Tietokone-lehti 3/98

BG50

Microsoftin pääjohtaja Bill Gates vieraili helmikuun alussa ties monettako kertaa Euroopassa. Matkan aikana hän pistäytyi nopeasti myös Suomessa. Tämänkertainen Euroopan-matka sai kuitenkin yllättävän käänteen, kun Gates joutui Brysselissä maistamaan lähietäisyydeltä kermakakkua.

Maailmalle levisi nopeasti valokuvia, joissa supernörtiksi ristitty maailman rikkain liikemies näyttää lähinnä säälittävältä kermakakun töhrimine laseineen. Omassa teknologiamaailmassaan eläneelle Gatesille tämä oli todennäköisesti ensimmäinen konkreettinen osoitus siitä, että taloudellinen menestys herättää väistämättä myös vihaa ja katkeruutta.

Suomessakin oli monia, jotka kuvat nähtyään tunsivat villiä vahingoniloa. Henkilöt, jotka ostivat pari vuotta sitten IBM Aptiva -kotimikron 15000 markan hintaan, huomaavat sen nyt käyneen auttamattomasti pieneksi. Kun he lähtevät vaihtamaan konettaan uuteen, he saavat kuulla sen jälleenmyyntiarvoksi muutama tuhat markkaa. Raha on hävinnyt taivaan tuuliin ja heille on jäänyt kone, jolla ei enää pysty ajamaan uusia sovelluksia. Syy on Gatesin.

IBM aloitti PC-aikakauden esittelemällä oman mallinsa elokuussa 1981. Sen jälkeen on syntynyt kokonainen mikronkäyttäjien joukko, joka on elänyt vain PC- ja Windows-aikaa. Kun PC:n kanssa tulee ongelmia tai ohjelmat eivät toimi, vika on Microsoftin monopoliaseman ja kilpailun puuttumisen. Vika on siis Gatesin.

Todellisuus on kuitenkin monitahoisempi. PC:n ja Windowsin ylivoiman ansiosta on syntynyt käytännön standardi, joka on ensi sijassa koitunut käyttäjien eduksi. Laajalla markkina-alueella tapahtunut kilpailijoiden karsiutuminen on ollut luonnollinen seuraus vapaasta markkinataloudesta, vaikka Gates onkin hyvällä pelisilmällään nopeuttanut kehitystä.

Jos nykyiset Microsoftin ylivallasta valittavat muistaisivat 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa vallinneen kirjavuuden ja ne ongelmat, joita se aiheutti niin käyttäjille kuin ohjelmien tekijöillekin, he näkisivät nykyisen tilanteen edut.

Silti Brysselin tapahtumat panevat miettimään, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua.

Entä jos kakun sijaan olisikin heitetty tiiliskivi?

Tai heittäjällä olisi ollut kädessään ase?

Paljon vartija

Gates on huomaamattaan päätynyt paljon vartijaksi. On sanottu, että hänellä on käytännössä enemmän valtaa kuin Yhdysvaltain presidentillä. Siitä huolimatta Gates on aina esiintynyt vapaasti eikä hänen ympärillään ole näkynyt ainuttakaan turvamiestä. Julkisiin esityksiin saapuvaa yleisöä ei ole tarkastettu sen paremmin Suomessa kuin Yhdysvalloissakaan.

On todennäköistä, että Brysselin tapahtumien jälkeen kaikki muuttuu. Gatesin persoona herättää monissa kielteisiä tunteita, kaiken maailman kahjoista puhumattakaan. Kermakakkua vakavampi attentaatti on hyvinkin mahdollinen, sillä Gatesin valtakunta on laajentunut turvallisten ja harmittomien ATK-ihmisten ulkopuolelle.

Kermakakun tapaus oli terveellinen muistutus siitä, mitä vaaroja Microsoftin ylivoimaiseen valta-asemaan sisältyy. Yhden yrityksen määräysvalta on aina vaarallista, vaikka se onkin markkinoiden oman kehityksen tulosta. Microsoftin tapauksessa asia on vielä pahempi, koska kaikki keskittyy yhteen henkilöön.

Ilman Gatesia ei ole Microsoftia.

Ilman Microsoftia taas nykyiseltä PC-maailmalta katoaisi suunta.

BG50 uhkaa

Vaikka Microsoft onkin tänään alan ylivoimainen vaikuttaja, sen johtoasema ei voi säilyä loputtomiin. Siksi on terveellistä jo nyt varautua elämään Microsoftin jälkeen.

Gates on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle joskus viisikymppisenä. Silloin hän myös aikoo lahjoittaa 90 prosenttia omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen. Jos Gates todella myisi omaisuutensa pohjana olevat Microsoftin osakkeet ja vetäytyisi yrityksestä, Microsoftin markkina-arvo ja sitä kautta osakekurssi romahtaisi. Nyt osakkeilla ja optioilla yritykseen sidotut ohjelmoijat todennäköisesti lähtisivät ja veisivät samalla mukanaan Microsoftin osaamisen.

Microsoft on niin henkilöitynyt Gatesiin, että harva on edes kuullut Gatesin alaisuudessa olevista johtajista. Heistä vain Ballmer on edes joten kuten tunnettu julkisuudessa. Microsoftin olisi kuta kuinkin mahdoton löytää Gatesin paikan täyttävää johtajaa. Yhtiö voisi ajautua sisäiseen valtataisteluun tai linjaerimielisyyksiin, jotka olisivat tuhoisia yritykselle ja aiheuttaisivat ennen näkemättömiä väristyksiä koko tietotekniikka-alalle.

Gates täyttää 50 vuonna 2005. Kun vuoden 2000 tuoma kaaos on saatu selvitettyä ja Euro on otettu käyttöön, alaa saattaa ravistella BG50-nimellä tunnettu mullistus.

BG50:n hyvä puoli on siinä, ettei se tule yllättäen ja siksi muutos on hallittu. Gatesilla on runsaasti aikaa järjestää Microsoftin ja koko maailman asioita mielensä mukaisesti. Toki Gates voi pyörtää myös lupauksensa ja pysyä Microsoftin ohjaksissa niin kauan kuin ikää ja terveyttä riittää.

Mielen muuttamisesta Gatesilla on kokemusta jo ennestään. Vaikka hän syksyllä 1989 Comdexissa lupasi, että Microsoft panostaisi jatkossa OS/2:een ja jättäisi Windowsin sivuraiteille, vuoden päästä kellossa oli jo toinen ääni. OS/2 sai jäädä, kun Windows 3.0 keväällä 1990 julkaistiin ja sen myynti ylitti kaikki odotukset.

Selainko osa käyttöjärjestelmää?

Attentaatin tai BG50:n lisäksi Microsoftin asema voi murtua myös oikeuslaitoksen päätöksellä. Viime vuoden lopulla alkanut kiista Microsoftin oikeudesta jakaa selaintaan Windowsin mukana on saanut monet kysymään, onko Microsoft mennyt liian pitkälle. Microsoftin väite siitä, että selain olisi kiinteä ja erottamaton osa Windows 95 -käyttöjärjestelmää, on yksinkertaisesti naurettava.

Syksyllä 1994 pidetyssä lehdistötilaisuudessa Windows 95:n tuotepäällikkö oli vielä epävarma siitä, tultaisiinko lopullisen ohjelman mukaan liittämään selainta lainkaan. Tuohon aikaan elettiin tilanteessa, jossa Internet oli juuri alkanut yleistyä eikä Microsoft vielä tiennyt, miten siihen pitäisi suhtautua. Microsoftilla harva edes tiesi, mikä selain oikein oli. Lopullinen päätös oli kompromissi ja Internet Explorerin ensimmäistä versiota alettiin jakaa osana Plus!-pakettia. Varsinaiseen Windows 95-pakettiin se ei kuulunut siis lainkaan.

Joulukuussa 1995 Microsoft teki täyskäännöksen ja julisti tukevansa Internetiä kaikessa mahdollisessa. Selaimen kehitys sai lisävauhtia ja uusia versioita alkoi ilmestyä. Microsoft kiri Netscapen ohi vasta viime vuoden syksyllä, kun Internet Explorer oli vihdoin aidosti kilpailevaa Netscapen selainta parempi.

Tulevissa käyttöjärjestelmissä Microsoft aikoo yhdistää selaimen ja käyttöjärjestelmän toisiinsa. Näin se tekee osoittaakseen, että on koko ajan ollut oikeassa. Käyttäjien mielipidettä asiassa ei kysytä, sillä Internet Explorer 4:n työpöytäintegraatio on herättänyt käyttäjissä lähinnä tyytymättömyyttä. Kukaan muu kuin Microsoft itse ei tunnu haluavan hallita tiedostoja tai verkon resursseja selaimen läpi.

Jos Microsoft voi vapaasti määritellä, mitä Windowsiin kuuluu, herää väistämättä kysymys, minkä vuoro on seuraavaksi. Onko Windows NT 6.0:ssa mukana tekstinkäsittely, taulukkolaskenta ja esitysgrafiikka eli ohjelmat, joita nyt myydään Office 97-nimisenä pakettina?

Microsoftin on vaikea ymmärtää mitä eroa on käyttöjärjestelmällä ja sovelluksella. Onhan yritys harvinainen juuri siksi, että se on pystynyt hoitamaan molemmat alueet ja hyödyntänyt käyttöjärjestelmätietoaan sovellusten kehittämisessä - ja päinvastoin.

Tulevaisuus yllättää

Microsoftin tinkimätön ja itsepäinen asenne tuntuu käsittämättömältä juuri nyt, kun kaikki merkit osoittavat sen voittaneen selainkilpailun. Netscape on tunnustanut tappionsa ja ilmoittanut jakavansa jatkossa omaa selaintaan Microsoftin tapaan ilmaiseksi.

Makeasta voitosta huolimatta Microsoftin asenne on säälimätön. Tällainen käytös saa sekä yritykset että viranomaiset kysymään, onko Microsoft kasvanut niin isoksi ja mahtavaksi, että se voi menetellä miten tahtoo ja jättää julkisen mielipiteen täysin huomiotta.

Miksi Microsoft hankkii itselleen ehdoin tahdoin kielteistä julkisuutta, kun siihen ei ole mitään teknistä eikä taloudellista syytä? Jos tämä on Microsoftin menettelytapa nyt, kun sillä menee hyvin, miten Microsoft mahtaakaan reagoida joutuessaan ahtaalle tai todelliseen kilpailutilanteeseen?

On luultavaa, ettei Microsoftin aseman vakavasti vaarantavaa kilpailutilannetta synny vielä muutamaan vuoteen. Lyhyellä tähtäyksellä ainoa, joka pystyy puuttumaan Microsoftin asemaan, on paikallinen kilpailuvirasto. Se voisi ohjata tietotekniikka-alan tulevaisuutta määräämällä Microsoftin hajotettavaksi useaan pienempään, keskenään kilpailevaan yritykseen. Tinkimättömällä asenteellaan Microsoft pelaa kortteja viranomaisten ja käsiin ja aiheuttaa pelon väristyksiä omissa asiakkaissaan..

Todennäköisesti Microsoftia ei kuitenkaan hajoteta. Vaikka viranomaiset päätyisivät huomaamaan, että nykytilanne estää kilpailua tai johtaa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, iso ja vahva Microsoft on maan kansallinen etu. Microsoft takaa, että tietotekniikka-alan kehitys ja markkinoita ohjaava voima pysyy jatkossakin Yhdysvalloissa, eivätkä Euroopan tai Aasian maat pääse vaarantamaan Yhdysvaltojen johtavaa asemaa tällä strategisesti tärkeällä teollisuudenalalla.

Jos Microsoft hajotettaisiin, kilpailusta syntyvä tilanne saattaisi avata markkinoita muiden maiden yrityksille. Näin Internet-aikana pelko on aiheellinen, kuten jo kiistely uusista domain-nimistä on osoittanut. Vaikka jenkit korostavat itse verkon globaalia luonnetta, he haluavat pitää domain-nimien hallinnan tiukasti itsellään ja torjuvat eurooppalaisten yritykset uusien päädomain-alueiden perustamiseksi.

Siksi on todennäköistä, ettei mikään edellä kuvatuista skenaarioista toteudu sellaisenaan. Tulevaisuus on aina arvaamaton ja varsinkin tietotekniikan historia on täynnä yllättäviä käänteitä.

Aivan kuten Brysselissä heitetty kermakakku.

<takaisin