Tietokone-lehti 11/98

Mikrosoftistuminen

Amerikkalainen Microsoft on noussut tällä vuosikymmenellä maailman kiistattomaksi ohjelmistoalan johtajaksi. Moni on ihmetellyt, miten yksi yritys voi saavuttaa suhteellisen nopeasti näin määräävän markkina-aseman ja alkanut odottaa ensimmäisiä merkkejä Microsoftin ajan päättymisestä.

Tähän asti tietotekniikka-alan markkinaosuudet ovat vaihdelleet. IBM kasvoi alan ylivoimaiseksi jättiläiseksi 1970-luvulla, mutta vuosikymmenen lopulla ilmestyneet mikrotietokoneet syrjäyttivät sen ja koko vanhan keskuskoneajan. Digital kasvoi nopeasti maailmanluokan yritykseksi minitietokoneiden avulla taantuakseen sitten liki yhtä nopeasti, kunnes se putosi Compaqin syliin.

Tähän mennessä minkään yhtiön johtava asema ei ole kestänyt kovin pitkään. Kun yritys on kasvanut liian suureksi, se on menettänyt iskukykynsä ja innovatiivisuutensa. Sen jälkeen uudet yritykset ovat astuneet vanhojen paikalle. Näin odotetaan jonain päivänä käyvän myös Microsoftille.

Mutta entä jos niin ei enää käykään? Entä jos Microsoftista on tullut niin vahva, että se pystyy ohjaamaan koko alan kehitystä sen sijaan, että yrityksen pitäisi sopeutua alan kehitykseen?

Entä jos Microsoftista onkin tullut pysyvä ilmiö?

Ja onko Microsoft vasta esimakua siitä, mihin globaalien markkinoiden luonnollinen kehitys tulee johtamaan kaikilla aloilla?

Omaksu ja syleile

Microsoft on ollut todellisessa vallassa vasta vajaat kymmenen vuotta. Sinä aikana se on osoittanut hallitsevansa eri tavat kilpailijoiden torjumiseksi. Kilpailevat ajatukset, jotka ovat paperilla näyttäneet loistavilta, eivät ole pystyneet edes vakavasti uhkaamaan Microsoftin asemaa.

Tapoja kilpailijoiden voittamiseen on useita. Microsoft on soveltanut niitä kaikkia menestyksekkäästi.

Helpoin tapa on ostaa pois pienet mutta lupaavat yritykset, ennen kuin ne ehtivät kasvaa kilpailijoiksi. Microsoft on ostanut lukuisia yrityksiä, jotka ovat kehittäneet mielenkiintoista tekniikkaa tai uusia palveluita (kuten Hotmail ja WebTV).

Joskus kilpailija on niin iso, ettei osto onnistu. Kun Oraclen pääjohtaja Ellison alkoi syksyllä 1995 puhua uudenlaisesta kevyemmästä tietojenkäsittelystä, joka tekisi Windowsin ja raskaat työasemat tarpeettomiksi, Microsoft ryhtyi nopeasti vastaiskuun. NC-koneiden idea kuulosti mainiolta ja vetosi heti isojen yritysten tietohallintoon.

Niinpä Microsoft alkoi itsekin puhua käyttökustannusten alentamisesta ja loi joukon uusia termejä, kuten ZAW ja NetPC. Lukuisissa esityksissä Microsoftin edustajat todistelivat, että käyttäjät haluavat säilyttää PC:n tuoman vapauden eivätkä sitoutua yksinkertaiseen NC-tekniikkaan. Lopulta käyttäjät itsekin uskoivat haluavansa juuri sitä.

Tänään verkkomikrojen ajatus on lähes haudattu. ZAW-tekniikan piti sisältyä vakiona Windows 98:aan, mutta kesällä julkistetussa versiossa siitä ei näkynyt jälkeäkään.

Javalla oli pari vuotta sitten kaikki edellytykset tehdä Windows tarpeettomaksi. Tällä kertaa Microsoft sovelsi kuoliaaksi syleilyn tekniikkaa. Vastustamisen sijaan Microsoft ilmoitti ottavansa Javan avosylin vastaan ja sovelsi sen parhaat puolet oman tuotestrategian osaksi.

Vakavimman yrityksen Microsoftin syrjäyttämiseksi teki Netscape, josta vielä kolme vuotta sitten odotettiin uutta Microsoftia. Windows-pakettien muodostaman jakelukanavan ja valtavien resurssiensa avulla Microsoft loi hetkessä oman selaimen, jota se alkoi jakaa ilmaiseksi laajalle asiakaskunnalleen. Kun selain vielä oli teknisesti kilpailijaa parempi, Netscapelle ei juuri jäänyt mahdollisuuksia selvitä kilpailusta.

Tänään Netscape ilmoittaa panostavansa erityisesti Netcenter-verkkopalveluun ja Microsoft integroivansa selaimen osaksi käyttöjärjestelmää.

Myös selaimet Microsoft on syleillyt kuoliaaksi.

Kilpailua asiakkaan eduksi?

Miksi näin on päässyt käymään? Eikö globaalien markkinoiden pitänyt taata tehokas kilpailu ja sitä kautta koitua asiakkaiden eduksi?

Ihannetilanteessa laajoille markkinoille syntyy useita samankokoisia yrityksiä, joiden välinen kilpailu hyödyttää asiakkaita. Kaikki pyrkivät kehittämään yhä parempia ja halvempia tuotteita, jotka palvelevat yhä paremmin asiakkaiden tarpeita. Tuotekehitys tapahtuu asiakkaiden ehdoilla ja massatuotannon ansiosta hinnat laskevat.

Käytännössä kehitys etenee kuitenkin päinvastaiseen suuntaan. Usean samankokoisen yrityksen kilpailutilanne on epävakaa, eikä säily pitkään. Yritykset huomaavat, että keskinäisen kilpailun sijaan on helpompaa ja kannattavampaa sulautua yhteen. Luonnollinen kehitys johtaa tilanteeseen, jossa markkinoille jää vain muutama - ääritapauksessa vain yksi - yritys.

Sama kehitys on nähtävissä kaikkialla. Autovalmistajien määrä harvenee koko ajan, kun autotehtaat yhdistyvät. Suuria matkustajalentokoneita valmistaa enää kaksi yritystä.

Laajoilla markkinoilla vain kaikkein suurimmilla yrityksillä on varaa pitää yllä riittävää organisaatiota ja kerätä rahaa uusien tuotteiden kehitystä varten. Esimerkiksi uuden automallin (tai käyttöjärjestelmän) tuotekehittely ja lanseeraus on miljardi-investointi.

Perinteisten tuotekehityskulujen lisäksi yrityksen on varauduttava erilaisiin tuotetesteihin, tukipalveluihin ja oikeudenkäynteihin, joihin vain kaikkein isoimmilla on varaa. Koska yritysten on tuotettava omistajilleen valtavia voittoja, ne eivät voi ottaa riskejä. Siksi tuotteet ovat yllätyksettömiä ja tavallisia, mutta suuren volyymin vuoksi edullisia.

Autot ovat kaikki saman näköisiä, eikä kukaan tunnu edes vakavissaan miettivän vaihtoehtoja nykyisille ratkaisuille. Concorde näyttää jäävän ainoaksi yliäänimatkustajakoneeksi, vaikka matkustajat kiihkeästi odottaisivat Atlantin ylityslentojen ajan lyhenemistä ja olisivat valmiita jopa maksamaan siitä.

Microsoftin kohdalla kehitys kulki nopeutettuna, koska tietotekniikan markkinat syntyivät niin yllättäen, etteivät eri valtiot ehtineet suojella omia yrityksiään tai luoda alalle uusia tulleja. Ennen pitkää sama mikrosoftistuminen on kuitenkin havaittavissa kaikkialla.

Voi olla, että markkinoiden avautumisesta ja globalisaatiosta hyötyvätkin lopulta vain kaikkein suurimmat yritykset. Niistä tulee uuden ajan valtioita.

Yritys valtiota mahtavampi

Kun kansallisvaltioiden merkitys vähenee ja talouden rajat avautuvat, maailmaa jäsennetään yhä enemmän yritysten ja niiden tuotteiden kautta. Tärkeä kysymys ei enää ole se, missä maassa asut vaan se, kenen tuotteita ja mitä tuotemerkkejä käytät.

Valtioiden hävitessä yhä suurempi osa niiden tehtävistä siirtyy yrityksille. Monikansalliset yritykset yltävät liikevaihdoltaan lähelle valtioiden budjetteja ja ne voivat siirtää tuotantoaan maasta toiseen tarpeen mukaan.

Valtiot eivät voi enää puuttua yritysten toimintaa. Päinvastoin, ne joutuvat kehittämään erilaisia veroalennuksia ja tarjouksia houkutellakseen yrityksiä maahan. Tästä hyvänä esimerkkinä on Irlanti, jonka alennuspolitiikan ansiosta maassa sijaitsevat nykyään lähes kaikkien ATK-alan yritysten Euroopan toimipisteet.

Valtion asemaan noustessaan yritykset joutuvat ottamaan hoitoonsa myös aiemmin valtiolle kuuluneita tehtäviä. Työntekijöiden koulutus siirtyy yhä enemmän yritysten omalle vastuulle. Valtioiden välinen vakoilu on menettänyt merkityksensä ja niinpä CIA:kin keskittyy yhä enemmän teollisuusvakoiluun.

Yritykset myös ostavat omia osakkeitaan turvatakseen omat valuuttavarantonsa. Kun eri maat supistavat puolustusvoimiaan voi vain arvailla, siirtyykö tämäkin tehtävä jatkossa kauppasotien muodossa yritysten harteille.

Keskisuurilla yrityksillä ei jättiläisten puristuksissa ole juuri muita mahdollisuuksia kuin myydä itsensä eniten tarjoavalle. Pienille yrityksille tilanne avaa kuitenkin uusia mahdollisuuksia. Ne voivat myydä palveluita toisilleen ja luoda näin kukoistavaa liiketoimintaa ruohonjuuritasolla. Tämä on suomalaisten kannalta lohdullinen asia, koska maailmanmittakaavassa lähes kaikki yrityksemme ovat pieniä.

Analogia toimii myös käyttöjärjestelmissä. Siinä, missä Microsoftin kaupallinen Windows on käytännöllisesti katsoen ominut markkinat ja ohjailee niiden tulevaakin kehitystä, ainoaksi vastavoimaksi on jäänyt ilmainen Linux. Kesän ja syksyn kuluessa sen merkitys on lopullisesti oivallettu myös Yhdysvalloissa.

Ja mikä sopiikaan paremmin pienelle Suomelle kuin se, että myös Linuxin juuret ovat Suomessa.

<takaisin