Tietokone 8/1997

Koululaitos muutoksen kourissa

On jälleen se aika vuodesta, jolloin koulut alkavat ja oppilaat palaavat kesälomiltaan takaisin koulunpenkille. Koulun penkki ei ole vuosien kuluessa juurikaan muuttunut, mutta tietotekniikan kehitys ja verkottuminen ovat nyt asettamassa koululaitoksen perimmäisten kysymysten äärelle. Murroksessa eivät enää ole yksin arvot ja asenteet, vaan myös tavat ja kanavat, joilla ne leviävät.

Koululaitoksen asema on erityisen haastava siksi, että sen pitäisi pystyä reagoimaan yhteiskunnallisiin muutoksiin jo mielellään ennen kuin ne edes tapahtuvat, jotta koulusta valmistuisi oikeilla taidoilla ja asenteilla varustettuja nuoria. Nyt muutoksen vauhti on kaikkialla kasvanut niin suureksi, että koululaitos saa tehdä tosissaan työtä pysyäkseen edes joten kuten kehityksen perässä. Ikään kuin tässä ei vielä olisi tarpeeksi, määrärahoja on vähennetty ja koulu kamppailee muidenkin yhteiskunnallisten ongelmien kanssa.

Vaikka oppilaat muuttuvat vuosittain, koululaitos ja opettajat ovat tottuneet kulkemaan perinteisiä polkujaan. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että opettajat toimivat samassa koulussa kymmeniä vuosia. Siksi monet opettajat näkevät tietotekniikan ja verkon tuoman nopean muutoksen suoranaisena uhkana ja pyrkivät torjumaan sitä. Verukkeiksi kelpaavat niin verkon seksisivut kuin pommiohjeetkin.

Eikä kielteistä asennetta ainakaan helpota se kiusallinen tilanne, johon opettajat ovat luokassa joutuneet: ensi kertaa heidän oppilaansa tietävät asioista enemmän kuin he itse.

Verkkolukutaito pakolliseksi

Tietoverkon ja tietotekniikan käyttötaito on tulevaisuudessa samanlainen kansalaistaito kuin lukeminen ja kirjoittaminen. Se, joka hallitsee uudet välineet, on työmarkkinoilla etulyöntiasemassa. Teknologisoituvassa yhteiskunnassa tekniikan tuntemus on myös vallankäytön väline. Siksi koulun on annettava jokaiselle oppilaalle perusvalmiudet tietotekniikan käyttöön.

Keskeisenä osana käyttötaitoon pitäisi kuulua kymmensormijärjestelmän hallinta. Takavuosina sitä opetettiin nimellä konekirjoitus, jolloin nimi viittasi lähinnä sihteereihin. Siksi vain harvat pojat ymmärsivät olla kiinnostuneita koko asiasta. Nyt aihetta pitäisi opettaa kiinteänä osana tietokoneen käyttöä, ei enää erillisenä oppiaineena.

Paljon on muuttunut omista kouluajoistani. Olin tamperelaisen lukion toisella luokalla, kun kouluumme tuotiin ensimmäinen mikrotietokone: ABC-80. Kukaan opettajista ei osannut käyttää konetta eikä pitänyt asiaa edes tärkeänä, koska tietotekniikka oli tulossa opetussuunnitelmaan kokeiluluontoisena vasta muutaman vuoden kuluttua. Toistuvista pyynnöistäni huolimatta opettajat eivät antaneet minun edes kokeilla konetta, joten jouduin opettelemaan uuden ihmeellisen maailman perusteet kaupallisella puolella.

Mutta vielä nytkin opettajat tuntuvat olevan ihmeissään verkon käytöstä.

Seksiä verkossa

Eniten opettajia tuntuu huolestuttavan ja hämmentävän se, että verkosta löytyy runsaasti seksikuvia. Tilanne on opettajille uusi ja outo, sillä aiemmin seksi ja koulu on ollut helppo erottaa toisistaan. Vaikka opettajat ovat yrittäneet keksiä tapoja estää seksikuvien katselua, mikään ei tunnu tehoavan.

Seksikuvat kiinnostavat lähinnä poikia. Naisvaltaisen opettajakunnan on usein vaikea muistaa, että seksikuvien kiinnostavuus on pojille normaalia kehitystä. Ennen pojat katsoivat samoja kuvia ullakolla, kaverilta toiselle kiertävistä lehdistä. Verkko helpottaa kuvien levitystä, mutta ei muuta itse asiaa miksikään. Vain seksilehdet kärsivät, koska ihmiset eivät enää halua maksaa kuvista, joita saa verkosta käytännössä ilmaiseksi niin paljon kuin haluaa katsella.

Seksikuvat olisivat ongelmallisia, jos niitä esiintyisi vain koulujen tietoverkossa. Totuus kuitenkin on, että tietoverkon myötä seksi on jatkossa kenen tahansa ulottuvilla vain napin painalluksella ja tähän uuteen tilanteeseen myös koulun on pakko sopeutua. Mikään suodatinohjelma tai laki ei tule poistamaan seksikuvia verkosta. Niitä tulee riittämään verkossa niin kauan kuin niille on kysyntää.

Koska koulun tehtävänä on valmentaa oppilaat tulevaa elämää ja aikuisuutta varten, silmien ummistaminen tietoverkon todellisuudelta voi olla jopa haitallisempaa kuin tilanteen hyväksyminen. On uskottava siihen, että seksikuvien kiinnostavuus vähenee aikaa myöten, kun uuden tilanteen luoma alkuinnostus on mennyt ohi.

Vastuu tiedosta itsellä

Nettiä sanotaan usein tietoverkoksi. Tieto-etuliite on kuitenkin harhaanjohtava: netti ei ole kirjasto, eikä sen tarkoituksenakaan ole korvata perinteisiä kirjoja. Netti on kuten kirjapainolaitos - pelkkä tiedonvälityskanava, jonka sisältö määrää, mihin sitä voidaan käyttää.

Opettajat vierastavat verkon käyttöä tietolähteenä, koska he pitävät verkkoa sekavana ja sen tietoja ristiriitaisina. Eräskin opettaja valitti, ettei verkkoa voinut käyttää fysikaalisen tiedon lähteenä, koska eräälle isotoopille oli löytynyt verkosta neljä eri arvoa. Oppikirjassa arvoja oli vain yksi. Mutta mikä takasi, että juuri kirjan arvo oli se oikea?

Aiemmin meillä ei ole ollut mahdollisuutta tutustua hetkessä kymmeniin tai satoihin tietolähteisiin. Silloin on ollut helppo uskoa, että omassa kirjassa oleva arvo on juuri se ainoa oikea tieto. Vasta netti tuo maailman monimutkaisuuden ensi kertaa sormenpäiden ulottuville jolloin huomaamme, että maailma onkin itsessään epävarma ja monimutkainen. Tällaisessa maailmassa eläminen vaatii aivan uudenlaisia taitoja ja asenteita.

Verkko ei ole sekava. Maailma sen sijaan on.

Koska verkossa ei ole julkaisukynnystä, tiedon luotettavuuden arviointi jää käyttäjän omalle vastuulle. Verkossa ei ole eikä sinne koskaan tulekaan kirjastonhoitajaa tai opettajaa, joka karsisi epäluotettavat ja sopimattomat sivut pois. Siksi esimerkiksi pommien rakennusohjeita ei voi kieltää lailla, vaan käyttäjän on itse arvioitava miten tietoa voi käyttää.

Laajasti ajateltuna verkko kuvastaa yleistä 90-lukulaista ajattelua, joka on päinvastainen 70-lukulaiseen verrattuna. Siinä, missä 70-luvulla uskottiin joukkovoimaan ja solidaarisuuteen, 90-luku korostaa yksilöllisyyttä ja omaa vastuuta. Joukkoliikkeet ovat menettäneet kiinnostavuutensa, koska verkon ansiosta yksilökin voi vaikuttaa.

Aivan uudenlainen ongelma on syntymässä tiedon määrästä. Ennen ongelmana oli tiedon puute ja se, että tiedon perässä piti juosta. Koska tiedosta oli pulaa sanottiin, että tieto on valtaa. Nyt ongelma on päinvastainen: tietoa on yksinkertaisesti liikaa emmekä enää pysty käsittelemään sitä. Siksi tiedon määrän korostamisesta on siirryttävä ymmärryksen korostamiseen. Mitä enemmän tietoa, sitä vaikeampaa siitä on hahmottaa ymmärrettäviä ja hyödyllisiä kokonaisuuksia.

Tyttöjä rohkaistava

Tulevaisuudessa tekniikka on yhä enemmän vallankäyttöä ja avain vaikuttamiseen. Siksi on huolestuttavaa, että naisten osuus tietotekniikan opiskelijoista on laskussa ja tulevasta tietoyhteiskunnasta on kehittymässä miesten maailma. Tämän vääristymän korjaamiseksi tyttöjen ATK-opetusta olisi tuettava ja pidettävä huoli siitä, ettei alan miespuolinen opettaja tai koneet itselleen valloittavat pojat pääse tappamaan tyttöjen kiinnostusta asiaan.

Perusvirhe ATK:ssa on tehty siinä, että aihetta on opetettu ikään kuin se olisi oma itsenäinen oppiaineensa. Siksi perinteiset ATK-tunnit pitäisi lopettaa ja tietotekniikan käyttö nivoa kiinteäksi osaksi kaikkea opetusta. Esimerkiksi kieltenopetuksessa netti avaisi hienoja mahdollisuuksia, kun oppilaat voisivat lukea päivän lehdet ja muun materiaalin eri puolilta maailmaa reaaliajassa.

Rohkaisusta huolimatta tytöt tuskin koskaan kokevat varsinaista tietotekniikkaa samalla tavalla omakseen kuin pojat. Heille maailman järjestäminen ja työkalujen käyttö sekä yhteen asiaan uppoutuminen tuntuu olevan luonnollista. Tytöt painottavat enemmän kokonaisvaltaisuutta ja verkon kautta avautuvia kommunikointimahdollisuuksia.

Tärkeintä onkin, että edellytykset ja mahdollisuudet ovat samat. Tasapäistämiseen tai samoihin tavoitteisiin pyrkimiseen ei kuitenkaan pidä ryhtyä.

Kohtuus kaikessa

Tietokoneiden ja verkottumisen hyödyistä puhuttaessa on muistettava myös vanha sanonta: kohtuus kaikessa. On oppilaita, joille kehittyy tietokoneisiin ja verkkoihin suoranainen riippuvuus. Yhtä tärkeää kuin se, että opettajat osaavat rohkaista oppilaitaan koneiden käyttöön on se, että he tunnistavat myös päinvastaiset ongelmatapaukset ja osaavat käsitellä niitä.

Olen kuullut jopa lastentarhanopettajien kertovan lapsista, jotka nuoresta iästään huolimatta hallitsevat tietokoneet ja verkot erinomaisesti - mutta he eivät osaa leikkiä muiden kanssa eikä heillä ole oikeita kavereita. Tällaisia lapsia on yhä enemmän, eivätkä heidän vanhempansa yleensä tunnista koko ongelmaa. Heidän mielestä on vain hyvä, että pojat istuvat koneen ääressä, poissa pahanteosta ja oppimassa tulevaisuuden tietoyhteiskunnan kannalta tärkeitä kansalaistaitoja.

Koulun kasvatustehtävä ei kuitenkaan rajoitu pelkkään tiedolliseen puoleen, vaan tavoitteena on kehittää ihmisestä tasapainoinen kansalainen. Jos koneet alkavat hallita elämää niin, että sosiaalinen ja fysiologinen kehitys vaarantuu, rengistä on tullut isäntä.

Onneksi nuori opetusministerimme on hyvin perillä verkoista ja tietoyhteiskunnan merkityksestä. Koululaitoksen uudistaminen ja laajan opettajakunnan asenteiden muokkaaminen on silti haastava -- toivottavasti ei kuitenkaan ylivoimainen -- tehtävä.

<takaisin