Tietokone-lehti 8/98

TJ 500

Syksyn tullessa illat alkavat jälleen pimentyä. Jokainen uusi päivä on entistä lyhyempi. Samalla jokainen päivä vie lähemmäksi vuosituhannen vaihdetta. Eräs merkittävä rajapyykki ohitetaan elokuun puolivälin jälkeen, jolloin armeijasta tuttu TJ-lukema (Tänään Jäljellä) rikkoo 500 aamun rajan.

Kirjoitin aiheesta edellisen kerran helmikuussa 1997, jolloin aamuja oli vielä yli tuhat. Puolessatoista vuodessa on tapahtunut paljon. Y2K-nimellä tunnettu uhka on saanut runsaasti julkisuutta lehdissä ja televisiossa, mikä on nostanut ongelman myös päättäjien ja johtajien tietoon.

Hyvä niin, sillä kun asia on tiedostettu, siihen on voitu alkaa varautua. Lähes jokaisessa organisaatiossa on käynnissä jonkinlainen vuosi 2000-hanke, jonka tavoitteena on kartoittaa ja korjata tietojärjestelmissä olevat miinat ennen vuosituhannen vaihtumista.

Moni on kuitenkin jo nyt myöhässä omasta aikataulustaan ja nekin, jotka uskovat jo korjanneensa ongelman omalta kohdaltaan, saattavat vielä kokea ikäviä yllätyksiä. Tarjolla on useita synkkiä skenaarioita, joista valita.

Ketjun heikoin lenkki

Se, että omat tietojärjestelmät saadaan ajoissa kuntoon, ei vielä takaa tulevaisuutta. Tämän päivän yritykset eivät enää ole itsenäisiä saarekkeita, vaan niiden toiminta riippuu muista yrityksistä. Tämä nähtiin jo laman aikana, kun luottotappiot ja muiden yritysten vaikeudet kaatoivat myös täysin terveitä yrityksiä.

Tuotantolaitoksissa on päästy lähes täysin eroon varastoista, kun JOT-ajattelun mukaisesti luotetaan siihen, että alihankkija toimittaa tavarat Juuri Oikeaan Tarpeeseen.

Riippuvuus muista yrityksistä voi kuitenkin osoittautua vaaralliseksi. Vaikka olisi hoitanut oman yrityksensä asiat kuntoon, jokin ketjussa olevista yrityksistä ei ehkä olekaan. Jos sen toiminta pysähtyy vaikkapa kolmeksi kuukaudeksi tuotannonohjauksen häiriöiden vuoksi, ongelmat näkyvät kaikille ketjussa jäljempänä oleville.

Oletko itse miettinyt, miten selviäisit, jos tärkeimmän asiakkaasi, toimittajasi tai alihankkijasi toiminta ja rahaliikenne keskeytyisi useaksi kuukaudeksi?

Jos toiminnan luonne sen sallii, kannattaa pyrkiä tekemään omaa tuotantoa etukäteen varastoon ja vastaavasti ostaa sisään raaka-aineita. Varastoihin sitoutunut pääoma on halpa vakuutus ongelmien varalta.

Mihin voit luottaa?

Monet ovat käyneet läpi sovelluksensa ja saaneet maahantuojalta tai ohjelman tekijältä vakuutuksen, että kaikki on kunnossa. Ei siis syytä huoleen.

Suuri kysymys kuuluukin: voiko lupaukseen luottaa?

Aiemmin asiakkaat ovat voineet luottaa toimittajalta saamiinsa kirjallisiin lupauksiin. Ellei niitä ole pidetty, kauppa on voitu purkaa ja myyjä on korvannut aiheuttamansa vahingot.

Vuoden 2000 kohdalla tilanne on erilainen, sillä elleivät ohjelmat toimikaan luvatulla tavalla, ne pettävät kaikilla asiakkailla yhtä aikaa. Miten toimittaja voi selvitä tilanteesta, jossa kaikki sen asiakkaat vaativat yhtä aikaa suuria vahingonkorvauksia?

Toimittaja saattaa antaa lupauksen hyvässä uskossa, eikä itsekään tiedä kaikkia kohtia, joissa sen ohjelmat voivat pettää. Vaikka ohjelmat olisi virallisesti laadittu vuosi 2000-yhteensopiviksi, ohjelmoijat ovat saattaneet oikaista ja jättää koodiin kupruja, jotka paljastuvat vasta todellisessa käytössä.

Esimerkiksi Oraclen tietokanta on jo pitkään ollut virallisesti vuosi 2000-yhteensopiva, koska sen päiväystietotyyppi ja sitä käsittelevät valmisfunktiot toimiviat oikein. Ohjelmoijat ovat kuitenkin usein korvanneet valmisfunktiot omillaan, koska näin päiväyksen tulostusasua on päässyt säätämään vapaasti. Vastaavia oikaisuja on tehty kaikkialla.

Entä jos toimittaja nostaakin kädet pystyyn ja tekee konkurssin?

Ei, pelkkiin lupauksiin ei pidä luottaa. Asiakkaan on voitava itse vakuuttua siitä, että järjestelmä toimii oikein. Lisäksi kannattaa luoda hätäsuunnitelma, joka otetaan käyttöön, mikäli ongelmia tästä huolimatta ilmenee.

Nimi paperissa on vain keräyspaperin arvoinen, jos toimittajan yritys tai alkuperäinen tekijä tekee konkurssin.

Takaraja ei jousta

Muutamissa yrityksissä on jo ehditty käydä tietojärjestelmät läpi ja kartoittaa tilanne. Osa on jopa tehnyt jo tarvittavat muutostyöt. Muut uskovat, että korjaustöille laadittu aikataulu pitää.

Suunnitelmat saattavat kuitenkin olla liian optimistisia. Varsinkin ATK-ihmisille tilanne on uusi ja hämmentävä: ensimmäistä kertaa heillä on tehtävänään projekti, jolla on ehdoton takaraja.

Usein ATK-projekteihin osallistujat tietävät jo hankkeen alkuvaiheessa, ettei aikataulu tule pitämään ja että projekti myöhästyy. Kukaan ei menetä asian vuoksi yöuniaan, sillä ATK-alalla on totuttu venyviin aikatauluihin. Suurempi järkytys olisi, jos ohjelma - vaikkapa Microsoftin seuraava NT-versio - valmistuisi lupausten mukaisesti.

Vuoden 2000 suhteen tilanne on toinen. Takaraja ei jousta. Ohjelmien on oltava valmiina, testattuna ja asennettuina kun vuosi vaihtuu. Diplomaatitkaan eivät nyt pysty pysäyttämään kelloja lisäajan saamiseksi.

Euron suhteen tilanne on paljon helpompi. On täysin mahdollista, että sen käyttöönottoa joudutaan vielä lykkäämään eurooppalaisten yritysten vaatimuksista. Kyseessä olisi ensimmäinen kerta, kun tietotekniikan tarpeet vaikuttavat poliittiseen päätöksentekoon.

Joissakin yrityksissä on laskettu, että muutokset saadaan nipin napin tehtyä ajoissa. Mutta entä jos työhön varatut ammattilaiset lähtevätkin muualle? Jos esimerkiksi kilpailija päättää ostaa heidät itselleen millä hinnalla hyvänsä - joko pelastamaan omaa yritystä pulasta tai ainoastaan tehdäkseen kiusaa?

Ohjelmoijat tietävät arvonsa ja aikojen kriittisyyden. Oletko varma, että saat pidettyä heidät nykyisissä töissään?

Epävarmuus kaihertaa

Perinteisten tietojärjestelmien korjaus on vielä suhteellisen helppoa, koska useimmat ongelmat voidaan lukea lähdekoodia tutkimalla tai kokeilemalle erityisessä testiympäristössä, miten ohjelma käyttäytyy vuosituhannen vaihduttua.

Suurin kysymysmerkki liittyy tietokoneisiin luottavan yhteiskunnan yleiseen haavoittuvuuteen. Edes mahdollisen sotatilan sattuessa kansallista turvallisuutta ei enää puolusteta helikoptereilla vaan tietokoneilla.

Yhteiskunnan ja yritysten pyörät pyörivät täysin tietokoneiden ja tietokoneistettujen laitteiden varassa. Mikroprosessoreita on nykyään kaikkialla ja niiden toimivuus herättää huolestuneisuutta. Toimivatko liikennevalojen ja voimaloiden ohjausjärjestelmät oikein? Miten käy yritysten kulunvalvonnan, puhelinkeskusten tai matkapuhelinten tukiasemien? Kaikissa niissä käsitellään runsaasti päiväyksiä ja kellonaikoja.

Huolestuttava esimerkki insinöörien lyhytnäköisyydestä on GPS-satellittinavigointi. Markkinoilla on vielä useita GPS-laitteita, joissa järjestelmän sisäinen aikakenttä on kiinteästi määrätty. Tällaisten laitteiden kalenteri palaa 22.8.1999 osoittamaan tammikuuta 1980, mikä sotkee niiden aikasignaalia käyttävät sovellukset.

Onneksi tämä ongelma paljastuu jo neljä kuukautta ennen vuosituhannen vaihdetta.

Vuosi sitten keväällä paperiliitin putosi VR:n valvomossa tietokoneen näppäimistön sisään ja aiheutti virhetoiminnon, joka puolestaan johti virhelokin täyttymiseen, levytilan loppumiseen ja Unix-koneen kaatumiseen. Koko junaliikenne pysähtyi.

Eikö tekninen kehitys olekin ihmeellistä? Ennen junaliikenteen pysäyttämiseen tarvittiin laaja lakko - nyt siihen riittää väärään paikkaan joutunut paperiliitin. Entä kun vastaavanlaiset häiriöt ilmenevät tuhansissa tietokoneissa yhtä aikaa?

Tietokoneistetut, toisistaan riippuvat järjestelmät voivat vuoden 2000 koittaessa tuottaa niin mielikuvituksellisia virheketjuja, ettemme osaa edes arvailla, miten ne näkyvät.

Lama vuoden kuluttua?

Yritysten kokemat ATK-ongelmat ja niihin liittyvä epävarmuus saattavat epäsuorasti vaikuttaa koko maailmantalouteen ja kääntää länsimaiden pitkän nousukauden ainakin tilapäisesti lamaksi.

Todennäköisesti jo ensi vuoden keväällä julkisuuteen alkaa tihkua tietoja yrityksistä, jotka eivät selviä muutoksista ajoissa. Markkinavoimat alkavat pohtia, mitä seurauksia yritysten toiminnan keskeytymisellä on ja mihin muihin yrityksiin tuotantoketjun häiriöt johtavat.

Vaikeuksiin joutuvien yritysten pörssikurssit alkavat laskea, mikä lietsoo lisää epävarmuutta. Japanin ja Kaakkois-Aasian viime aikaiset vaikeudet ovat vain esimakua siitä, mitä laaja taloudellinen epäluottamus saattaa aiheuttaa.

Tiedotusvälineiden kautta epävarmuus tarttuu ihmisiin, jotka eivät täysin ymmärrä ongelman todellisia syitä ja saattavat reagoida arvaamattomasti. Mitä esimerkiksi tapahtuisi, jos ihmiset alkavat varmuuden vuoksi tyhjentää pankkitilejään ja nostaa talletuksiaan? Millaiset seuraukset sillä olisi maailman pankkitoiminnalle ja sitä kautta yrityksille?

Voikin olla järkevää myydä omistamansa osakkeet jo hyvissä ajoin kesällä 1999. Samasta syystä yritysten pitäisi antaa ensi keväänä pörssitiedote siitä, miten hyvin ne ovat valmistautuneet vuosituhannen vaihtumiseen. Asia ei kuulu yksin tietohallinnolle vaan yrityksen ylimmälle johdolle.

Sen on myös syytä ymmärtää oma vastuunsa ja tehdä kaikkensa, jotta tässä esitetyt epävarmuuden ja pelon skenaariot eivät toteutuisi.

On jo kiire, sillä vaikka aamuja kaiken kaikkiaan onkin viisi sataa, niistä vain reilut puolet on työpäiviä.

<takaisin