Tietokone 11/1997

Ennustaminen on helppoa

Usein sanotaan, että ennustaminen - varsinkin tulevaisuuden - on vaikeaa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ennustaminen on niin helppoa, että kuka tahansa pystyy siihen. Mutta vain harva osaa ennustaa oikein, ja silloinkin kyse on usein sattumasta.

Väärään osuneista ennustuksista ei yleensä ole mitään harmia, koska kukaan ei muista niitä. Ennustukset ovat oman aikansa lapsia ja täyttävät sen hetkisen tarkoituksen. Niiden ei ole tarkoituskaan toteutua.

Varsinkin tietotekniikassa ennustuksia käytetään jopa tarkoituksella tulevaisuuden manipulointiin. Ennustamalla tietylle käyttöjärjestelmälle ruusuista tulevaisuutta saadaan isojen yritysten tietohallinnot uskomaan siihen, jolloin ne valitsevat sen ja näin itse ennustuskin toteutuu.

Samanlaista tarkoitushakuisuutta on ollut havaittavissa myös joissakin Internetiin liittyvissä ennusteissa. Ennusteet siitä, että muutaman vuoden kuluttua kaikki maapallon asukkaat ovat kiinni netissä, ovat pelkkää insinöörien haihattelua.

Tulevaisuus yllättää

Tulevaisuus yllättää aina ennustajansa. Vaikka yleinen trendi onkin mahdollista päätellä, yksityiskohdat toteutuvat yleensä tyystin erilaisina.

Puhelin, radio, TV ja auto ovat mullistaneet elämämme, vaikka niitä aluksi pidettiin pelkkinä teknisinä leluina. Aikaa mullistukseen meni kuitenkin enemmän kuin odotettiin. Uusille keksinnöille onkin tyypillistä, että lyhyellä tähtäyksellä niiden merkitys yliarvioidaan ja pitkällä tähtäyksellä aliarvioidaan.

Tulevaisuus yllättää meidät myös siksi, että ennustukset ovat nykyisen tilanteen tulevaisuuteen extrapoloitua kehitystä, eikä niissä voida ottaa huomioon uusia ja yllättäviä keksintöjä. Kun eräässä 50-luvun sci-fi kirjassa kuvattiin avaruuden merirosvoja, nämä ryntäsivät aluksesta toiseen laskutikku hampaiden välissä. Kirjoittaja ei tietenkään osannut ennakoida tietokoneiden syntyä.

Usein pelätään, että jos tietokoneet tai robotit kehittyvät ihmistä älykkäämmiksi, ne ottavat vallan ja alistavat koko ihmiskunnan orjikseen. Näissä ennustuksissa ihmiselle tyypillinen toimintamalli on siirretty koneelle. Todellisuudessa meitä älykkäämillä koneilla olisi varmasti aivan erilainen arvomaailma kuin meillä itsellämme. Supertehokas tietokone tuskin haluaisi alistaa muita, vaikka ihmiset haluaisivatkin.

Sci-fi ennustajana

Tieteiskirjailijoita pidetään yleensä hyvinä ennustajina. Ainakin heillä on mielikuvitusta ja usein myös teknisiä taustatietoja, joten ennustuksilla on sentään jonkinlaista todellisuuspohjaa. Klassinen esimerkki alalta on A.C. Clarken esittelemä tietoliikennesatelliittien periaate, joka toteutui pari kymmentä vuotta ennustuksen jälkeen.

Toisaalta maailma on tänään kovin eri näköinen kuin miksi tieteiskirjailijat sen kuvasivat. Maailma on täynnä keksintöjä, joiden piti yleistyä nopeasti, mutta joita ei vieläkään ole: kotirobotit, lentävät autot, näköpuhelimet, kolmiulotteinen TV, tekoäly, puhuvat koneet…

Suorastaan kolossaalisesti meni pieleen Orwellin 1984, jonka hän kirjoitti heti toisen maailmansodan jälkeen. Tiedotusvälineet eivät ole liukuneet valtion kontrolliin eikä ihmisiä valvota – päinvastoin, ihmiset perustavat kotisivuja verkkoon ja tekevät kaikkensa tullakseen havaituiksi tiedon valtatiellä. Tiedonvälitys ei ole keskittynyt vaan päinvastoin hajaantunut niin, että jokaisella verkon käyttäjällä on nyt oma lehti, jonka päätoimittajia he voivat olla.

Jotain on silti toteutunutkin. Tuoreista keksinnöistä mullistavin on kännykkä eli kenkäpuhelin. Laite, joka vielä 60-luvulla oli pelkkä vitsi Maxwell Smart-sarjassa, on tänään totista totta.

Mitä se kertookaan ennustamisen vakavuudesta?

Gurutkin erehtyvät

ATK-yritysten johtajien luulisi näkevän muita pidemmälle, sillä he ovat näköalapaikalla ja heillä on takanaan iso yritys, joka voi toteuttaa johtajansa visioita.

Sekään ei näytä auttavan. IBM:n pääjohtaja uskoi 1943, että viisi tietokonetta riittäisi koko maailman tarpeisiin. Digitalin Olsen ihmetteli 1977, kuka kumma haluaisi tietokoneen kotiinsa.

Microsoftin Gates aliarvioi sähköpostin ja ryhmätyöjärjestelmien merkityksen, mitä hän itse piti eräässä haastattelussa suurimpana virheenään. Gates uskoi muiden mukana kynämikroihin aikana, jolloin hänen olisi pitänyt seurata Internetin kehitystä. Internet yllätti täydellisesti Microsoftin ja kaikki muutkin kaupalliset valmistajat. Niinpä pienen maaseutuyliopiston opiskelijoiden tehtäväksi jäi graafisen WWW-selaimen keksiminen.

Entä Applen Steve Jobs? Hän on karismaattinen esiintyjä ja oikea persoonallisuus. Hänellä oli kanttia arvostella TV-ohjelmassa Microsoftia siitä, ettei näiden ohjelmissa ole kulttuuria. Haastattelussa Wired-lehdessä hän osoitti elämänviisautta, jota on turha odottaa persoonattomalta ja steriililtä Gatesilta.

Mutta Jobsinkaan ennustukset eivät kestä lähempää tarkastelua. Hän ajoi Applen vararikon partaalle eikä menestynyt juuri paremmin Nextin kanssa. Koneen ensimmäisessä mallissa ei ollut edes verkkoliitäntää, koska Jobs ei Sunin, Xeroxin ja Digitalin esimerkeistä huolimatta ymmärtänyt verkon merkitystä.

Aikanaan Jobs uskoi, että koneiden piti olla täysin itsenäisiä ja vaati ensimmäisten Macintoshien kuoret sinetöitäviksi niin, ettei niitä voinut laajentaa. Edes muistia ei saanut lisätä. Macin todellisen isän Jef Raskinin mukaan Jobs vastusti koko Mac-hanketta ja oli aina ensimmäisenä ottamassa kunnian muiden keksinnöistä itselleen.

Nämä Jobsin "visiot" on hyvä muistaa nyt, kun hänestä odotetaan Applen pelastajaa.

Miksei PC enää kehity?

Lähes yhdeksän vuotta sitten Tietokone-lehdessä oli kirjoitus, jossa kuviteltiin millainen on vuoden 1999 unelmakone. Kirjoittaja arveli, että koneessa on kynällä toimiva käyttöliittymä, assosiatiivinen muisti, vaihtuvan käskykannan prosessori, pöytään upotettu näyttö ja että näppäimistöistä useimmat käyttäjät ovat luopuneet kokonaan.

Niin ei näytä käyvän, vaikka ennustuksesta onkin vielä vuosi jäljellä. Tämän päivän tietokone ei juurikaan poikkea kymmenen vuotta vanhoista malleista. Graafinen käyttöliittymä on toki yleistynyt ja koneisiin on tullut rutkasti lisää nopeutta, mutta perusratkaisut ovat pysyneet samoina.

Ennustuksesta toteutui oikeastaan vain kohdat, joissa sanottiin koneen olevan sovellustasolla yhteensopiva viisi vuotta aiemmin ilmestyneen unelmakoneen kanssa sekä mahdollisuus käyttää konetta sanomalehden lukemiseen.

Miksi PC:n kehitys näyttää pysähtyneen? Missä ovat kaikki mullistavat ideat?

Teknisen kehityksen hidastuminen johtuu markkinavoimista. PC:stä on tullut standardituote, joka on löytänyt oman tasapainoasemansa ja tullut tavallaan valmiiksi. Yritykset eivät yksinkertaisesti halua ostaa uusia teknisia ratkaisuja vaan turvallista perustekniikkaa, jonka he tuntevat.

Sama vakiintuminen on tapahtunut myös autoteollisuudessa, vaikka siihen onkin kulunut enemmän aikaa. Tänään autot ovat teknisesti ja ulkoisesti hyvin samanlaisia. Jopa yksilöllistä linjaa vetänyt Citroen on viime vuosina palannut takaisin valtavirtaan. Autoja erottaa enää merkkiin liittyvä brandiarvo.

Vaikka esimerkiksi sähköautoille olisi tarvettakin, kukaan ei halua sijoittaa suuria summia niiden kehittämiseen. Nykyinen tilanne sopii hyvin autovalmistajille, polttoaineyhtiöille ja koko sille teollisuudelle, joka on syntynyt autojen ympärille.

Parannukset autoihin olisivat vain häiriöksi. Siksi Applella on todellinen ongelma yrittäessään keksiä, miten erottua valtavirrasta sopivasti, mutta ei liikaa.

Katse tulevaaan

PC:t nopeutuvat jatkossakin, mutta suurin kehitys tapahtuu verkkopalveluissa ja verkon käyttötavoissa. Näin absoluuttisen tekniikan merkitys vähenee ja koneet sulautuvat huomaamattomasti muihin kodin laitteisiin. Ajan ja paikan merkitys vähenee entisestään langattoman ja liikkuvan tietotekniikan myötä.

Mielenkiintoinen esimerkki verkon uusista käyttömahdollisuuksista on jokahenkilön supertietokone. Viimeaikaiset DES- ja RC5-purkuhankkeet ovat osoittaneet, miten helposti netin kautta voidaan valjastaa kymmeniä tuhansia tietokoneita samaan tehtävään. Kun tehtävää ajetaan idle-prioriteetilla, koneen normaali käyttö ei hidastu lainkaan. Näin supertietokoneen laskentateho saadaan tavallisten käyttäjien ulottuville.

Todella huikeita – ja pelottavia – mahdollisuuksia sisältyy virtuaalitodellisuuteen. Jonakin päivänä voimme sukeltaa tietokoneen luomaan keinotekoiseen maailmaan, joka on juuri sellainen kuin haluamme. Uskon, että riittävän aito keinotodellisuus kohtuuhintaan toteutuu 10 vuoden kuluessa ja 25 vuoden kuluttua todellisuus alkaa jo kalveta keinomaailman rinnalla.

Tieteiskirjailijat ovat ennustaneet, että ihmiskunta jättää aikanaan maa-planeetan taakseen ja ryhtyy valloittamaan avaruutta. Samalla ihmettelemme, miksemme kuule avaruudesta muiden siviilisaatioiden viestejä tai näe heitä. Olemmeko todellakin yksin maailmankaikkeudessa?

Voisiko näillä olla jotain yhteistä? Voisiko teknologian kehitys saada siviilisaatiot käpertymään sisäänpäin? Miksi lähteä vaaralliselle valloitusretkelle avaruuteen, jos saman asian voi tehdä yhtä aidon tuntuisesti virtuaalipuvussa nojatuolissa? Miksi ylipäätänsä lähteä avaruuteen, jos voimme tuoda avaruuden luoksemme ilman, että kukaan huomaa eroa?

Tietotekniikka saattaa viedä pohjan myös tieteiskirjailijoiden rakkaimmilta, avaruuden valloitukseen liittyviltä ennusteilta.

<takaisin