Tietokone-lehti 10/98

Mitä vikaa PC-maailmassa?

Kirjoitin kesäkuun Tietokone-lehdessä autojen kanssa olleista ongelmista ja vertasin niitä mikroihin. Kirjoitus tuotti runsaasti palautetta; ilmeisesti auto- ja mikroasiat ovat mielessä muillakin. Monissa sähköpostiviesteissä kerrottiin lähettäjän oman, usein japanilaista merkkiä olevan, auton toimineen ongelmitta vuosikausia.

Epäiltiin myös, että minulle on vain sattunut huono onni autojen suhteen. Jos niin on, huono onni tuntuu leviävän. Naapuri osti nimittäin vuosi sitten uuden amerikkalaisen pakettiauton, joka on ollut korjattavana jo viisi kertaa. Tuorein korjauskerta kesti kaksi viikkoa. Hän on turhaan yrittänyt saada kauppaa puretuksi.

Onneksi edes keväällä hänelle ostamani mikro on toiminut ongelmitta.

Vilkaisu Tuulilasiin

Kesäkuun palstasta saamani palautteen vuoksi menin ja ostin heinäkuun Tuulilasi-lehden, koska se on erikoistunut automaailman tapahtumiin. Lehti avasi jälleen uusia yhtymäkohtia auto- ja mikroteollisuuden välille.

Jo kannessa lehti hehkuttaa juttua "Autojen ohjekirjoja ei ymmärrä kukaan". Jos auton tilalle vaihdettaisiin mikro, otsikko voisi olla suoraan Tietokoneen kannesta. Jutussa vertailtiin eri automallien käsikirjoja ja pidettiin niitä epäkäytännöllisinä ja vaikeaselkoisina, paikoin suorastaan käsittämättöminä.

Sivulta 70 alkavassa jutussa on 30 000 kilometrin kestotestissä Volkswagen 1,9 TDI. Kun kilometrejä oli takana 2533 joku huomasi, että ohjauspyörän säätövivusta puuttui muovinen kädensija. Voin ymmärtää, että 15 000 markan mikrosta puuttuu jokin osa, mutta kun auton hinta on 190 000 markkaa, on lupa odottaa kaikkien osien olevan paikoillaan. Varsinkin kun on kyse saksalaisesta autosta.

Sivulla 79 on pikatestissä Grundigin autoradio. Testaaja kirjoittaa, ettei sen 16 pikavalinnasta voinut käyttää kunnolla kuin kymmentä ensimmäistä, sillä sen jälkeen valitsin ohjautui takaisin kanavalle yksi. Paikat 11-16 sai käyttöön vain "peruuttamalla" nuppia väärään suuntaan.

Kuulostaapa tutulta.

Teho ja turvallisuus myyvät

Heinäkuun Tuulilasin kansikuvassa on punainen Camaro ja pääjutun tekstinä "Camaron voima jyllää".

Edellisen nousukauden aikana autoja mainostettiin pitkälti niiden tehoilla. Samaa myyntiargumenttia käyttävät mikromyyjät vieläkin, joskin aivan viime aikoina sen purevuus on vähentynyt. Ensi kertaa Intel on saanut havaita, etteivät uudet nopeat prosessorit heti syrjäytä aiempia malleja.

Vähän hitaammat, mutta paljon halvemmat mikrot ovat tehneet kauppansa niin hyvin, että AMD on vallannut markkinoita Intelin kustannuksella. Näyttää kuin PC-maailmassakin tehokilpailu olisi ainakin hetkeksi laantumassa. Monille peruskäyttäjille nykyisten mikrojen nopeus on jo täysin riittävä.

Mikrojen tehosta on sentään aina jotain hyötyä, koska keinotekoisia rajoituksia ei ole. Autoissa nopeuden ja tehon merkitys on liki olematon, koska harva pääsee ikinä edes kokeilemaan, yltääkö auto käsikirjassa luvattuun huippunopeuteen.

Nähtäväksi jää, minkä argumentin mikromyyjät keksivät nopeuden jälkeen. Autoissa uudeksi keppihevoseksi on kaivettu turvallisuus. Kolariturvallisia autoja kehiteltiin 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa, mutta öljykriisi suuntasi huomion kulutuksen pienentämiseen ja turva-autot saivat jäädä.

Nyt turvallisuus on jälleen kaivettu esiin ja varsinkin ruotsalaisille autovalmistajille siitä on tullut suoranainen mantra.

Turvallisuutta vai turvattomuutta?

Mikrojen tehokehitys on tavallisten käyttäjien kannalta mennyt tarpeettoman pitkälle. Tehokkaat koneet ovat sinänsä halpoja, mutta ne antavat ohjelman tekijöille hyvän syyn tehdä yhä suurempia ohjelmia, jotka tulevat yhä monimutkaisemmiksi ja hankalammiksi käyttää.

Kehitys haittaa niitä, joilla ei ole varaa uusia mikroaan jatkuvasti, mutta myös päivittäjät huomaavat uudenkin koneen käyvän nopeasti pieneksi.

Auton turvallisuusajattelussa on samaa harhaanjohtamisen makua. Suurin osa uuden auton ostajasta ei koskaan joudu testaamaan autonsa turvallisuusominaisuuksia. Riski joutua kolariin on pieni, sillä vuonna 1997 kolareissa loukkaantui 4360 henkilöä. Autoja oli samaan aikaan rekisterissä 2,24 miljoonaa.

Turvallisuus on tunteisiin vetoava myyntikikka, jota on helppo käyttää, koska sen absoluuttinen mittaaminen on yhtä vaikeaa kuin mikron tehon mittaaminen. Vai onko pelkkä sattumaa, että eurooppalaiset autot aina voittavat eurooppalaiset kolaritestit?

Pahimmillaan auton turvallisuus kääntyy jopa alkuperäistä tarkoitustaan vastaan. Norjassa tehty tutkimus osoitti, että uusilla ja "turvallisilla" autoilla ajetaan enemmän kolareita. Kun tekniikka on kehittynyt tarpeeksi, autojen nopeus ei enää tunnu ohjaamoon asti.

Sateessa, lumipyryssä ja pimeällä ajetaan ylinopeutta ja usein vielä aivan liian lähellä edellä ajavaa. Monella turvatyynyllä varustettu ja testeissä turvalliseksi todettu auto suorastaan houkuttelee epäterveellisiin nopeuksiin.

Fysiikan lait ovat kuitenkin säilyneet entisellään autojen kehityksestä huolimatta.

Ei takuuta

Mikroalalla on toki aitoja ongelmia, joista autoilijoiden ei tarvitse kärsiä.

Ehkä pahin ongelma on se, ettei kukaan ota vastuuta mistään. Mikrolla on laitteena jonkinlainen takuu, mutta ohjelmavalmistaja sanoutuu heti käyttöohjeen alkulehdillä irti kaikesta vastuusta. Jos ohjelma tuhoaa käyttäjänsä tiedostot tai tuottaa muuta vahinkoa, tekijää on turha syyttää. Harvalla muulla alalla voidaan myydä tuotetta, jonka toiminnasta ei anneta mitään takeita.

Autoilla on takuuaika, jonka puitteissa viat korjataan ilmaiseksi. Jos auto tästä huolimatta tuottaa käyttäjälleen vahinkoa, siitä on mahdollista saada korvauksia oikeusteitse.

Ohjelmien toiminnasta ei anneta takeita, koska samassa koneessa pyörii usean eri valmistajan ohjelmia päällekkäin ja yhteistyössä keskenään. Jos jokin menee vikaan, on käytännössä mahdotonta todistaa sitovasti, missä ohjelmassa vika on ja että käyttäjä ei ole itse tehnyt mitään väärin.

Jos Microsoft jonain päivänä saavuttaa täydellisen markkina-aseman itselleen, on siitä ainakin se hyvä puoli, että sen jälkeen kaikki ohjelmalliset viat ovat sen syytä!

Diagnoosin ongelma

Toinen ATK-alan erityisongelma on diagnoosin vaikeus. Tässä suhteessa ala muistuttaa enemmän lääke- kuin insinööritiedettä.

Kun ohjelma kaatuu ja ilmoittaa tyynen rauhallisesti "Ohjelma on suorittanut laittoman toiminnon ja se lopetetaan" sekä tulostaa pitkän listan rekisterien arvoja ja pinon vedosta, koko listaus on yleensä täysin hyödytön.

Vain ohjelman tehnyt henkilö pystyy lukemaan listan sisällön ja saamaan siitä jotain tolkkua, ja hänkin vasta debuggerin ja muiden työkalujen avustamana.

Mikrotukihenkilö tai hotline puhelinpalvelu ei tee listauksella mitään, koska useimpia mikro-ongelmia ei voi ratkaista eksaktisti. Tässä suhteessa mikrot muistuttavat enemmän lääkäriä kuin automekaanikkoa. Vikaa on haarukoitava epäsuorasti oireita tulkitsemalla ja kokeilemalla.

Täsmällisiä ja selkeitä vastauksia ei yksinkertaisesti ole.

Ei lääkärikään osaa sanoa taudin nimeä pelkän verenpainelukeman, kuumeen asteluvun tai hemoglobiiniarvon perusteella. Sen sijaan hän voi suositella ruokavalion tai elämäntapojen muuttamista. Vakavassa tilanteessa potilas joudutaan ottamaan tarkempaan analyysiin sairaalaan.

Päivityksen pakko

Viimeinen vakava ongelma on mikroissa esiintyvä päivityksen pakko. Auton hankkinut onnellinen omistaja voi ajaa samalla mallilla vaikka 30 vuotta, sillä autoon saa todennäköisesti yhä bensaa eivätkä sen puuttuvat turvavarusteet estä läpipääsyä katsastuksesta.

Mikron käyttäjän on kuitenkin liki pakko päivittää niin koneita kuin ohjelmia, sillä alan nopean kehityksen vuoksi tuotteiden elinkaaret ovat lyhyet. Vanhalla modeemilla ei enää pääse Internetiin, koska se on liian hidas. Vanhaan CP/M-koneeseen ei saa ohjelmia eikä 5,25-tuuman levykkeelle tallennettuja tietoja voi enää lukea kuin harvassa paikassa.

Ohjelmapuolella päivityspakko on vielä pahempi, koska uudet ohjelmaversiot tuovat mukaan uudet tiedostoformaatit, eikä muiden käyttäjien lähettämiä tiedostoja pysty avaamaan vanhoilla versioilla. Ongelma on suurin yrityksissä ja sähköposti on entisestään pahentanut sitä.

Ohjelmavalmistajat tuntuvat käyttävän asiaa suorastaan myyntivalttina. Ohjelmistoversioiden yhtenäistäminen onkin yleensä tärkein syy saada myytyä päivityksiä isoon yritykseen. Uusista ominaisuuksista on harvoin niin suurta hyötyä, että ne oikeuttaisivat kalliiseen päivityskierteeseen.

Olisi vähintäänkin kohtuullista, että ohjelmavalmistajat lisäisivät uusiinkin versioihin komennon, jolla tiedosto voidaan tallentaa ongelmitta vanhassa muodossa. Aina tämä ei kuitenkaan ole helppoa, sillä uusia ominaisuuksia käytettäessä vanhan tallennusmuodon käyttö voi olla ykskantaan mahdotonta.

Mutta hei - ongelmista huolimatta tietotekniikka on sentään jännittävä ja haasteellinen ala, jossa tapahtuu joka päivä jotain uutta.

Ja eihän sen nimenä olisi software, jos se pysyisi aina pystyssä.

<takaisin