Tietokone 11/1997

Kaikki hyvin - vai onko?

Tämän päivän PC-käyttäjällä on syytä tyytyväisyyteen. Koneiden hinnat laskevat, tehot nousevat ja uusia, mielenkiintoisia sovelluksia ilmestyy kuukausittain.

Vielä 80-luvun alussa, jolloin itse tutustuin mikroihin, tilanne oli kokonaan toinen. Markkinoilla oli lukuisia erilaisia koneita, joissa kaikissa oli erilaista tekniikkaa. Käyttäjä saattoi ostaa 50000 markan laitteiston, johon ei enää vuoden kuluttua saanut lainkaan ohjelmia. Valmistaja saattoi tehdä konkurssin, jolloin myös varaosien ja lisälaitteiden saatavuus tyrehtyi.

Muistoina noilta pioneeriajoilta on hyllyssäni joukko aikansa hienoimpia koneita, jotka nyt odottavat vain tietokonemuseon avautumista.

Katoava valinnanvapaus

IBM:n ja Microsoftin ansiosta 80-luvulla syntyi PC-standardi, joka on tuonut suuria etuja tavallisille mikronkäyttäjille. Yhtenäinen standardi on laskenut hintoja, nopeuttanut kehitystä ja takaa, että koneiden käyttöarvo säilyy tulevaisuudessakin.

Kaikki eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä, sillä kehityksellä on ollut myös varjopuolensa. Standardoituminen on johtanut valinnanvaran supistumiseen. Siinä, missä markkinoilla ennen oli kymmenkunta erilaista tekstinkäsittelyohjelmaa, nyt tarjolla on oikeastaan vain Microsoftin Word.

Yhden sovelluksen dominoiva asema on kuitenkin luonnollista seurausta siitä vapaasta markkinataloudesta, joka mikromarkkinoilla vallitsee. Niin kauan, kuin sovellukset eroavat toisistaan merkittävästi, kaikille riittää markkinoita. Ajan myötä sovellukset kopioivat toistensa ominaisuuksia ja yhdentyvät niin paljon, että vain vahvin jää jäljelle.

Sama kehitys on tapahtunut automarkkinoilla. Vielä 1970-luvulla autot näyttivät persoonallisilta ja niiden tekniset ratkaisut vaihtelivat. Tänään kaikki autot ovat ulkonäköä myöten samanlaisia. Suunnittelijat ovat löytäneet autolle optimimuodon ja konseptin, jota kaikki käyttävät. Auto on tavallaan tullut valmiiksi.

Autojen yhdenmukaistuminen on johtanut merkkien vähenemiseen ja valmistajat taloudellisiin ongelmiin. Jos autoalalla olisi vallinnut täysi vapaus, markkinoilla olisi tänään vain muutama valmistaja. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, koska kansallista autoteollisuutta tuetaan eri maissa sekä suoralla rahalla että maahantuonnin esteillä.

Lisäksi autoilla on statusarvoa, joka tietotekniikasta puuttuu. Aina löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan tuplahinnan saadakseen Mersun tai nelinkertaisen hinnan saadakseen Porschen, vaikka käyttötarkoitus ja lopputulos on sama kuin perheautolla.

Tekstinkäsittelyn vaihtoehdot

Kun Tietokone keväällä 1988 testasi markkinoiden tekstinkäsittelyohjelmat, vertailussa olivat mukana Office Writer, WordPerfect, Word, Teko, Multimate, Wordstar, Manuscript ja Sprint. Tänään Wordissä on kaikkien näiden ohjelmien ominaisuudet - sekä tukku muita, joista yhdeksän vuotta sitten ei osattu unelmoidakaan.

Tapahtuneesta on turha syyttää Microsoftia, sillä sama kehitys on toistunut myös alueilla, joilla Microsoft ei ole ollut mukana. Esimerkiksi Corel Draw hallitsee nykyään suvereenisti piirrosgrafiikan markkinoita. Vielä 80-luvulla samasta alasta kilpailivat Designer, Arts & Letters ja Illustrator. Vastaavasti kuvankäsittelyohjelmissa on enää Alduksen Photoshop. Kilpailevat Picture Publisher ja PhotoStyler ovat käytännössä hävinneet markkinoilta.

Voi myös kysyä, olisiko käyttäjän tilanne todella parempi, jos valinnanvaraa olisi enemmän. Varsinkin näin sähköpostin aikakaudella tiedostoliitteiden lähettäminen olisi liki mahdotonta, jos vastaanottajalla voisi olla mikä tahansa kymmenestä eri ohjelmasta. Riittävästi ongelmia tuottaa jo se, ettei tiedetä mitä Wordin versiota vastaanottaja käyttää.

Vaikka tekstinkäsittelyn maailma on tavallaan tullut valmiiksi, kehitys ei ole pysähtynyt, sillä uusia sarkoja on löytynyt kynnettäviksi. Viimeksi päähuomio on keskittynyt nettiohjelmiin, joissa kehityksen pyörä on jälleen käynnistynyt alusta.

Jos ohjelmat olisivat autoja…

Toinen nykykäyttäjiä kiusaava ongelma on järjestelmien huono luotettavuus. Ihmetellään, mikseivät mikrot toimi yhtä hyvin kuin autot. Onko Microsoftin ja Intelin monopoli niin turvattu, ettei niiden tarvitse välittää asiakkaittensa ongelmista?

Autojen luotettavuus on kuitenkin osittain myytti. Oma autoni jäi muutama vuosi sitten tielle, vaikka sillä oli ajettu vain reilut 50000 kilometriä ja jokainen huolto oli tehty merkkiliikkeessä. Lisäksi isotkin autovalmistajat, kuten Mercedes-Benz ja Volvo, joutuvat kutsumaan myytyjä autoja takaisin valmistusvirheiden vuoksi.

Autot toimivat kuitenkin kohtuullisesti, koska niissä on vain noin 2000 osaa. Windows-sovelluksessa osia - käskyjä - on useita miljoonia ja niiden pitää toimia virheettömästi miljoonia osia sisältävän käyttöjärjestelmän tai toisen sovelluksen kanssa, joka on vieläpä eri valmistajan tekemä. Siinä, missä robotit tekevät suuren osan autosta, ohjelmointi on nykyajan käsityötaitoa. Ei ihme, jos ongelmia syntyy!

Lisäksi autoa käytetään määräajoin huollossa, jossa ammattilaiset korjaavat pieniä vikoja ja torjuvat isompia vikoja ennakolta. Vastaavasti ohjelmavalmistajat tuottavat päivityksiä ja korjaustiedostoja sovelluksiinsa, mutta niiden hakemista ja asentamista pidetään jotenkin kyseenalaisena.

Vihreämpää ruohoa?

Kun on aikansa tuskaillut PC-ongelmien kanssa herää usko siihen, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Unix-koneet toimivat varmasti paremmin kuin PC:t. Vai toimivatko?

Seurasin hiljattain vierestä, kun Sunin koneeseen asennettiin Oraclen tietokantaa. Käytössä ollut Oracle 7.3.2.2 ei toiminut koneessa olevan Solaris 2.6:n kanssa, vaan halusi 2.4 tai 2.5-version. Käyttöjärjestelmän vaihto vanhempaan ei kuitenkaan auttanut, sillä Oraclen asennusohjelma ei toiminut. Lopulta Oraclen asennusohjelmalla 7.3.2.0 saatiin asennettua Oracle 7.3.2.1 käyttöjärjestelmään 2.5. Työhön kului kahdelta henkilöltä yhteensä 18 työtuntia.

Erässä toisessa tapauksessa CAD-ohjelman päivitys pakotti päivittämään myös Oraclen, joka puolestaan vaati päivittämään HP-UX-käyttöjärjestelmän.

Eli suo siellä, vetelä täällä.

Paha Microsoft?

Pelaajien määrän vähentyessä on yhä vähemmän tahoja, joita syyttää nykyisen tilanteen varjopuolista. Siksi katseet kohdistuvat yleensä Microsoftiin, jota syytetään epäreilusta kilpailusta ja ylitehokkaasta markkinoinnista.

Mutta Microsoft ei ole yksin. Lotus nousi kuuluisuuteen taulukkolaskentaohjelmalla, jonka idean Mitch Kapor oli kopioinut Visicalcista. Kun nämä uhkasivat oikeustoimilla, Lotus osti firman ja hautasi Visicalcin kaikessa hiljaisuudessa.

Kun Borlandin Quattro alkoi uhata jo kutistuvia DOS-laskennan markkinoita, Lotus haastoi Borlandin oikeuteen valikkorivinsä idean kopioinnista. Oikeus tuomitsi Borlandin niin suuriin korvauksiin, että Borlandin oli pakko myydä Quattro Novellille. Lisäksi yritys kärsi taloudellisen iskun, josta toipumiseen meni useita vuosia.

Kaikki tämä yhden valikkorivin takia, jonka ohi aika oli jo ajanut. Onneksi Windows-ympäristö standardoi käyttöliittymän, jolloin kiusalliset look-and-feel -kiistat loppuivat ja valmistajat saivat taas keskittyä oleelliseen.

Näppärin mainostemppu -palkinto menee puolestaan WordPerfectille. Kun sen Windows-versio myöhästyi jälleen kerran, WP lanseerasi kampanjan otsikolla "Tuleva WP on suuri menestys - osaatko arvata kuinka suuri?". Näin se veti huomion pois itse pääasiasta.

Silti on selvää, että nykyinen Microsoft-dominanssi pelottaa varsinkin yrityksiä. Ne pelkäävät joutuvansa tulevaisuudessa maksumieheksi, kun ilmaiset nettisovellukset nakertavat Microsoftin tuloja ja yrityksen on pakko kasvaa, jotta sen osakkeet säilyttäisivät arvonsa. Niitä huolestuttaa kovasti, että suurin osa heidän tietotekniikastaan on yhden yrityksen - oikeastaan vain yhden miehen varassa.

Siksi yritykset suorastaan rukoilevat vaihtoehtoja.

Oikeus olla erilainen

PC-markkinoiden laajuus on epäilemättä ollut suuri etu kaikille tietotekniikan hyväksikäyttäjille. Tässä suhteessa mikroa voi verrata televisioon: käyttäjiä kiinnostaa enemmän TV:stä tulevat ohjelmat kuin TV-tekniikan kehitys. Siksi esimerkiksi hieno HDTV-tekniikka jouduttiin käytännössä hautaamaan, kun se ei kiinnostanut ostajia eikä TV-yhtiöitä.

Aina on kuitenkin niitä, jotka haluavat kulkea omia polkujaan ja nauttia laajakankaan HDTV-kuvasta. Kaikki eivät halua käyttää järjestelmiä, jotka on ajateltu enemmistön tarpeiden mukaan. Jokaisella pitäisi olla oikeus valita.

Aiemmin markkinamekanismit eivät ole jättäneet heille juurikaan mahdollisuuksia. Nyt kuitenkin tilanne on muuttumassa, sillä netin ansiosta pienetkin valmistajat voivat markkinoida tuotteitaan kaikkialle maailmaan ja erilaiset eturyhmät pitää paremmin yhtä.

Tähän asti markkinat ovat rajoittaneet sovellusten valikoimaa, koska myymälöiden hyllytilasta on vallinnut kova kilpailu. Nyt sovellukset voidaan ostaa ja toimittaa suoraan verkosta, joten valikoima voi olla aiempaa laajempi. Pienikin järjestelmä voi olla elinvoimainen, kun kaikki sen käyttäjät ovat samassa verkossa.

Viimeinen suuri muutos on Java-tekniikka. Tulkkiohjelman ansiosta Java-sovelluksia voidaan ajaa eri koneissa, mikä vähentää aiempien laite- ja ohjelmastandardien merkitystä. Pidän kuitenkin toiveajatteluna sitä, että Java tekisi kaikista prosessoreista tasa-arvoisia ja että jotain päivänä sovellukset toimisivat eri koneissa emuloinnin avulla, jolloin insinöörit voisivat vapaasti kehittää yhä hienompia prosessoreita.

Mutta ainahan sitä saa toivoa.

<takaisin