksiakaan. Osa nykyisistä välikäsistä jää kokonaan pois, kun verkon kautta tavaran tai palvelun tuottaja pystyy tavoittamaan suoraan sen kuluttajan. Kauppias joutuu tuottamaan todellista lisäarvoa säilyttääkseen asemansa osana välitysketjua.

Tämä on osaksi paluuta vanhaan luontaistalouteen, jossa jakeluketjua ei ollut, vaan tuottaja myi tavaran suoraan tarvitsijalle. Jokainen oli osaltaan sekä ostaja että myyjä. Kauppiaiden määrä supistuu myös siksi, että hinta on verkossa toimivan yrityksen tärkein -- ja usein myös ainut -- kilpailutekijä. Sijainnilla, henkilökunnalla, palvelulla tai toimitilojen hienoudella ei ole merkitystä, kun tavaraa ostetaan ja myydään verkossa maantieteellisistä rajoista piittaamatta. Kun hintakilpailu kovenee ja katteet pienenevät, markkinat elättävät yhä vähemmän kauppiaita.

Vaikka netti on ollut merkittävä muutostekijä, se ei varmasti jää muutoksista viimeiseksi. Päinvastoin, laajoilla ja yhtenäisillä markkinoilla uudet ideat, kilpailutekijät ja toimintamallit tulevat leviämään entistä nopeammin. Siksi muutos tulee olemaan jatkuvaa ja ainoaa, mikä pysyy. Selvää on, että jatkuvassa muutoksessa eläminen asettaa suuria vaatimuksia myös ihmisille. Työelämässä pärjäävät jatkossa vain ne, jotka ovat valmiita jatkuvaan uuden oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Netti ei jää viimeiseksi muutokseksi. Päinvastoin, se on uudenlaisen toimintatavan ja ajattelun alku. Tämän jälkeen muutokset seuraavat toisiaan entistä nopeammin.

Luovuus kunniaan

Viimeinen luterilaisen työmoraalin perinne on vankka usko sitkeän ahertamisen ja ruumiillisen työn palkitsevuuteen. Otsa hiessä sinun pitää leipäsi ansaitseman ja niin edelleen. Tietoyhteiskunnassa työt ja sen välineet eivät ole enää konkreettisia, vaan pääosassa on sähköinen sisältö, content. Sisältö ei tietenkään synny itsestään, mutta sen tuottamiseen tarvitaan pikemminkin luovuutta kuin ruumiillista raatamista. Siksi luovuuden merkitystä pitäisi korostaa jo koulutus- ja kasvatusvaiheessa huomattavasti nykyistä enemmän.

Kouluissa arvostetaan yhä vieläkin perinteistä ahkeruutta, vaikka painopiste pitäisi jo siirtää luovuuden arvostamiseen. Tietoverkon ansiosta fyysinen suorittamisen osuus vähenee ja siksi idean merkitys korostuu. Verkossa levitettävää tuotetta ei tarvitse valmistaa eikä tuottaa, vaan verkko huolehtii itse sen kopioinnista. Valmistuksen merkityksen vähentyessä idean merkitys korostuu. Hyvällä idealla, muotoilulla tai luovuudella menestyy tulevaisuuden markkinoilla paremmin kuin sitkeästi uurastamalla. Nyt olisi oikea hetki rahastaa ne monet keksinnöt, joita Suomessa on tehty, mutta joiden tuotteistaminen on aina jäänyt puolitiehen tai puuttunut kokonaan.

Siksi tietoyhteiskunnan lapsia on kasvatettava ajasta ja paikasta riippumattomaan ideointiin ja luovuuteen. Kellokortti kädessä hikoilu jääköön heidän isovanhemmilleen.

<takaisin