Tietokone-lehti 8/1997

NT:stä NC?

Verkkotietokoneella (NC eli Network Computer) on kohta takanaan kahden vuoden historia. Syntyhetkenä pidetään Windows 95:n julkistusta, koska kyllästyttyään jatkuvaan Windows 95-rummutukseen Oraclen pääjohtaja Larry Ellison alkoi puhua työasemien korvaamisesta päätteillä. Samana syksynä IBM:n pääjohtaja lisäsi vettä myllyyn visioimalla päätteitä, joihin ostettaisiin koneaikaa jostain kaukana sijaitsevasta suurkoneesta.

Kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon - mutta vain paperilla. Visio NC-koneesta on kirkastunut ja saanut selvän muodon, mutta silti useimmat verkkotietokoneet ovat yhä lupausten asteella eikä niihin pohjautuvia tietojärjestelmiä ole käytössä vielä missään. Hyppäys työasemista verkkokoneisiin tuntuu niin suurelta, ettei kukaan uskalla ottaa ensimmäistä askelta ja panna mainettaan peliin NC:n puolesta.

Vaikka Oracle ja Sun puhuvat mielellään verkkotietokoneiden eduista, nekään eivät halua riskeerata nykyistä hyvin tuottavaa perusbisnestään ja lähteä toden teolla mukaan verkkokoneiden markkinoille. Oracle on yhtiöittänyt NC-tekniikan kehitystyön erilliseen yritykseen ja tyytyy lähinnä myymään sen tuloksia muille laitevalmistajille.

Julkisuuteen vuodatetut huhut Applen ostoaikeista ja sen muuttamisesta NC-valmistajaksi ovat nekin pelkkää propagandaa. Kalliiden tietokantaohjelmien myynti on niin tuottavaa, ettei Oracle halua vaarantaa sitä NC-seikkailuilla. Itse asiassa nykyinen markkinatilanne sopii Oraclelle oikein hyvin.

Kustannukset kuristavat

Mikrojen yrityksille aiheuttamat piilokustannukset ovat yllättävän suuria. Oikeastaan kyse ei enää ole piilokustannuksista, sillä NC-koneisiin kohdistettu huomio on nostanut kissan pöydälle: kaikki tunnustavat nyt, että PC:t vaativat liian paljon ylläpitoa. Vaikka ostohinta olisi halpa, tukikustannukset ja käyttäjien hukkaan mennyt työaika nostavat todelliset kustannukset moninkertaisiksi pääomakuluihin verrattuna.

Yhä useamman ison yrityksen tietohallinnon edustajat ovat kertoneet minulle etsivänsä ulospääsyä jatkuvasta koneiden ja ohjelmien päivityskierteestä. Päivittäminen ja uusien koneiden hankkiminen tuntuu olevan itsetarkoitus ja suoranainen pakkokin, koska esimerkiksi uudet Internet-tekniikat eivät toimi kunnolla vanhoissa sovelluksissa eivätkä 16-bittisissä käyttöjärjestelmissä. Kierteestä halutaan eroon.

Huoli on ymmärrettävää, mutta onko nihilistinen ajattelumallikaan oikea? Pitäisikö ohjelmien ja laitteiden kehittäminen pysäyttää keinotekoisesti?

Eikö esimerkiksi intranet ole konkreettinen osoitus siitä, miten uudella tekniikalla voidaan saavuttaa kulujen lisäksi myös todellisia säästöjä? Jopa välillä haihatteluksi leimattu paperin käytön vähentäminen on intranetin ansiosta alkanut todella toteutua. Pari viikkoa sitten tapasin ensimmäiset yritykset, jotka kertovat paperin kulutuksen todella kääntyneen laskuun.
Puhumattakaan siitä, kuinka paljon mikrot ovat parantaneet kirjallisen materiaalin laatua ja tuotantonopeutta. Laatuun ja nopeuteen tulleita parannuksia on kuitenkin vaikea mitata rahassa eivätkä ne näy muutenkaan kilpailuetuna, koska kilpailijat ovat tehneet täsmälleen samoin.

Ei, kehityksen on pakko olla hyödyksi. Mutta kustannuksille on tehtävä jotakin.

NT:stä NC

Viimeisten joukossa liian korkeat ylläpitokustannukset on tunnustanut Microsoft. Nyt se on vihdoin tarttunut asiaan ja esimerkiksi Windows NT 4.0 sisältää lukuisia työasemien ylläpitoa helpottavia tekniikoita.

Jokaiselle käyttäjälle voidaan määritellä palvelimella sijaitseva kotihakemisto, johon käyttäjän tekemät työtiedostot tallentuvat. Varmistukset ja virustarkistus hoituvat palvelimelta keskitetysti. Kun vielä sovelluksetkin asennetaan verkkoon, josta ne on helppo päivittää, työaseman omaa kiintolevyä ei tarvita juuri muuhun kuin käyttöjärjestelmän alkulataukseen.

Profiilien avulla käyttäjien itselleen luoma työpöytä - sen kuvakkeet, työtiedostot, taustaväri, äänivalinnat ja kaikki muut henkilökohtaiset asetukset - saadaan siirtymään työasemalta toiselle. Profiili tallennetaan käytön päättyessä palvelimelle, josta se haetaan taas seuraavan sisäänkirjautumisen yhteydessä takaisin työasemaan. Näin käyttäjä näkee työympäristönsä aina samanlaisena riippumatta siitä, miltä työasemalta hän kirjautuu verkkoon.

Viimeinen hallintatyökalu on järjestelmäkäytäntö eli system policy. Sen avulla verkon ylläpitäjä voi pakottaa käyttäjille tietyn taustakuvan, poistaa pääsyn komentoriville, sallia vain tiettyjen ohjelmien ajamisen ja ylipäätänsä säädellä tarkkaan, mitä kukin käyttäjä saa tehdä.

Kotihakemiston, profiilin ja järjestelmäkäytännön avulla verkon ylläpitäjä voi säädellä keskitetysti työasemien toimintaa eikä käyttäjä ole enää sidottu omaan työasemaansa, vaan hän voi kirjautua verkkoon miltä koneelta tahansa.

Vähemmän onkin enemmän

Microsoftin tuella PC-valmistajat ovat kasanneet NetPC-nimisen laitestandardin, joka pyrkii yksinkertaistamaan PC:n rakennetta lähes päätteen tasolle. Koneessa on kiintolevy, mutta sitä käytetään vain verkosta haettujen tietojen välimuistina.

Tuorein Microsoftin tempaus on ZAK eli Zero Administration Kit. Sen avulla Windows 95- tai NT-työasema voidaan riisua kaikesta ylimääräisestä. Taskstation-tilassa mikro käynnistyy suoraan sovellukseen eikä käyttäjä pääse näkemään levyä, tiedostoja tai vaihtamaan ohjelmasta toiseen.

Microsoft on jälleen vetänyt oikeasta narusta: poistamalla käyttöjärjestelmästään osia se on luonut vaikutelman siitä, että se on tehnyt jotain uutta ja merkittävää!

Kaikki tämä on oikeansuuntaista kehitystä. Se herättää kuitenkin kysymyksen: mikä jää tämän jälkeen Windowsin rooliksi? Miksi työasemaan pitäisi asentaa 32 megatavua muistia, iso kiintolevy ja kallis käyttöjärjestelmä, jos hallinta tapahtuu kuitenkin keskitetysti palvelimelta ja työasemaa käytetään vain päätteenä?

Jos työaseman käyttö painottuu selaimella ohjattaviin intranet-sovelluksiin, edes käyttöjärjestelmällä tai prosessorilla ei enää ole merkitystä.

Nämä tapahtumat osoittavat, että PC-maailma on vihdoin tunnustanut ylläpitokustannusten ongelman ja tarttunut siihen tosissaan. Uudenlaisten PC:iden ja Windowsin rinnalle on kuitenkin kirimässä Java-pohjainen NC-vaihtoehto.

Vaihtoehtona Java

Sunin ja IBM:n voimakkaasti ajama Java-arkkitehtuuri on noussut NC-mikrojen kulmakiveksi. Kävi NC-koneille miten tahansa, Java on eittämätön menestys, ja sillä tulee olemaan suuri vaikutus tietotekniikan markkinoihin. PC-käyttäjän näkökulmasta Java ei kuitenkaan tunnu mitenkään ihmeelliseltä.

Javan takana oleva slogan "write once, run everywhere" kuulostaa PC-käyttäjistä tutulta. He ovat aina voineet ajaa ohjelmiaan kaikkialla, sillä PC-mikroilla on ollut ylivoimainen markkinaosuus ja monet Unix-työasemat, Linux ja Macintosh ovat pystyneet ajamaan ainakin DOS-ohjelmia emuloinnin avulla.

Java voidaankin nähdä erilaisiin Unix-murteisiin kyllästyneiden Unix-käyttäjien toteutuneena toiveunena. Javan avulla he pyrkivät samaan, missä PC-käyttäjät ovat aina olleet.

Entä paljon mainostettu laiteriippumattomuus? Javaa ajetaan eri koneissa emuloimalla tai kääntämällä. Kun markkinoille tulevat Sunin Java-prosessoreita käyttävät NC-koneet, ne tulevat olemaan reilusti muita nopeampia. Jos laajamittainen siirtyminen Javaan käynnistyy, muiden NC-valmistajien on vaikea kilpailla Sunin Java-prosessorien kanssa.

Joten se siitä laiteriippumattomuudesta - yhtä hyvin olisi voitu kehittää Unix-työasemiin entistä parempia Windows-emulaattoreita.

Vuosi 2000 ratkaisee

Tarve käyttökustannusten pienentämiseen on ilmeinen ja nyt siihen on tarjolla kaksi eri tietä: uusi Java-maailma tai vanhasta PC/Windows-arkkitehtuurista viritelty ZAK/NetPC.

Jälkimmäinen yrittää tarjota sekä portin tulevaan että yhteensopivuuden vanhaan. Katsojasta riippuen tämän voi nähdä joko molempien maailmojen hyvien tai huonojen puolien yhdistämisenä.

Ainakin lyhyellä tähtäyksellä on vaikea uskoa, että yritykset lähtisivät siirtämään toimistojärjestelmiään Java-aikaan, koska silloin kaikki pitäisi koodata alusta lähtien uudelleen. PC:n historia on osoittanut, että kehitys pyrkii etenemään mahdollisimman pienillä harppauksilla. Toisin kuin insinöörit toivovat, yritykset eivät ole valmiita suuriin muutoksiin tai käyttämään uutta tekniikkaa sen itsensä vuoksi.

Siksi ensimmäiset aidot NC-koneet tulevatkin löytämään käyttönsä esimerkiksi extranet-kaupankäyntijärjestelmien päätteinä, hajasijoitettuna eri puolille maata siten, että Internet yhdistää ne myyjän tietojärjestelmään. Tai sitten niitä käytetään nykyisten päätteiden sijaan siellä, missä työntekijällä on koko päivän käytössään vain yksi sovellus - esimerkiksi pankeissa, matkatoimistoissa tai kirjanpidon järjestelmissä. Näissä tilanteissa vanhalla Windows-yhteensopivuudella ei ole merkitystä, koska tietojärjestelmät ovat kuitenkin uusia.

Vuodesta 2000 on tulossa tässäkin suhteessa vedenjakaja. Monet nykyisistä tietojärjestelmistä joudutaan silloin uusimaan joka tapauksessa, jolloin valinta Java/NC:n ja ZAK/NetPC:n välillä on pakko tehdä.

Aikaa miettimiseen, suunnitteluun ja puolen valintaan on enää 2,5 vuotta.

<takaisin